Kesää kohti...

Kuva: Pienet hiirenkorvat koivussa.

Kuva: me

... ollaan selvästi menossa, vaikka tuuli oli vielä tänään koleaa. Tultiin just ilta pyörälenkiltä partojen kanssa. Ensimmäinen pari sataa metriä mentiin tuhatta ja sataa snakujen kiljuessa kuin siat. Seuraava pari kilsaa mentiin täyttä laukkaa, kunnes tultiin metsätielle ja parrat pääsi irti jolkottelemaan. Käytiin ihan meren rannassa asti reipasta vauhtia. Paluumatka tultiin niin hurjalla vauhdilla, että minulta valu vedet silmistä - hyvä että eteen näki. Snakuilla oli vauhti päällä ja eivät olleet kotiin tullessa moksiskaan 10 km pyörälenkistä.
Sää oli tosi kaunis ja tuuleton ja kaikkialla oli hiljaista. Ihmiset valmistautuu varmasti huomiseen - koulut loppuu jne..
Mielessä Anna... pääsee värkkäileen ilman koulua Nallen kanssa päivät pitkät :).

Minä odotan ens viikkoa kuin "kokkomikko joulua"... lainasin Tomilta rahaa ja tilasin uuden kameran Nikon D40 ja siihen lisäksi tehokkaan putken. Kyllä vannoutuneen Canonistin piti itkeä sisäisesti kyyneleitä, mutta Nikon oli koekäytössä ihan toimiva kamera, edullisempi kuin Canon.... se painoi paljon päätöksessä. Sain yhteishinnalla tehokkaan putken. Kunhan nyt oppii tuota kameraa käyttämään ja oppii ottamaan siitä kaiken irti niin eihän sitä koskaan tiedä...
Tomilla oli kaksi ehtoa rahan lainaamiseen... ettei sen tarvi sekaantua kameran valintaan ja minun pitää ottaa hankinnoille vakuutus.

Minusta tulee isona valokuvaaja :)... se on sellaistaista hommaa, jota on mukava tehdä. Jospa nyt sais snakuista kunnon kuvia ja kaverit saa vielä tarpeeksi, kun sihtailen niiden sakemanneja.
Jaa, etteikö olisi ollut tärkeämpääki mihin rahat laittaa ja vielä että pitää lainata sitä varten... juu varmasti olisi, mutta kun kerran saan valita niin kamera on mulle erittäin tärkeä. Huushollin en ole koskaan ollut kiinnostunut rahaa laittamaan... jälkeenjäävä räjäyttää kivijalan kuitenki joskus (jos minä en sitä tee), vaatteet saa hankittua kirpparilta kuten olen tehnyt pääsääntöisesti jo pari vuotta, ruokalaskun voi pitää pienenä ja nyt tuleeki eteen vyönkiristys - joka ei ole ollenkaan pahitteeksi, autoa en aijo hankkia. Ainoa missä en pihistä on koirat, kalat, konnat ja kissat.
Olen tosissaan miettiny mikä valokuvaamisessa viehättää, kuvia on nyt jo pilvin pimein - CD-pinot ja ulkoinen levyasema pullistelee. No kameralla joutuu välillä nöyrtymään polvilleen nähdäkseen luonnon kauneuden - rikkaruohokin kukkii - kuvia katselellessa muistaa tunnelman, näkee kauneuden, niissä säilyy niin hyvät kuin ikävätkin muistot, kuvauskohteita voi lähestyä ja kuvata eri kuvakulmista. Kauneutta on niin jumalattoman paljon tässä maailmassa ja meidän elämässä, mutta niihin ei ole vain aikaa keskittyä eikä niitä aina huomaa. Kuvissa ne tunnelmat ja kauneus säilyy myöhemmin katseltavaksi.
Nyt kun ikää tulee, ei viitti enään hillua ja sinkoilla eestakas... on hyvä pysähtyä vihdoinki nauttimaan pienistä kauniista asioista ympärillä. On helkkarin hyvä rauhoittua välillä, mutta eihän sitä nuorempana tajua eikä malta.
Tiedän, että meikäläisen temperamentilla käämit palaa joskus myös uuden kameran kanssa, kun ei saa sellaisia kuvia kuin haluaa... mutta eihän aina voi onnistua... ja niistä kääminpalamisistakin voi jotain oppia.
Joten, tämä viikonloppu pitää käyttää hyvin hyödyksi ja tehdä asioita valmiiksi, että voi sitten kameraan keskittyä kun se tulee..
Saa nähdä käykö minulle kuten entiselle tukkijätkälle - se vinkui ja huokaili illat pitkä tukkikämpällä "voi kun olis viulu". Kaveri kuunteli aikansa, hermostuivat ja päättivät sitten, että hommataan sille ... kele oma viulu. Kolehti kiersi ringissä ja kaverille käytiin viulu ostamassa... Kun tukkijätkä sai viulunsa, se huokas "voi kun osais soittaa"... että näin voi käydä.

