tiistaina, heinäkuuta 31, 2007

sittenkin...


Äkkinäiset on käänteet... tämä likka lähtee Rollareiden konserttiin!!!!!!!!!
Huomen aamulla hyppään ekaan Oulusta Hesaan lähtevään junaan ja Hesasta lähden takaisin konsertin jälkeen viimeisellä Ouluun tulevaan junaan!!!!
Ja nyt valmistautuun matkaan!
P.S
Kädet ristissä *eihän enään tule muutoksia suunnitelmiin...eihän*
sama

hyvässä seurassa...

Kuva; auringonlasku Iin laitakarissa. 30.7.07.
Nyt lähtee maanantain kuulumiset tiistain vastaisesta yöstä nurinkurisesti.
Istun koneella ja kuuntelen tietsikan kaijuttimista YLE:n Areenalta "Rolling Stones yö", joka tuli radiosta jo 28.7.07... - (ohjelmaa voi kuunnella tämän viikon) - en aio kuunnella koko yötä mut jonkin aikaa kumminki.
Illalla kattelin taivaalle, että saattaisi tulla hieno auringonlasku, ei muuta kuin koirat autoon ja nokka kohti Laitakaria hyvissä ajoin. Ennätin olla siellä jonkin aikaa koirien kanssa, kun paikalle saapui henkilöautolla mieshenkilö ison kameran kanssa... siis ihan "oikean" kameran kanssa..jalustoineen kaikkineen.
Heittelin koirille hetken keppiä veteen, Wilma ei menny uimaan ja vein ne sitten autoon, etteivät häiritse kameramiestä.
Jatkoimme kuvaamista tahoillamme ja siinä muutama sana vaihdettiin...selvis että kameramies on ottanut kaikki kuvat jotka ovat jokin aikaa sitten ilmestyneessä Valokuvakirja Iistä. Teoksessa on 270 valokuvaa eripuolilta Iitä - helkkarin hienoja.

Kun aurinko painui mailleen uteliaana piti käydä ihastelemassa kameramiehen kameraa, oli muuten Nikon-merkkinen. Ei voinu välttyä tunteelta, että mulla Lada, kaverilla Mersu :). Kyselin miten hän käsittelee kuvat jne.. meikäläinen roiskasee kuvat jpg tiedostoiksi (joka heikentää kuvien laatua, mutta toimii paremmin nettimaailmassa), hän käsittelee kuvat Tif:finä ja polttaa DVD:lle.

Kun kameramies oli poistunut, päästin koirat autosta ja otin vielä muutaman kuvan venelaiturilta. Oli tosi hieno seurata auringonlaskua pitkän aikaa, seurata taivaan värien muutosta ja vaihtelua. Yllättäen auringon ollessa juuri painumassa mailleen, nousi taivaanrannasta pilvi kuin vuori ja aurinko laski sen taa.
Kun seuraa kaunista luontoa, pää tyhjenee ja mieli täyttyy - suosittelen. En varmaan koskaan kyllästy katteleen auringonlaskuja tai -nousuja, väriskaala voi olla jotain uskomatonta.
Kotiin tulimme vasta klo 23 jälkeen, äkkiä kuvia purkamaan. Kuvia olin ottanu 348, joista parikymmentä ensimmäistä väärällä ISO luvulla - siinä meni myös koirista otetut kuvat pilalle -.
Mielestäni onnistuneita kuvia sain tosi paljon ja laitoin niistä muutaman galleriaan, löytyvät http://irc-galleria.net/archive.php?nick=Binny&album_id=1712516


Iltapäivällä rankan vesikuuron jälkeen touhusin koirien kanssa lämpimässä aurinkoisessa säässä pihalla. Kokeilin, muistaako ne kepin noutoa ja hyvin oli mielessä.
Nyt taitaa olla aika kellahtaa kumoon, klo on jo 3.06 - pitää jatkaa huommena Rollari yö- ohjelman kuuntelua. Pikkusen nousee patti ottaan, kun en päässyt niitten konserttiin * iso NYYH*
Mut, kauniita unia!

sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2007

sitäsuntätä...

kuva.. kukkii se rikkaruohokin.
Muutamana päivän ollut ukkosta ja minulla oli koneesta piuhat irti seinästä... varmuuden vuoksi.
Rollareiden lippu postitettu Tomille *nyyh*.

Perjantaina oli tosi helle päivä, kävin ostamassa koirille isot naudan potkaluut ja saivat järsiä niitä aikansa kuluksi. Olemme käyneet, kun sää on sallinut myös sienestämässä ja mustikoita syömässä. En ole jäänyt marjoja poimimaan metsään itikoiden ja paarmojen vuoksi. Eipä ole moneen vuoteen itikat näin kiusannu meikäläistä, nyt sitten useamman vuoden edestä - inhoan itikkamyrkkyjä enkä niitä ihan heti käytä.

Wimpulan astutus ilmoitus lähti sitten Snautserikerhoon, seuraava juoksu pitäisi tulla kuukauden sisällä.

Eilen illalla tuli katottua MTV 3 elokuva "Jerry Lee Lewis - Great Balls of Fire", joka kertoi pienen pätkän Rock-musiikin suurimpiin legendoihin kuuluvan Jerry Lee Lewis:n elämästä. Elokuvan musikki oli mahtavaa kuunneltavaa ja olen aamun googlettanut tietoa tästä edelleen elävästä lengendasta.

Itseltäni kyseinen lengenda on pysynyt piilossa, ilmeisesti siksi että olen perehtynyt paremminkin mustan musiikin juuriin, mustien esittäminä. Niinkuin eilisessä elokuvssa joku sanoi, Jerryllä oli toinen käsi musta ja toinen valkoinen - veti sen verran hienosti.
"Rock-musiikin suurimpiin legendoihin kuuluva Jerry Lee Lewis saapuu konsertoimaan Helsinkiin kuukauden kuluttua, 27. elokuuta. Suomen-konsertti on sikäli harvinainen, että Lewis konsertoi Euroopassa Helsingin Jäähallin lisäksi ainoastaan Italian Senigalliassa ja Ruotsin Malmössä. Lippujen hinnat ovat 54–64 euroa."
Nykyään 71 vuotias legenda vetäsee konsertin vielä Suomessa - olis kiva päästä kattoon.

Eilen Päivi ja Opri kävi kisaamassa - valitettavasti ilman tulosta -ja minä olin lopputulokseen huomattavasti pettyneempi kuin Päivi. Murehdin tulosta koko illan syömällä ison karkkipussin, en normaalisti karkkia syö ja siitä tulikin sellaiset vatsanpurut, että oksat pois. On tän vuoden karkit syöty.

Nyt päivitysten tekoon.


torstaina, heinäkuuta 26, 2007

jobin postia..

Kirjoitan tätä klo 1.30 torstain vastaisena yönä. Sain tänään jobin postia ja pikkusen oli mieli maassa. Pekan työnantaja ilmoitti, ettei Pekka saa vapaapäiviä ensviikolla, jolloin minulla olisi ollut Hesan reissu. En siis pääse näkemään Rollareita - vähä harmittaa.
Laitan lipun menemään Tomille ja eihän tää elämä tähän kaadu. Ompahan nyt on mitä harmitella vanhainkodissa kiikkustuolissa :D.
Mut sitä vyötärön vararengas projektia on hyvä jatkaa, kun kerta alkuun pääsin.


Jälleen oli "hikinen" päivä ja illalla vähän sateli vettä, kävin pyörälenkillä ja työpaikalla. Iltapäivä menikin sitten kavereiden kanssa turistessa, jospa lähtis sitten kattomaan Sakemannien erikoisnäyttelyä Jalasjärvelle, kun "se on nyt niin lähellä"... niinhän se tuntuu, mut kun katto että Iistä Jalasjärvelle on muutamaa kilometriä vaille 400km niin harha haihtui.. mut minne täältä ei olisi pitkä matka ja mikä ihan oikeasti on pitkä matka kun kyseessä on koiraharrastus.

"Kauhunhetkiä", pikkusen vapisuttaa vieläkin.
Meillä oli ovet auki ulos asti (lämmin yö) ja eiköhän Tursakkeen ryökäle tullut sisälle elävän hiiren kanssa - ihan olohuoneeseen asti. Kun menin snakujen kanssa kattomaan saalista, Tursake päästi sen irti ja otus viipelsi lattialla olevan kukkapurkin taakse. Siinä vaiheessa meinas iskeä paniikki.
Etsin tyhjän pienen pahvilaatikon, hiiren nököttäessä purkin takana snakujen ja Tursakkeen vahtiessa. Hätistin vartiat kauemmas ja yritin saada hiiren menemään laatikkoon. Otus lähti viipeltään ihan eri suuntaan pitkin seinän vierustaa ja lipaston alle, totesin etten ainakaan sieltä saa sitä kunnialla pois.
Tursake kyttäs otusta muristen ja se ilmestyikin taas esille jolloin Tursake nappas sen suuhun ja lähti viemään sitä ulos, jolloin otus alkoi huutaa, minä huusin, snakut jahtas Tursaketta ja kaikki mentiin vauhdilla eteiseen. Kun minä sinne ennätin, Tursake ja snakut oli ulkona ja hiiri viipelsi naulakon alla koirien pedillä, Tursake oli varmaan joutunut irroittamaan otteen, kun snakut jahtas sitä.
Sain otuksen pyydystettyä laatikkoon ja vein ulos miettien missä päästän sen vapaaksi. Kädet täristen vein laatikon koiran häkkien luo ja päästin irti, eikä Tursake tajunnut otuksen katoamisesta vapauteen mitään.

Ja mua ällötti koko episodin ajan ja ihme etten alkanut kiljuun heti kurkku suorana...hiiret ei ole ihan mun lemppari otuksia..pelotti koko ajan, että se lähtee viipeltään mun käsiä tai jalkoja pitkin tai tipahtaa laatikosta.. ja vaikka mitä..

Onkohan nyt liikaa toivottu, että uni tulis? Kokeillaan, joten kauniita unia.

P.S
Kauhuepisodista en ennättänyt ottaa kuvaa.
sama

keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007

Tänä iltana taivaanranta tällänen, pienen ukkosenilman ja sateen jälkeen. Päivä on selvästi lyhentynyt ja aamuisin voi haistaa jo lähestyvän syksyn, vaikka päivällä oli taas erittäin lämmintä.
Jospa minä sovin ens viikolla niihin privaattifarkkuihin, tänään en ole syönyt kuin muutaman voileivän - juonut nestettä sitäkin enemmän -, pyöräillyt n. 9km ja koiruuksien kanssa kävin alkuillasta muutaman kilometrin reippaan kävelylenkin.
Tossa tien toisella puolen asuu.. hmmm "ei syle pulloon" porukka ja nyt sinne on ilmestynyt vanhan näköinen sekarotuinen musta narttu koira, jolla on 4 kpl n. 7 viikon ikäistä pentua. Sydän kylmänä katottiin sunnuntai aamuna, kun emä kulki pentujen kanssa tossa autotiellä. Emä on hieman ärtsy, enkä arvannut mennä hätistelemään niitä pois tieltä. Vein omat koirat häkkiin haukkumaan, jolloin pennut kaikkos heti tieltä. Emä tepastelee jatkuvasti meidän pihalla ja tänään sitten hipsin patti otassa ja avojaloin naapuriin ja kävin ystävällisesti sanomassa, että pitäisivät koiran pois meidän pihalta.
Pyytelivät kovasti anteeksi, mutta eihän sitä viihteellä oikein kaikkea muista.. narttu tepsutteli meidän pihalla melkein välittömästi ja useamman kerran. Yritin komentamalla saada sen lähölle... ei noteerannu, nakkelin kävyillä, ei vaikutusta, nakkasin kuivilla kepin känkkyröillä - kävi haisteleen keppejä "ompa hauska leikki" tyyliin. Sai tylsästä leikistä vihdoin tarpeeksi eikä tullut takaisin koko iltana.
Ajattelin vaan, että koska nartulla on pennut voi sillä tulla erimielisyyttä meidän likkojen kanssa. Eikä taida olla epäselvää kuka mahdolliset paikkaukset maksaa.

Ihkudaa teki tänään "pohjanoteerauksen", vai olisko huippu vaihtokauppa tarjouksen. Ihmettelin, kun se tuli jälleen kerran tuijottaan ja parran seassa pikisti jotain. Käskin sen irroittaa ja lattialle tipahti kuiva kissan kokkare... ei siinä auttanut parkua ja komentaa, pääasia että Ihku toi sen mulle eikä syöny ja pitihän se palkita ylenpalttisten kehujen kera.