Tässä yhtenä iltapäivänä vai olisko ollut iltaa jo..torkahdin sohvalle telkkari auki ja kaukosäädin kainalossa. Pikkuhiljaa tajunta palasi, musikki soi ja huomasin että telkkari oli Voice kanavalla ja parast aikaa jokin nuorisobändi veti täysillä. Kuuntelin aikani ja mielenkiinto heräs yhtyettä kohtaan... soiva kipale oli just mun makuun ja jysähti täysillä takaraivoon. Ennätin just lopussa lukea ruudulle ilmestyneen kipaleen nimen ja ei ku googlettamaan.
Nyt olen soittanut biisiä lukemattomia kertoja, lukenut bändistä tietoja ja katsonut Youtuben videoita... Täytyy myöntää ettei bändin muu tuotanto mua juuri kiinnosta, mutta just tämä ysk kipale on BEST... ja se on...tässä
http://www.youtube.com/watch?v=DALvL_da4Lg

Onnittelut koulunsa lopettaneille, valmistuneille ja lomansa aloittaville! Eläköön kesä!

ei hätiä mitiä...

... rahakukkaro löytyi epätoivoisen ja pitkä etsinnän jälkeen. Alkupaniikin jälkeen kykenin ajattelemaan edellisen illan ohjelmaa ja kulkureittiä. Mehän oltiin Tanjan ja Edin kanssa lenkillä - menimme siis autolla Alarannalle. Auto tuli pengottua moneen kertaan ja viimein älysin penkoa tavaratilan perusteellisesti. Siellähän ei pitäisi olla muuta kuin koirien häkki ja romppeet... no rahakukkaro löytyi koirien alusten alta tyhjän vesikupin vierestä. Miten se on sinne joutunu... ei kannata kysyä :)!
Tämän aamuinen sää on kolea ja pilvinen. Suunnitelmissa on Haminan reissu ja ajattelin tehdä sen pyöräillen koirien kanssa. Nyt näyttää kuitenki uhkaavalta, että kohta alkaa satamaan... joten taitaa tulla autoilureissu.

Kotoalähtöä pitäisi harjoitella ihan olantakaa, se ei ole minulla oikein hallussa. Kerään mukaan otettavia tavaroita eri paikkoihin, osa unohtuu eteisen kulmahyllylle, osa varastoon jossa yleensä laitan kengät jalkaan. Jos selviydyn viimein autolle asti useiden edestakaisten sinkoilujen jälkeen, huomaan että jotakin jäi - usein auton avaimet. Kun pääsen lähtemään pihasta, huomaan viimeistään Kemppaisen mutkassa tai keskustan liikenneympyrässä, että jotain jäi ja ei ku takaisin.

Tein eilen vaihtokauppaa akvaariotarvikkeista, sain tehokkaan sisäsuodattimen, kasveja ja pari kalaa. Luovuin kahdesta ulkosuodattimesta. Nyt olen luopunut kaikista kolmesta ulkosuodattimista - aikansa kutakin. Isossa altaassa on tapahtunut pari harakiriä - jo kahtena yönä altaasta on hypännyt kala kansilasin päälle kuolemaan - ensin kirsikkabarbi ja viimme yönä neontetra. Oliskohan syynä altaissa tapahtuneet muutokset... no eiköhän kalat taas saa hetken rauhoittua. Ei ole suunnitelmissa suurempaa remppaa... mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Iltasella on odotettavissa "vieraita" - Piksu ja Lisa tulee käymään.

Tänään on aika surullinen päivä - syytä en kerro, koska asia koskettaa pahiten toista kuin minua. Toivon Ystävälle voimia vaikean tehtävän edessä, vaikka tiedän että mitkään sanat ei pysty lohduttamaan - ei tänään eikä myöhemmin.
Hengessä mukana.

vähä hoppu...

Kuva: otettu Sussun Nikonilla 26.5.08... täällä on vasta kevät aluillaan..

Kuvat: Otettu omalla kameralla - oltiin lenkillä Tanjan ja Edin kanssa maanantai-iltana.

Nyt on vähä hoppu ja rahapussi hukassa... tekstiä ja gallerian päivitystä myöhemmin.

Hatsii...aivastus...

Kuva: Lauantaina Jarna ja Kille pääsi ulkoaltaaseen.