Mutta, taas on vuorokausi luiskahtanut keskiviikon puolelle, joten Sleep well.

maanantaina, heinäkuuta 23, 2007

vielä hetki maanantaita

Tietenki just tänäiltana auto ei ole kotona ja oli aivan mahtava auringonlasku... olis pitäny päästä kuvaamaan Laitakariin *plääh*..piti ihastella pihalta.
Päivällä käytiin taas mustikassa ja löytyipä muutama sienikin.... itikoita oli taas niiiin älyttömästi. Sää oli aivan ihanan lämmin - oikea kesä sää!! Luonnossa on muuten tosi mahtava källäillä, muidenki kuin mustapartojen mielestä.
Snakut ei lähe risteileen mun ja Pekan välillä jos meillä on pitempi välimatka, vaan pysyvät mun lähellä. Feisy risteili meidän välillä ja piti huolen koko laumasta. On ollut taas niin ikävä Feisyä!
Illalla Wilma toi ilman pyyntöä tyhjät ruokakupit ja sai superherkkua - possun suikalelihaa. Ihkudaa kiusas mua sitten loppuillan vaihtokaupparomppeella, oli varmaan niin hyvät palkkiot että kekseliäisyyttä vaihtotavarasta ei puuttunut.

Kävin myös pyöräilemässä ja tervehtimässä vanhaa ystävääni. Jos meinaan lähteä kattoon Rollareita mun on pakko hieman hoikistua. Omistan tasan yhdet privaattifarkut ja tällä hetkellä ne on hiukka liian pienet.. vaikka ostin silloin joskus aikoinani aivan sopivat...

Kauniin auringonlaksun lisäksi katoin TV:stä "Soul Deep - Mustan musiikin tarina" - hyvää musiikkia, vähä harmitti Sam Cooke:n surullinen kohtalo ja nyt vaihtu tunnelma, kun Kylmä rinki on vuorossa.
Sleep well.

sunnuntaina, heinäkuuta 22, 2007

pulikointia, marjastusta, sienestystä...

Kuva - ei mitään uimamaistereita noi Lisa ja Ihku, Wilma katsoi viisaimmaksi katella rannalta.
Lähdettiin aamupäivällä mustikkaan eväiden kanssa, koirat sai formuloida metsässä ja uida, Pekka sienesti ja minä sain kerättyä jonkin verran mustikoita... niitä on nyt metsässä runsaasti. Oli muuten myös itikoita ja paarmoja ihan kiitettävästi. Wilma ja Lisa söi mustikoita suoraan varvuista, Ihkulle annoin ensin kädestä, mutta pian oppi itse "marjastamaan". Menetyksenä reissulla Ihkun panta... oli pudonnut johonki eikä kannattanut edes Wilmalla ja Lisalla etityttää, koska liikuimme laajalla alueella.

Olin reipas ja pyöräilin mennen tullen metsään (n. 14km yhteensä), Pekka tuli eväiden ja koirien kanssa autolla. Paluumatkalla sai Wilma juosta pyörän vierellä kotiin.

Mustikat pakasteeseen, sienistä muhennosta ja kastiketta ja olipa pikkasen hyvää. Päivin poppoo kävi paluureissulla näyttelystä - Perra oli PN1, sert ja VSP! Ei turha reissu. Kävin kuvaamassa, kun Päivi reenas Opria ja sen jälkeen päästiin valmiiseen ruokapöytään... ansaitusti :D.

Sunnuntai-ilta jo pitkällä, joten Sleep well.

lauantai-illan auringonlasku Laitakarissa

Ennätettiin lauantai-iltana ihasteleen vielä auringonlaskua Laitakariin, pitkästä pitästä aikaa. Lisa kävi uimassa ja löysi rannalta isoja luita, Ihku haukkui hurisevaa ja siipiään pöyrittävää tuulimyllyä ja Wilma tutustui rannan tuoksuihin. Tuuli oli koleaa ja ei kauaa tarettu olla rannalla.

lauantaina, heinäkuuta 21, 2007

meinaspa unohtua...

ja tietenkin tänään lauantai-iltaan kuului Rolling Stones YLE Teemalta!!!! ja tietenki Manne... ei ku Romano TV... vaikka vähän meni päällekkäin. Rollareiden konsertti taltioinnit oli h u i k e i t a!!! Samoin Romaanot :D

lauantai-ilta

Viikko mennä hurahti nopeasti. Tänään sain siistittyä hieman Ihkua, ajelin posket, perän, nypin mahanaluskarvan ja vielä pitäisi nyppiä jalkakarvat. Ajattelin nyppiä jalkakarvat koska ne saisivat olla hieman karkeammat, jospa uudet karvat olisi hieman karkeammat.
Ei ole nartuille alkanut vielä juoksu ja edelleen pohdinnassa astutanko Wilman vai ei.

Ihku pääsi tänään lenkille Aino-snakun ja Nappe-seropin kanssa. Aino ja Ihku tulevat hyvin toimeen, haistelujen ja pulikoinnin lomassa formulointia kunnon snakutyyliin.
Wilma ja Lisa hieman murjotti, kun eivät päässeet mukaan.
Ohjelmassa vielä grillausta ja siinäpä onki koiruuksille vahtimista, jospa jotain tippuisi heillekkin.

Huommena tiedossa Päivin-porukan vierailu ja koska on ennustettu aurinkoista säätä eiköhän käydä myös lenkillä koiruuksien kanssa.

Hyvää lauantai-illan jatkoa.

keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2007

sää kuin lapsen pylly...

ei koskaan tiedä mitä sieltä tulee.. Eilen aivan huippu lämmin, hieno ilma... tänään on tullut kaatamalla vettä ja välillä paistanut ihanasti aurinko... ja taas välillä rankka vesikuuro.
Eilen ei kyllä ennättänyt paljo nauttia hienosta säästä, vasta iltapäivällä lähdin ystäväni Martan kanssa vierailulle ja herkutteleen. Meitä odotti grilliherkut ja jälkiruuaksi söimme lakkoja niin, että napa paukkui. Ilta kului tosi mukavasti ja saimme kutsun seuraavalle vierailulle, kunhan hirvipaisti on ajankohtainen.

Tämä päivä meni työn merkeissä ja synttäreillä... taas sai herkutella. Hitsi, että joillakin on aivan upea jauhopeukalo - voi loihtia hienoja makuelämyksiä.
Illalla "eksyin" näyttelyharjoituksiin ja nuoren Mara Jämtlanninpystykorvan hihnanpäähä... ja hiki tuli! Mara ei ole vanhennut hihnanpäässä vaan on saanut viettää koko ikänsä vapaana. Arvaahan sen mitä siitä tulee, kun joloppi joutuu hihnaan, ympärillä tuoksuu hyvät nartunhajut... se oli vähän sellaista kuin olisi vetänyt pässiä - jolla on kuono maassa - narussa. Ei auttanut makupalat, ei mitkään. Maran isäntä sai kotiläksyjä ja harjoituksia jatketaan... ja saa olla ahkera että Mara kulkisi hetken näyttelykehässä fiksusti parin viikon kuluttua.

Kun Feisy ei ole nyt tuomassa tyhjiä ruokakuppeja, olen pyytänyt Wilman niitä tuomaan. Ja kyllähän se pyydettäessä ne tuokin. Jos kupit jää lattialle ja minä odotan kuppeja puhumatta mitään, ei Wilma tuo niitä oma-aloitteisesti. Siitä on seurannut, että ruokailun jälkeiset makupalat on jäänyt saamatta.
Tänä iltana Wilmalla petti pokka ja se alkoi kantaa tyhjää kuppia ilman erillistä pyyntöä. Palkkio olikin sitten huippua - ryynimakkaraa - ja kupit tuli alta aikayksikön mulle.

Ihku on sitten piinannut minua koko loppuillan kantamalla vaikka ja mitä vaihtokauppatavarana. Nyt kymmenennen vaihtokaupan jälkeen sanoin että riittää, johon Ihku tyytyi huokaisten.


Nyt Sleep well.

maanantaina, heinäkuuta 16, 2007

maanantai illassa..

Tänään on ollut erittäin lämmin ilma, tein työjutskia, käytiin lenkillä koiruuksien kanssa - löysin pienen hillapaikan, jonne hillat jäi kypsymään ja työjutskia tehdessä tulee valvottua varmasti myöhäiseen.

Iltasella saatiin yllärivieraita, kun tuttavat tulla tupsahtivat kyseleen trimmaajaa valkoiselle käppänälle. Ihku kuvitteli että sai uuden leikkikaverin käppänästä, mutta pilas mahiksensa liian reippailla leikkiotteilla.

Huommena Rocky:n loma loppuu se haetaan kotiin. Johtuneeko siitä, että koko päivän on ollut Feisyä ikävä, ihan kuin se olisi ollut mukana lenkillä ja pihalla touhuamassa.

TV:stä tuli äsken "Soul Deep - Mustan musiikin tarina", upeaa musiikkia... ja iltani päätän kylmän ringin kera... ja sitten Sleep well!

...nettiyhteys ei toimi

Ja tässä se "ompa kauhian näkönen kötöstys", yksinkertaisesti - nostin oven pois, pyöräytin vihreää aitaverkkoa oven ympärille ja kiinnitin sen rautalangoilla. Olihan siinä näpertämistä, kun aitaverkko oli hieman leveämpää kuin ovi. Nyt ovessa on kolminkertainen "verkosto" ja saa kelvata. Rocky on pysynyt hyvin häkissä, eikä enään yritä murtautua pois sieltä.

Olin vuorokauden nettipimennossa, koska Soneran laajakaistayhteys ei toiminut. Tein kaikki mahdolliset tarkistukset joita osaan ja Tomi neuvoi lisää selvittäkseni missä vika, modeemissa, koneessa jne.. Just kun olin soittamassa Soneran tukeen (olin jonottanut jo yli puolituntia), sammutin sadannen kerran koneen ja yllätysyllätys yhteys toimi.

Sain Tomilta vinkkiä, että Medipect (reseptivapaa yskänlääke) avittaa keuhkoja puhdistumaan, terva nousee kuulemma ylös vaivattomasti. Pitää kokeilla 10 päivän kuuri, jospa keuhot pääsis eroon ylimääräisestä terva- ja limataakasta. Minulla on kyllä olo ollut mitä mainioin, mutta keuhkoissani on takuulla tarvista pienelle siivousavulle.

Kissat on saaneet hieman kyytiä Rockyltä, mutta pienellä järjestelyllä kissa voivat olla sisällä ja uskaltavat käydä syömässä. Tarkkana saa kuitenki olla, ettei pääset tapahtumaan pahempaa.

Mukavaa alkuviikkoa.

lauantaina, heinäkuuta 14, 2007

ompa kauhian näkönen kötöstys...


sanoi Pekka kun näki kuinka olin "paikkaillut" ensimmäisen koiratarhan ovea... sen jälkeen kun Rocky tuli siitä läpi. Laitan huommena kuvan "kötöstyksestäni".
Pari hoitokoiraa tänä kesänä ja kumpikin tuli verkkojen läpi, hmmm mustapartanartuilla on ehkä jotain osaa asiaan. Laitoin Rockyn eilen iltapäivällä häkkiin vähäksi aikaa levähtään... ja kohta koiruus jolkotteli pihalla irti.
Kuva otettu tänään lenkiltä, Rocky edessä kepin pilkkomisessa Ihku seuraa taustalla.

Rocky on oikein mukava herrasmies, ei hätyyttele mustapartoja. Eilen tais olla vain liikaa, kun se oli häkissä ja mustaparrat pihalla. Rocky on erittäin kookas pojanpössikkä, mutta hyvin kuuntelee ja tottelee ja pysyy pihalla. Nukkui meidän makuuhuoneessa ekan yönsä ja saa nukkua joka yön minkä on hoidossa.

Tänään käytiin tosiaan lenkillä, minä sauvakävelin. Oli mukava ilma, sateen jälkeen kuiva kangasmaasto oli kostea eikä pölissy. Pekka raahas nuotiovärkkejä mukana ja paistoimme makkaraa, koirat pulikoi viereisessä vesiojassa ja löysin ensimmäiset kypsät mustikat.