Kuvat: Lauantaina tosi upea ilta merenrannalla Pitkässäkarissa - Turbo, Wilma ja Ihku.
Kirjoituksen sävy on nyt vähän nudhaidnen ja aivastusten sävyyttämä... sitä saa mitä tilaa.
Lauantaina siivosin ensin konnalandian - tietysti paljain jaloin ja aika-ajoin kylmässä vedessä. Jarna ja Kille pääsi polskuttelemaan puhtaaseen altaaseen, josta tuli tosi hyvä mieli.
Sen jälkeen aikani pähkäiltyä - sohvalla vaaka-asennossa - keräsin trimmausvehkeet esiin, siirsin pöydän ulos sopivaan paikkaan ja siistin molemmat koiruudet... pientä hienosäätöä asti valmiiksi. Tein trimmaukset paljain varpain ja meinas tulla jo alkuillasta kylmä, kun aurinko ei lämmittänyt enään.
Siistimisen jälkeen koiruudet pääsi rantalomalle formuloimaan irtonaiset karvanpätkät itsestään. Oli tosi hieno tyyni sää. Paistoimme makkaraa, Annan-Maijan perhe oli myös ja Turbo pääsi tyttöjen kanssa tutustumaan rannan ihmeellisiin tuoksuihin.
En kyllä muista ihan heti, milloin olisi meren rannalla ollut niin hieno sää... ei tuulta, ei itikoita, merivesi tosi alhaalla... ja vaikka ja mitä... hyvässä seurassa.
Olimme takuulla kaikki väsyneitä kun vihdoin maltoimme lähteä kotiin. Minä räpsin kuvia 499 kpl.. .ja pitää päivittää niitä galleriaan, kunhan ennätän.

Sunnuntai meni vähän laiskotellen, nukuin pitkään, haravoin hiukan.. Anna malttoi tulla käymään morjestaan snakuja, Kävimme morjestamassa Lisaa ja otimme muutaman kuvan siitä. Anna kertoi, että Nalle on reipas ja nopeaoppinen pentu. Sen kanssa on mennyt tosi hyvin... mitä nyt välillä vuotaa pieniä lammikoita lattialle :). Vielä muutama päivä ja Annalla alkaa kesäloma koulusta. Sitten voi olla Nallen kanssa päivät pitkät.
Annan tarkat silmät huomas Ihkun nokkavarressa punkin ja se napsautettiin näppärästi pois. Olen päätynyt olla antamatta punkkimyrkkyä, sillä aijon pestä koirat lähipäivinä - olis pitäny pestä jo.... köhköh. Joo ja kun katsoo rantahiekan tassunjälkiä tulee siihen tulokseen, että koirien kynnetkin pitäisi leikata... lattiaa vasteen kuuluu jo rapsraps..
Nyt toivottelen Hyvää Yötä... toivottavasti viikonloppu on mennyt hienosti itsekullakin!

Lauantai

Kuva: Annan Nalle-pentu.

Kuvat: Noitanokinenä källäilee.
Olen heilunut kameran kanssa jo n. 100 kuvan verran... vaikka yöpuku on vielä päällä.
Päivän ohjelmaa miettiessä, Pekka sanoi että haravoidaan (puiden alusta on käpyjä täys), minä suunnittelen kuvausta... kuvausta... hmmm.... kuvausta...ja no pitäisi pestä koirat, trimmata ne, konnalandia pestä, lähteä luontoon kuvaamaan - vaikka eväsretkelle. On myös suunniteltu iltapäivästä tärskyjä Annan-Maijan ja Turbon kanssa, Piksua ja Lissua pitäisi treffata, tehdä koneella hommia ja tietty ottaa valokuvia.
Uusia kuvia pitäisi myös laittaa galtsuun - pitkästä aikaa. Mulla ei ole noi huushollihommat ihan päällimmäisenä mielessä. Aurinko paistaa ja lämmintä on jo yli kymmenen astetta.... kuka nyt sisällä viittii olla. Pikkusen on myös lentsun tuntua, kurkku kipee ja nuhanpoikasta... untuvatakin pitämisestä huolimatta.
Katotaan nyt mitä saa tänään aikaiseksi... vai saako mitään.
Mukavaa lauantaipäivää.

jeee.....

Kuva: hätäpäissä napsittu kuva... säädöistä ei tietoa tuon taivaallista :)!!

Kuvat: otettu lainakameralla Nikon D40.... kuvasin heti kotiin tulleena, kassi roikku vielä kädessä...ulkovaatteet päällä... ihan pikkasen liekeissä... sanoisi Tanja :)!!

... minä sain järjestelmäkameran lainaan ja arvatkaa vaan, olenko minä täpinöissäni, innoissani, pilvissä, pölijänä sekaisin, jalat ilmassa... kyllä kaikkea edellämainittua!!!!

Kiitos Sussu kameralainasta!