Nyt sitten selvis viimeinkin, miksi minulla on niin vähän onnistuneita kuvia snakuista. Kun oltiin nuotioimassa, Rocky askarteli löytämänsä kepin kanssa, snakut ei pysähtyneet juuri ollenkaan vaan formuloivat, taistelivat keskenään kepistä ja touhusivat kaikkea mahdollista... ei hetkeäkään paikallaan vaikka kilometrejä oli takana useita.

Tässä kaikessa viimmeaikojen hötäkässä ja muorien muistoissa on varmaan unohtunut mainita, että olen ManneTV fani - vaikka nimi jouduttiin vaihtamaanki - mielestäni vanhoollisten Romaanien painostuksen vuoksi. On tosi ilo katsoa ohjelmaa, jossa esiintyjät nauraa ihan aidosti, sitä niin harvoin nykyisin kuulee - ja ne nauraa itsellen. Siihen ei moni kykene. Valitettavasti Eki Mantere on jo edesmennyt, hänellä olisi ollut paljon annettavaa kuiviin väkisin tuotettuihin viihdeohjelmiin, joita ei viitti kattoa.
Tämä ei nyt liity kyseiseen TV ohjelmaan, mutta en ole koskaan ymmärtänyt, että jos kerta Romaanit arvostaa vanhuksia yli kaiken - ainakin omiaan... niin taitaa silti olla tosi yleistä, että kaupittelevat kulkijat vievät valkolaisvanhuksilta rahat kieroudella, vääryydellä ja viekkaudella ja nämä on pääsääntöisesti juuri Romaaneja... Kuvastaa hyvin heidän arvomaailmaa, valkolaiset ei todellakaan ole mitään. Mut auta ja varjele, kuinka helposti ollaan syyttämässä valtaväestöä rotusorrosta ja vaikka mistä. Jos arvostaa ja kunnioittaa jotain, niin eikö sitä voi tehdä ihonväriin katsomatta - vanhus kuin vanhus on ansainnut kaikkien kunnioituksen ja koskemattomuuden.

Ja nyt vielä viikon vinkki. Seuraava linkki lemmikkipalstan PP aiheena rotujärjestö ja erottaminen http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/196192.html , keskustelusta löytyy linkki rotujen Papillon ja phalène foorumin keskustelupalstalle jossa käydään kovaa kädenvääntöä, mikä on sallittua ja hyvientapojen mukaista koiran kasvattamista ja vaikkajamistä. Minusta oli tosi järkyttävää että pentujen teettäminen alkaa n. 1v ja voi olla että vielä 10 vuotias narttu astutetaan ja synnyttää..yhdistelmien uusinnat näyttää olevan tosi yleisiä, terveystutkimukset ovat kyseenalaisia (nuorena, ei vanhempana), ei tutkita jälkeläisiä ja mitä kaikkea siellä tuleekaan esille.
Me ihmiset ollaan kyllä tositosi sairaita, kun kyseessä on menestyminen ja eläinten hyväksi käyttö keinolla millä hyvänsä.... ja pentujen hinnat ovat pilvissä ja ihmiset maksaa..

Tiedän, että joissakin roduissa on tosi tunnollisia kasvattajia, kilpailevat itse koiriensa kanssa monipuolisesti, hankkivat tuloksia työtä säästämättä, tutkituttavat koiransa perusteellisesti, hoitavat hyvin koiransa - ne ei ole mitään ottenhäkeissä kasvaneita - laittavat viimeiset rahansa koiran hyvin vointiin... no tälläinen kasvattaja kun teettä pennut ja on aika jolloin pennuista kiinnostuneet ottavat yhteyttä, kyselevät sitä sun tätä, -pitää saada terve, tottelevainen, hyvätapainen, halpa, rauhallinen, lapsiin ja kissoihin tottunut, sisäsiisti, kotiruualla elävä, hyvin näyttelyissä menestyvä tulevaisuuden huippusiitoskoira, lapsille leikkikalu - vaikka ei olla ajateltu käydä näyttelyissä puhumattakaan siitä että aloitettaisiin koiran kanssa jokin harrastus - juu ei kelpaa pentu sellaiselta kasvattajalta joka satsaa yhdistelmään ei ei, - mieluimmin ostetaan pentutehtailijalta tai paperiton pentu joka kas kummaa sisältääkin kaikki pentukyselijän vaatimukset - ilman ruokinta- tai hoito-ohjeita puhumattkanaan mistään kasvattajavastuusta... kun pennun hakijan auton perävalot katoaa mutkan taakse, myyjä hykertelee rahat kourassa ja uutta putkeen.

Että tämmöstä tällä kertaa... mutta huommena kuva kötöstyksestä... ainakin.. Sleep Well

perjantaina, heinäkuuta 13, 2007

penjantaiaamua...

tämä viikko on mennyt vaihtelevassa säässä, on satanut harva se päivä ja eilen oli ukonilma. Tiistaille luvattu helle ei toteutunut, vaikka sitä kovasti odotinki.

Huusholli on vähän vaisu, mustaparrat hakee paikkaansa muorien jälkeen. Aiemmin nukkuivat ympäri huushollia, nyt pysyttelevät minun lähellä. Sohvalle on tunkua, eilen makoilin siinä kolmen snakun ja yhden kissan kanssa. Kaikkien piti sopia, vaikka tosi ahdasta oli.

Olen huomannut että lenkillä tulee käveltyä taas reipasta vauhtia, muorien kanssa kävelin rauhallisesti että Feisykin pysyi vauhdissa ja ennätti haistella omia tutkimuksiaan.

Tänään vien puoleltapäivin Pekan auton remonttiin. Siitä vuotaa jarrunesteputki ja remppa voi olla hieman ajateltua hankalampi, toivottavasti tänään vielä auto saadaan käyttöön. Pakolliset ajot olen ajanut paljon kässäriä käyttäen ja jarrunestettä saa lisätä aina, kun ajoon lähtee. Ei ole ollut sentään jarruton auto, jarrut toimii kun nestettä on.