P.S
Uskomattoman "nopeaa" toimintaa Kennelliitolta! Nea soitti, että tänään oli tullut rekkareiden maksulappu... jospa rekkaritki tulis muutaman viikon sisään.

sama

Lisäys:
On sitte kuvattu melkein koko ilta. Anna tuli käymään ja malttoi tutkailla kameran säätöjä... minä olin vain räpsinyt. Illan aikana Annan kanssa otettu varmaan pari sataa kuvaa :).
Annalla on huommena jännittävä päivä - lähtee hakemaan omaa koiran pentua :)! Eiköhän Anna lähetä meille nähtäväksi kuvan Nalle-pennusta... lähettää se.
Ja nyt nukkumaan, että jaksaa huommena herätä kukonlaulun aikaan kuvaamaan :)... joopa joo...

Wilma täyttää tänään 8 vuotta!

Kuvat: Sara Wilman ja Ihkun kanssa Virpiniemen maisemissa sunnuntaina. Kuva Anna.
Tänään Wilma Wimpula täyttää vuosia... niin se aika menee. Synttäreitä ei juhlittu mitenkään, sankari vietti päivän Ihkun kanssa ulkotarhassa - tylsää..
Eilinen kului Virpparissa kuten lauantai. Sää oli helkkarin kolea. Mukaan lähti myös Sara - Anna ja Sara touhusivat partojen kanssa ja minä norkoilin kehän reunalla kavereiden kanssa. Päivän pelasti muutama ihan silmää hivelevä koiruus kehässä. Onneksi sakemannin näkösiäkin on olemassa vielä. Parasta antia oli molempina päivinä jälleennäkemiset ja halaamiset harvoin nähtyjen kavereiden kanssa.
On se vaan harmi, ettei näihin pohjoisessa oleviin näyttelyihin tule samassa mitassa porukkaa, kuin mitä etelessä oleviin näyttelyihin. Pohjoisen koiraharrastajat on tottuneet lähtemään mukisematta pitkien matkojen päähän, mutta ei päin vastoin. Näyttely oli hyvin järjestetty, vaivaa oli nähty, tuomarit erikoistuomareita - no pääsipä lähialueen koiruudet hyvin esille, kun ei ollut tunkua kehissä.
Koiruudet ovat viimme päivinä saaneet nappuloiden seassa naudan mahalaukkua ja koska liikunnan määrä on lisääntynyt huomattavasti ne saavat myös B-vitamiinilisän. Se ei tee yhtään huonoa myöskään Wilman penikoimisen jälkeiseen palautumiseen.

Sain Millan (vihreä narttu) porukoilta kuvia laivakoira-Millasta ja päivitän niitä myöhemmin tänään vielä sivulle. Pojan-pössykkä on saanut oman blogin ja sen linkki tulee myös linkki-sivulle.
Sain eilen poltettua pennuille kuva-CD:t pentuajasta. Sain mös vihdoin siirrettyä puolen vuoden kuvatiedostot ulkoiseen asemaan ja luuta heilui koneella oleviin tiedostoihin ihan kevätsiivouksen malliin. Yöksi jäi pörräämään levyneheytys ja nyt pitäisi kone taas pelittää sujuvasti vähän aikaa. Kuvatiedostoja tulee aivan älyttömästi, mutta ei raski poistaa kuin epäonnistuneet kuvat... ei aina niitäkään.
Nyt on vielä hetki, ennenkuin alkaa Täydelliset naiset... palaan koneelle sen jälkeen..

Raittiin ilman myrkytys....

Kuva: Anna ja Ihku Virpiniemen erkkarissa.Kuva: Anna ja Ihku agitelineillä...
Lauantai oli sitten hulina päivä... aamupäivällä lähdettiin Annan ja Ihkun kanssa Virpiniemeen sakemannien erkkariin. Ihku pääsi tutustumaan hulinaan ja näki varmasti päivän aikana sakemanneja monen viikon edestä. Oli siinä Ihkulla ihmettelemistä, kun aika usea sakemanni haukkui ja hyökkäili Ihkua kohti, vaikka Ihku ei tehnyt muuta, kuin oli meidän vieressä tai käveli niiden ohitse.
No, räyhäävien ja hyökkäilevien sakemannien käytös kertoo paljon niiden omistajista.
Tuli taas aika surulliseksi, kun katteli sakemanneja... minusta eilen näyttelyssä esitettyjen sakemannien taso oli surkea - muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Joidenki näkemien koirien kohdalla pitää hetki miettiä ja arvailla onko ne edes sakemanneja.
Ja joillaki koirilla oli niin huono kunto - lihavia, löysiä tai tosi laihoja - että eivät jaksaneet kunnolla loppuun asti kiertää muutamaa kierrosta kehässä, kunnon pettäessä... säälittävää. Ei tullu sakemannipentukuume... pennuista puheenollen, näyttelypaikan alueelle oli tuotu myös niin nuoria pentuja, ettei niillä ollut ensimmäistäkään rokotusta laitettu....
Annalla oli uskomaton tuuri, se osti 5 arpaa ja voitti kaikilla - ja kaikki arvat ei todellakaan voittaneet :).
Kun lähdimme Annan ja Ihkun kanssa Iitä kohti ajeleen, huomasimme raittiin ilman myrkytysoireita, haukotutti, väsytti ja naamaa kuumotti - täys tyrmäys. Sää oli tuulinen ja puolipilvinen ja kolea. Olimme varustautuneet kunnon vaatekerroksella ja minulla oli jopa untuvatakki päällä... ei ollu yhtään liian paljo vaatetta päällä.
Jos sakemannit ei häikäissyt, häikäisi ja mieltä ilahdutti nähdä useita aktiivisen koiraharrastuksen parissa tutuksi tulleita ihmisiä, joita ei ollut nähnyt vuosikausiin. Oli myös aikaa jutella muutama sana kavereiden kanssa, puhelimella yhteyttä pidetään, mutta ainahan se on mukava nähdä.
Kotiin palattuamme, kinkkukiusaus uuniin kypsymään ja sitte lähdettiin Illinsaareen agitelineille - nyt autolla - ei olis jaksanu pyöräillä... minä ainakaan.
Vauhdikas päivä sai arvoisensa lopun, kun Anna-Maija haki minut ja Tomin illan viettoon... syötiin pitzzaa, muutama siideri tai olut, jääkiekkomatsin kattomista - no... oliskohan se ollut minun tai Annan-Maijan tai lasten valinta... Tomi halus sitä katsoa ja eipä meistä kukaan pistänyt hanttiin... joten katsottiin jääkiekkoa vaikka ei olis voinut vähempää kiinnostaa :)... vaikka olihan se kivaa, kun Suomi voitti. Voitosta huolimatta tunne ja hehkutus oli vähä vaisu, Ruotsi pelas niin surkeaksi, että ei voinut uskoa oikein todeksi.
Turbolla on edelleen terävät hampaat... jos mahdollista vieläki terävemmät kuin aiemmin. Hyvin ovat Turbon kanssa pärjänneet, ei käy Saran ja Juhon aika pitkäksi :).
Nyt kiireesti valmistautumaan tämän päivän touhuihin... pettääköhän mulla kunto - jo toinen päivä raittiissa ulkoilmassa. Tänään on vuorossa Jalostustarkastus ja pentukehät.... joten ei ku valmistautumaan...

Kuvat: Käytiin Annan ja partojen torstai-iltana Iin Koiraharrastajien agi tutustumisessa.
Ei sitten mentykkään metsälenkille torstai-iltana.... vaan agitelineille - meinasin unohtaa koko tapahtuman.
Sovimme Annan kanssa ennen lähtöä, että minä touhuan Wilman kanssa ja Anna Ihkun. Anna otti tomerasti Ihkun heti pihalla käsiin ja pyöräilimme vauhdikkaasti n. 4km - tai paremminki painoimme jarrua. Koirilla oli jälleen hurja vauhti päällä. Illinsaareen päästyämme kävimme ensin pienen metsälenkin, että koirat saa jolkotella ja Ihku vähä rauhoittua. Olihan koiratapahtuma ensimmäinen, johon Ihku osallistui.
Yllättävän hyvin alkutohinoiden jälkeen saimme koirat hanskaan - olihan meillä pussilliset makkaraa ja lihapyöryköitä taskussa.
Kun pääsimme vuorollamme tutustumaan telineisiin Ihku oli jo niin tohinoissaan, että nappas Annan kädestä makupalan vähän liian tohkeissaan, meinas mennä sormi mukana. Annalle tuli verinen naarmu sormeen, onneksi ei pahempi ja päästiin jatkamaan telineharjoitteluja. Käskin napata Ihkua ensin kuonolle, ennenkuin makupala annetaan... ja oppihan Ihku kuinka makupala otetaan.
Kyllä Annasta ja Ihkusta touhupari tulee, Ihku ei välittäny minusta ja Wilmasta mitään, vaan keskittyi Annan kanssa tekemiseen. Annasta tulee vielä hyvä koiranohjaaja, niin hyvin se sai Ihkun keskittymään itseensä ja telineisiin. Hyvä Anna ja IHku!!!!
Me käytiin myös Wilman kanssa telineet useaan kertaan läpi ja Wilma oli aivan tohkeissaan... herkuilla oli osansa, mutta hauskaa oli.
Kun muut osallistujat lähti illan päätteeksi makkaranpaistoon, me jäätiin Annan kanssa vielä telineille.
Kotiinpaluu tapahtui yhtä vauhdikkaasti, kuin menomatka - jarrulla seisten, siinäki hengästyy :). Olin aika sippi kotiin päästyämme... Anna ja Ihku ei. Anna kyseli heti milloin menemme seuraavan kerran telineille :). Eiköhän me ennätetä lauantaina käydä seuraavan kerran Illissä.
Lauantaina ja sunnuntaina on Virpiniemessä Saksanpaimenkoirien erikoisnäyttely ja suunnitelmissa on, että menemme sinne Annan kanssa molempina päivinä.