Olen välillä miettinyt, otanko koskaan enään sakemannia. Tällä hetkellä Feisyn muisto hallitsee mieltä ja huushollia vielä niin palljon, että uuden sakemannin laittoa ei voisi edes ajatella. Olen myös ajatellut, että minulla on loppuelämäksi noissa snakuissa ihan tarpeeksi koiria.
Tänään tulee Rocky sakemanni hoitoon muutamaksi päiväksi ja vaikka siinä on paljon samaa - ovat hieman sukulaisia - , kuin Feisyssä ei mulle tullu Rocyn käydessä tunnetta että ihanku Feisy. Jokaisessa koirassa on oma persoonansa ja henki.

Jos kaikki menee Ok, menen katsomaan Rollareita elokuun alussa Hesaan. Tomi on ostanut mulle lipun, vielä on epäselvää kuinka matkustan, mutta toivottavasti reissusta tulee tosi.


Viikko on ollu jotenki tyhjä, kuvia en ole ottanut.
Oikein hyvää viikonloppua!

tiistaina, heinäkuuta 10, 2007

Herättiin aikaisin, kun Pekka lähti töihin. Ukkosta luvattu tälle päivälle ja pitää tehdä hommia koneella, että saa jotain aikaiseksi jos ukkosenilma tosiaan tulee.
Käytiin sitten eilen koko joukolla metsäjäljellä. Onneksi en sitten lähtenyt ensin yksistään Ihkun kanssa, sillä paluumatkalla autosta alko jarrunesteet vuotaan.
Ennen jälkeä koirat pääsi polskuttelemaan Liesojaan ja formuloivat metsässä, (kun etsin sopivia jälkikeppejä jotka hajustin hyvin kädessä ennen jäljen tekoa), pääsivät vähän höyryjä pihalle.
Tein kaikille jäljet, Ihkulle eka makkarajälki keppeineen, n. 50m, Wilmalle ja Lisalle normaali aloluokan jälki.
Siinä oli koirille häiriötä tarpeeksi, kun yksi työskenteli ja muut kiljui autossa.
Ihku ajoi tosi hyvin ekan jälkensä... selvästi taipumusta jälkikoiraksi. Wilma ja Lisa nosti kaikki kepit, vauhtia piti välillä hillitä kun olivat niin innoissaan. Kaikki palkittiin hyvästä työstä leikkimällä jäljen jälkeen heittelemällä jäljellä olleita jälkikeppejä, se ei ollut uutta edes Ihkulle sillä olen leikkinyt sen kanssa kepin ja tavaroiden tuomista.

Jäi ihan hyvä mieli reeneistä.
Illalla tuli vierailulle Eija, Eroksen (valtava musta Doggi) ja Rocky-Sakemannin kanssa. Meidän partanaamat ovat nähneet koiruudet aikaisemminkin, mutta Eros oli viimme näkemältä kasvanut ponin kokoiseksi ja pikkusen oli mustaparrat ihmeissään. Eros olisi tosi mielellään tehnyt läheisempää tuttavuutta tyttöjen kanssa, mutta eihän ne siihen ihan noin vain suostuneet. Kävimme koko poppoo lenkillä takametsässä ja siellä meni kaikki hienosti, Eroskin unohti lähentelyt oudossa lenkkimaastossa.

Tänään pitäisi saada toi auto remppaan, muuten loppuu ajot. Otan tytöt mukaan ja jos auto jää remppaan, kävellään kotiin. Siinä on vähän lengintynkää tälle päivälle.
Nyt alko niin väsyttään - haukotuttaan - (herätty ennen viittä), kello on nyt 6.20 koirat nukkuu ruokalevolla... taidan lähtä kahveelle ja jatkan sitten hommia... leuvat menee sijoiltaan...

maanantaina, heinäkuuta 09, 2007

....elämä jatkuu, mutta...

...kyllä on ollut vaikeaa ja huushollissa kahden sakemannin tyhjät aukot, ei niitä yhteisiä vuosia noin vain pyyhkäistä pois.
Wilma ei ole syönyt muutamaan päivään ja on vetäytynyt kuoreensa, josta se on tempaistava mukavaan tekemiseen. Minun on pakko itsekki piristyä ja ajattelinkin ensin käydä Ihkun kanssa jäljellä. Nyt on hyvä aika aloittaa senki jälkireenit, on satanut ja maasto on sopivan kosteaa. Nyt kun minulla on Pekan auto käytössä, käyn ensin Ihkun kanssa yksin ja myöhemmin haen Wilman ja Lisan ja teen niillekki jäljet.
Ihkun pitää saada keskittyä rauhassa ensimmäiseen metsäjälkireeniin.

Ajattelin laittaa vielä myöhemmin Feisyn ja Indin muistoissa-sivulle omat yksilö lempparikuvat koirista... niissä onki valitsemista. Muistoissa-sivulla kolme ylimmäistä kuvaa on otettu "saattohoito" päivinä ja alemmat parikuvat on otettu edellisinä vuosina.

SM-toko kisat on ohi tältä vuodelta ja järjestelyt meni kuulemma aika miinuksen puolelle mm. tulospalvelun epäonnistumsen myötä. Siellä oli ollut kovasti sekaannuksia.

Olen saanut seuraavaa infoa snakujen osalta;
Snatuserikerhon joukkue sijoittui 13:nneksi yli 60 yhdistyksenskabassa.
Mihan Syysriite "Rita" ja Leena Inkilä sijoittuivat 5:nneksi 100koirakon ALO-luokassa pisteitä oli jotain 190.
Lara sai EVL:ssä 222,5pistettä.
Joukkueeseen kuului siis Marianne Sarimo Rene (of Lejliden Eirene), Marianne Koivisto ja Pimu (Wanhan Purolan Elektra), Leena Inkilä ja Rita (Mihan Syysriite) sekä Tuulikki Kianti ja Lara (Merdico Dinaella).

perjantaina, heinäkuuta 06, 2007

Feisyn ja Indin "saattohoito".... vanhuus ei tule vaivatta

Ensinnäkin Kaunis Kiitos kaikille osanotosta surussamme Feisyn ja Indin poismenen johdosta.

Nyt ensimmäisenä päivänä ilman Muoreja jatkan oman surutyöni tekemistä, kirjoittamalla blogia.

Vaikka olen tiennyt jo kauan, että meillä on ero edessä ja luopumispäätös pitää tehdä ei voi sanoin kuvata kuinka suuri järkytys päätöken teko oli.
Teimme Päivin kanssa yhteisen päätöksen ja soittelin maanantai aamuna Akuuttiin. Numero oli jatkuvasti varattu ja vasta n. tunnin päästä pääsin läpi. Siinä jutellessa puhelimeen vastanneen avustajan kanssa sain uskomattoman älyväläyksen. Sanoin että saisinko Muoreille vielä särkylääkettä, haluaisin viettää niiden viimeiset päivät meidän kaikkien kannalta mielekkäämmin ja lopetus olisi sitten torstaina. Avustaja sanoi heti, että se sopii ja resepti määrätään Iin apteekkiin - ei tarvinnu lähteä käymään Oulussa Muorien kanssa.

Tein heti päätöksen, että Muorit saavat heille mieluista tekemistä kuntonsa mukaan ja päätin myös, että itse olen normaali. En näytä niille että tilanne on mulle vaikea.

Maanantain muorit saivat ensimmäiset särkylääkkeet ja nukkuivat paljon. Illalla Päivin käynti viimeisellä tervehdyksellä piristi Feisyä ja Indiä.

Tiistaina muorit nukkui puolille päivää aamuruuan jälkeen. Laitoin muut koirat ulkohäkkiin ja tein makkarakuutioita pussiin. Silloin Feisykin heräsi, että hei nyt pääsee jäljelle. Lähdin Muorien kanssa läheiseen metsään, tein makkararuudun ja päästin Muorit työskentelemään. Sen jälkeen kävelimme läheiselle lammelle, Muorit pulikoi hetken ja oli aika palata takaisin kotiin. Siinä olikin Muoreille ohjelma siltä päivältä, Feisy sippas mutta Indille särkylääke vaikutti niin, että se seuras taas minua entiseen tapaan herkeämättä.

Keskiviikko oli erittäin lämmin, helteinen päivä. Pekalla oli vapaapäivä joten lähdimme Feisyn ja Indin kanssa Palojärvelle, jossa olemme käyttäneet koiria uimassa. Se on niille erittäin mieluinen paikka. Otimme paljon evästä mukaan, Muoreille oli omat lenkkimakkarat. Muorit jodlas koko menomatkan innoissaan ja perille päästyämmen Feisy livahti minun kanssa samalla ovenavauksella ulos autosta, ei malttanut odottaa että takaovi aukaistaan.

Voi sitä riemua ja iloa, Feisy juoksi edestakaisin ja ennätti paljon meitä ennen rantaan ja veteen. Indi kulki minun edellä, kuten normaalistikkin ja muisti joka välissä katsoa tulenko perässä.
Etin molemmille koirille hyvät kepit ja menin niiden kanssa veteen Pekan jäädessä nuotionrakennus puuhiin. Heitin koiruuksille keppiä ja molemmat piti tarkasti huolta omista kepeistään, eivät hakeneet toisen keppiä vain omaansa. Kävelin samalla rantavedessä tutun lenkin keppiä heitellen. Turhaa mainita, että muorit oli suunnattoman innoissaan.

Koska Muorien kunto piti ottaa huomioon, palasimme rantaan makkaran syöntiin. Muorit saivat pienissä erissä omat makkaransa, kävin pienellä kävelyllä rannassa, Indi kulki uskollisesti minun edellä ja pysähtyi toistuvasti odottamaan minua koska kävelin avojaloin. Kun aloitimme paluumatkalle nuotiopaikalle Feisy aloitti risteilyn - Pekan luo ja taas minun ja Indin luo pomppien iloisesti ja näki että se nautti.
Lisää makkaran syöntiä, muutama kepinheitto - Feisy palasi joka välissä veteen seisomaan ja odottamaan lisää kepinheittoja, vaikka väsymys painoi jo jäseniä... oli aika palata kotiin.

Loppupäivän Feisy nukkui ulkona tai Edin omistajan pakettiautossa jossa ovi oli koko ajan auki ja olin laittanut sinne Feisylle pehmeän alusen. Sinne Feisy halusi jäädä nukkumaan myös yöksi ja sai jäädä. Indi seuras erittäin lämpimässä säässä minua koko loppuillan aina sinne minne menin.

Torstai aamuna heräsimme ennen viittä. Feisy nukkui ulkosängyssä ikkunan alla. Annoin Muoreille ruuan ja lähdimme viemään Pekan töihin. Paluumatkalla pysähdyimme Haukiputaan soramontuille ja kävelin hevosten uittoaltaan ympri rauhallisesti ja hitaasti. Indi ja Feisy kahlasivat rantavedessä, aurinko paistoi ja vedenpinnalla säteili auringonsädesilta jossa Muorit käveli. Oli tosi kaunista. Feisy ei jaksanut kauaa kahlata vedessä vaan aloitti sille niin tyypilliseen tapaan tutkimaan mielenkiintoisia hajuja rannalla.
Kun palasimme kotiin lähdin heti Muorien kanssa käveleen ns. lyhyen rannanlenkin. Muorit oli irti ja Feisy pääsi niin mieluisaan hajujen tutkintaan, vaikka oli selvästi jo väsynyt. Väsymyksestä huolimatta Feisy olisi silti halunnut poiketa vielä metsätielle, mutta oli aika palata kotiin.
Kotona Muorit suoraan autoon odottamaan, kun ulkoilutin muut koirat jotka tervehtivät Muoreja avoimesta ikkunasta.

Sitten oli aika lähteä viimeiselle matkalle. Pidin itseni rauhallisena, kuten olin päättänyt...jostain syystä hyräilin tai lauloin Muoreille koko matkan "Aja hiljaa isi nyt vain"... siinä on niin tilanteeseen rauhoittava sävel... mistä lie päähän pälkähtänyt. Muorit nukkui koko matkan väsyneinä ja rauhallisina. Olin hyvissä ajoin Akuutin edessä, Muorit makasi rauhallisesti autossa, eiväkä reagoineet edes ohi meneviä koiria. Kun menein ensin yksin akuutin vastaanottoon, siinä vaiheessa kuulin, että Muorit haukkui ohimenevää koiraa.

Olin ottanut Muoreille omat makuutäkit mukaan, levitin ne lattialle, istuin itse niiden keskelle ja pyysin muorit molemmille puolilleni alustoille makaamaan. Muorit kävi viereeni maate, laittoivat päänsä syliini, saivat esilääkityksen ja nukahtivat. Juttelin niille koko ajan rauhallisesti ja sain pidettyä itseni rauhallisena enkä itkenyt kuten olin päättänyt. El.lääkäri sanoi, että koirilla säilyy kuulo vaikka ovatkin esilääkityksen uneen vaipuneet.