Nyt lähden koiruuksien kanssa Tomia ja Lissua vastaan Oulun rautatieasemalle... olis jo vähä kiire... kirjotusvirheet korjaan myöhemmin...

Torstaiaamuna...

Kuvat: Akvaario n. 430l

... olen istunut ja ällistelly myöhäiseen yöhön kestäneen akvaarion muutostyön jälkeä. Vesi on vielä hieman samea, kotiloita haavin melkein puolen litran verran pohjahiekasta - konnat saivat kunnon iltapalan.

Vielä olis tuossa akvassa viimeistelyä, se ei varmaan koskaan ole valmis. Isoja kasveja pitäisi saada lisää joilla voisi piilottaa suodattimenletkuja. Minulla on vähän väärä kasvipolitiikka. Laitan kaikkea mahdollista kasvia akvaan - pitäisi valita vain muutama kasvi, joista tekee ryhmiä - ilme olisi selkeämpi. Suurin ongelma tuossa akvassa on, että laitoin sen toimintaan matalalle alustalle... nyt sen nosto on melko mahdoton, jos sitä ei tyhjennä.
Kyllä kaloilla on rankkaa... oikein säälitti kun joutuivat piileskelemään sekaisessa ja vähäisessä vedessä. Saa varmaan korjata jonkin ajan kuluttua poistuneiden satoa. Keihäslehden juuriin oli jäänyt pieni kärsänuoliainen kiinni ja siitä oli vain ruoto jäljellä.
Nyt pitää vain malttaa odottaa, että kasvit kasvaa ja antaa akvan olla rauhassa mylläyksiltä.... helpommin sanottu kuin tehty.
Lissu palautuu riijuureissulta perjantaiaamuna, sattui tosi sopivasti kun Tomi on tulossa kotona käymään ja tuo Lisan tullessaan. Sulhanen Turo oli ottanut tehtävänsä vastaan tosi innokkaana ja hommansa osaavana sulhasena.... Lisasta puhumattakaan. Ja selvyyden vuoksi, pennut teettää Lisan nykyinen omistaja Piksu. Tietysti myös minulta ja Nealta voi kysyä Turosta ja Lissusta.
Maili ei aina ole se paras mahdollinen viestiväline, tekstareista puhumattakaan. Syntyy väärinkäsityksiä, mielleyhtymiä ja ihan turhaa pattia ottaan - sain eilen hyvän kokemuksen siitä. Onneksi kaikki lopulta selvis ihan puhumalla.
Kännykkä aikakautena puhuminen ja kuunteleminen on välillä sitä sun tätä. Kun ennen olit sidottu lankapuhelimeen melkein kirjaimellisesti, puhelimen kanssa ei liikuttu paikasta toiseen ellei ollut pitkää piuhaa. Nyt samanaikaisesti kännykkä korvalla kävellään, syödään, juodaan, makoillaan, työskennellään päätteellä, katsotaan teeveetä, ollaan baarissa kavereiden kanssa, lenkillä, matkustetaan yleisessä kulkuneuvossa, ajetaan autoa, ollaan palaverissa, tehdään kotihommia, töitä ja vaikka ja mitä... puhelun jälkeen hmmm... tulihan asia ymmärretyksi, muistatko hetken kuluttua kenen kanssa juuri keskustelit tai mitä asia hänellä oli.... ja mitä itse sanoit.
Joo ja minä olen kova tyttö rasvaamaan... pakkasten saapuessa rasvasin silikoonilla auton oven saumoja ja samalla ajattelin, että takaluukun pumput pitää myös rasvat... tai ennättäkö blondi ajatella ennenkuin tekee? *sadatusta* mikä helkkarin älynväläys taas minulta. Ovi kyllä toimi, mutta väärinpäin. Imas niin turkasen raskaasti oven kiinni ja kävi punttireenistä, kun sitä kampes ähisten ylös. Sulkiessa sai olla tosi varovainen, ettei koirien hännät jää väliin. No, uudet pumput piti ostaa ja Pekka sanoi painokkaasti, ettet sitten mene niitä itse vaihtamaan... näki varmaan mun silmissä ruuvimeisselit. Onneksi en alkanut ruuvaileen, sillä Koistisen pajalla käydessä meisseliä ei tarvittu... jotenki vain nipsauttivat pumput irti ja vaihtoivat uuden... siinä meni pari minuuttia.

Ja toinen rasvaus... tietsikkatuolin jouset kitisi tosi inhottavasti ja minä taas rasvapullon kanssa asialle... *sadatusta* tuli rasvattua sellaisiakin paikkoja, että tuolissa ei pysy nyt mitkään säädöt... eikä siinä voi istua... mutta eipä kitise jouset enään.
Nyt on pakko hankkia uusi tuoli, selkä on jo helkkarin kipeä kun istuu keittiötuolilla pehmusteena kaikenmaailman tyynyjä alla ja selän tukena. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis... olen hyvä esimerkki siitä.
Koiruuksilla on ollut eilinen päivä vapaata ja iltasella suunnistetaan taas lenkille lähimetsään. Käydään katsomassa onko "karhulampi" sulanut ja paljonko vettä on. Se on koirille mukava kahluupaikka, kun vesi vähän lämpenee.

Lämmintä odotellessa...

Keskellä viikkoa....

... aamutuimaan ja yrittän heräillä koirat jatkaa vielä uniaan makkarissa. Vain Ihku lähti minun kanssa aamukahveelle ulos.
Eilen meillä oli liikunnallinen päivä. Aamulla kävimme reilun tunnin tie- metsälenkin ja iltasella saimme aivan uusia lenkkikavereita Tanjan ja komistus Edin muodossa. Edi on saksanseisoja nuorukainen ja tosi kaunis sellainen - kuinka suurikokoisen rotuinen nuori voikaan olla niin sopusuhtainen? Nehän pitäsi olla koikkeleita, joilla on kaikki eriparia ja takapuoli korkeammalla, kuin säkä.
Kun Snakut ärisee ja pörisee painiessaan ja nujakoidessaan, Edi oli täysin hiljainen (seisova lintukoira) - oli siinä pojalla ihmettelemistä mustapartojen kanssa. Ediä viehätti erityisesti Wilma - vaikka Wilma näytti heti, ettei pojanklopit kiinnosta. Hyvin meni koiruuksien kanssa lenkki, sopu säilyi ja mielenkiintoisa hajuja riitti. Kun olimme jo paluumatkalla saimme melkoisen saderyöpyn niskaan... vesipisarat olivat välillä teräviä kuin nuppineulat. Yritimme puskea nopeasti läpi tuulen ja sateen - minä ainakin kastuin aivan läpi... en ollut varautunut sateen varalle. Tanjalla oli parempi jokasää varustus päällä.
Ilta menikin sitten sohvalla elpyessä ja telkkaria katellessa. TV kanavilla risteillessä satuin löytämään - suora lainaus Telkku.com:sta - "Dokumenttiprojekti: Kymmenes päivä Lokakuussa 1972 lentokone törmäsi vuoreen Andeilla. Pelastuneet kertovat nyt ensimmäisen kerran uskomattoman eloonjäämistarinansa. Ohjaaja Gonzalo Arijon. Tuotanto Ethan Productions". Olipa hurja, pysäyttävä ja uskomaton dokumentti.... veti ihan hiljaiseksi. Ei voi kuin ihmetellä, elämänhalua joka säilyy pitkään vielä senki jälkeen, kun kaikki toivo näyttäisi menneen. Ihminen on aika sitkää lajia - ei voi muuta sanoa.
Kuinka selvitä päivästä toiseen, joutuu myös miettimään perhe Iissä - heiltä paloi eilen koti.
Pieniä on meikäläisen murheet kylmästä säästä sun muusta.
Nyt muistiaikana pitää muistaa kiittää Annaa - erityiskiitos, että olet rasvannut tunnollisesti koko talven Ihkun ja Wilman tassuja :)... kyllä nyt on hyvä formuloida, pyöräillä ja lenkkeillä kun anturat on pehmeät.
Annasta oli Iin paikallislehdessä Aslakissa juttu "Kuukauden nuori" ja kuvaan Annan kanssa pääsi myös "punainen narttu" eli Lyyti.
Nyt lähden ostamaan kissoille kanaa, itselle nimpparipullaa... eiköhän päivä lähde niistä käyntiin.
Mukavaa päivää ilmassa leijuvista lumihiutaleista huolimatta.

Maanantaiaamun mietteitä...