El.lääkäri sanoi että Feisy ja Indi ovat vaivoista ja iästä huolimatta hyvässä kunnossa, joskus kuulemma lopetukseen tuotava vanha koira voi olla tosi huonossa kunnossa, melkein karvaton, lihaksiton ja niin kuivunut että esilääkityken laittamisessa on ongelmia... suonet ovat niin hauraat tai kuivuneet. Minä en vois antaa koiran mennä niin huonoon kuntoon ennen viimeistä palvelusta.

Kun Muorit oli nukahtaneet ikiuneen, tulimme takaisin kotiin, jätin auton varjoisaan paikkaan ikkunat raollaan. Oli pakko ulkoiluttaa ja ruokkia muut koirat ennen hautaamista.
Koirat juoksi välittömästi auton luo ja alussa selvästi olettaen, että siellä on Feisy ja Indi kuten aamulla. Koirien käytös muuttui melkein välittömästi, kun saivatkin nenäänsä yllättäviä aistumuksia auton ikkunasta. Alkoi kimeä vinkuminen ja Ihkudaa oli hieman hädissään, joten laitoin koiruudet häkkiin.

Pekka oli kaivanut Feisyn ja Indin haudan poikkeuksellisesti omalle pihalle, koirien häkin läheisyyteen. Koska tiesimme, että joudun yksin hautaamaan Muorit, Pekan ollessa töissä en olisi saanut yksi Muoreja paikkaan jossa aiemmat haudat on.
Kun olin laskenut Feisyn ja Indin täkkeihinsä käärittynä hautaan, peittelin ne hiekkakerroksella toisten koirien "kiljuessa" häkissä. Katsoin parhaaksi siinä vaiheessa päästää koirat häkeistä ja ne saivat rauhassa selvitellä itselleen outoa tilannetta. Kun olivat haistelleet haudan ja auton lukemattomia kertoja, laskeutui pihallemme luonnoton hiljaisuus, kaikki koirat rauhoittui täysin ja olivat vieressä seisomassa kun loin haudan umpeen.
Meni monta tuntia, ennenkuin Ihku ja Edi aloittavat normaalin jytyämisen.

Nyt ensimmäisenä aamuna jolloin Feisy ja Indi on pois, olen huomannut Ihkun olevan toistuvasti haudan luona vain seisomassa.

Nyt lopuksi kerron miksi minusta oli vielä näin jälkeenkin päin hyvä idea Muorien "saattohoito".
Kun Muorit saivat viimmeisinä päivinä pientä helpotusta vaivoihinsa, minä saatoin samalla tehdä omaa surutyötä. Öisin suunnittelin Muistoissa sivua, otin paljon valokuvia, kävin kaikki valokuvat läpi joita minulla on todella paljon, muistelin, itkin silloin kun Muorit ei ollu lähellä sitä näkemässä. Teimme vielä viimeisen kerran Feisylle ja Indille mieluisia asioita ihan keskenämme ja huono omatunto siitä, että ne väsyy ja rasittuu oli helpompi kestää, kun tiesi että pääsevät kohta lepoon. Muorit saivat satoja halauksia,silityksiä ja kerroin niille kuinka upeita ja hienoja koiria ne ovat puhumattakaan herkkupaloista.. Muoreilla oli ehtymätön ruokahalu ja ruokailusta olikin muodostunut niille päivän tärkein ohjelmanumero... auta ja varjele jos sapuska annettiin joskus myöhemmin kuin normaalisti.

Muorien oloa oli toki aiemminkin helpotettu jo pidemmän aikaa ensin ikääntyvien koirien lisäravinteilla ja kun niiden vaikutus lakkasi niin saivat kuureittan kipulääkettä.

Noiden muutamien päivien aikana kävi myös Muorien hyvinä hetkinä mielessä, jospa lopetusta vieläkin siirtäisi, mutta kyllä minä eilen olin varma, että päätös ja ajankohta oli vähintäänkin oikea. Se oli myös se kantava voima jolla sain pidettyä itseni rauhallisena. Minulla oli niin voimakas tahto, että en halua Muorien vaistoavan mitään hysteriaa ja ne voivat laskeutua luottavaisin ja levollisin mielin viereeni viimeiseen uneen.

Minä olen sellainen, että haluan puhua, purkautua ja kirjoittaa surusta, kun joutuu lemmikistä luopumaan, minun pitää käsitellä asiaa joka kantilta ja minä pystyn itkemään.

Kodissa on nyt autiota, kaipaus on ihan sanoin kuvaamaton, itkettää, katselen toistuvasti Feisyn ja Indin Muistoissa sivua ja niiden omia sivuja. Näen nyt mielessäni Feisyn ja Indin kirmaavan Binny-emän kanssa.

On kuitenkin pakko pikkuhiljaa huomioida myös mustapartojen, ne ovat olleet ymmällään ja kärsivällisiä, arki jatkuu ja muistot säilyy.. vielä kauan katseeni hakee Feisyä ja Indiä ja niitä tulee kutsuttua, milloin sisälle tai ulos, Feinyn ja Indin panta roikkuu toimettomana, isot pehmeät makuualuset voi perätä pois ja pestä, ruokakuppeja on nyt kaksi pysyvästi tyhjää, karvoja löytyy meiltä vielä varmasti vuodenkin kuluttua (niitä on kulkeutunut meillä kävijöiden sukanpohjissa ties minne asti) ja paljon muuta pientä yksityiskohtaa arjessa on jäänyt tyhjäksi.

Päiville myös voimia Feisyn ja Indin poismenon johdosta. Päivin ja Indin yhteistyö oli todella hedelmällistä. Päivin kanssa Indin lahjat tuli esille ja Indi sai näyttää mihin kaikkeen siitä on. Hieno koirakko ja upeat tulokset!

Suosittelen ja jos mahdollista tulen tarvittaessa järjestämään poislähteville koirilleni vastaisuudessakin saattohoitopäivät, kaikessa surullisuudessaan ne ovat kauniita ja mukavia päiviä niin koirille kuin itsellekkin.