Joo..... muutaman päivän mietittyäni koira-punkki asiaa... tämän mietinnän sai aikaiseksi el.lääkärin Wilmalle ja Ihkulle määräämä punkkimyrkky adovacate, joka puhelinmääräyksenä apteekkiin tuli maksamaan yli 50 euroa. Paketissa oli kolme tuubia, joista käytän siis ensin kaksi. Sitten kuukauden kuluttua pitäisi jälleen soittaa el.lääkärille ja pyytää uusi resepti ja taas saisin 3 myrkkytuubia - sitten jäisi kaksi ylimääräistä, jotka voisin laittaa kuukauden kuluttua koirille. Hinnaksi tulisi yli 100 euroa punkkimyrkkyihin ja summa pelkästään koirien myrkyttämiseen. Ainoa hyvä puoli siinä on, että ei tarvis madottaa samaan aikaan.... mutta koska olen madottanut viimme aikoina koiria tuhkatiheään pentujen madotusohjelman mukaan, niiden seuraava madotus ilman punkkimyrkkyjäkin olisi vasta syksyllä maan jäädyttyä.
Kaikkiin madotuksiin on tämän vuoden puolella mennyt jo useampi satanen, ja myrkkyähän ne ovat - mutta tosi tarpeellisia - ja niiden säännöllisestä käytöstä (normaali 2X vuodessa) en aio liisiä.
Mutta toi punkkimyrkytys - nyt olen miettinyt onko pienempi paha napsia punkit pihdeillä pois ilman myrkkyjä vai myrkyttää koirat. Ja taidan kallistua punkkien pois napsimiseen, laitan noi myrkyt vasta jonkin ajan kuluttua että koirien elimistö saa hieman hengähtää madotusten jälkeeen.
Ärsyttää myös se, että entisten punkkilääkkeiden (ainakin meillä toimineiden) sanotaan nyt olevan tehottomia ja uusien myrkkyjen "pakkomyynti" on tehokasta. Myrkyt on myrkkyjä ja ne vaikuttaa keskushermostoon, niiden vaikutusta voi heikentää koiran pesu, uiminen jne..
En ole koskaan suosinut mitään luontaistuotejuttuja, joten jos hurahdan nyt niihin - saatte olla varma, että sitten ole lopullisesti seonnut.
Olen googlettanut myös punkkipantojen käytöstä - pennuille niitä ei voi käyttää - ne sopii joillekki ja toiset saa taas mitä erilaisempia oireita, eikä niitä voi kaikille käyttää. Ei kiinnosta pannan käyttö, koska meillä ainaki koirat nujuaa keskenään ja roikkuvat toistensa kaulanahassa.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni koira Suomessa saa kesän aikana vakavia oireita tai sairastuu punkkien pureman johdosta.

Ja toinen juttu... valmistautukaa jo ainakin henkisesti, että jos maailman tilanne jatkuu tälläisena, viljan maailmanmarkkina hinta on noussut voimakkaasti, ja koiranruokien hinta nousee lähiaikoina tai on jo noussut ja säkkikoko pienenee.
Halvat koiranruuat ovat nostaneet jo nyt suosiotaan huimasti - mutta paskaa mikä paskaa - hintalaatusuhde koiran ruuissa on selvä. En silti koskaan ole suosinut markkinoiden kaikkein kalliimpia koiranruokia. Keskitason hintaisesta koiranruuasta löytyy laadukkaita ja hyviä vaihtoehtoja... vai löytyykö useimpia?
On selvä yhtälö, aikaa myöten halvat ja huonolaatuiset koiranruuat tulee kalliimmaksi koiran omistajalle - ruokamäärän annostus on suurempi kuin laadukkaiden koiranruokien ja el.lääkärikulut nielaisee oman osansa korvatulehdusten, furukuloosin, ihottumien ym. hoidosta - joita huonolaatuiset koiranruuat aiheuttavat.
Tiesittekö muuten, että ruokakaupoissa myytävissä eläinten ruuissa on hyönteistorjunta-aineita enemmän kuin eläinkaupoissa myytävissä ruuissa?

Sää ulkona on tällä hetkellä aurinkoinen, lämmintä kolme astetta, tuulee puuskittaisesti ja maa oli aamulla valkoinen - tervetuloa kesä ja punkit.
Ajattelemisen aihetta löytyy seuraavasta linkistä
http://muskaaksum.googlepages.com/koiranravitsemus

Koiranruokien sisällysluettelo voi olla todella mielenkiintoinen, jos siihen perehtyy. "Kanajauho (chicken meal) sisältää kanan lihan, nahan ja luut, jotka on keitetty, kuivattu ja lopuksi jauhettu." Vastaavasti: "Kana (chicken) on lihaa ja ihoa, ilman sisäelimiä tai höyheniä.".... jos tuon lukee tarkasti Kanajauho sisältää myös höyhenet, kynnet, nokat sisälmykset. Saman johtopäätökseen voi tulla myös muiden raaka-aineena käytettyjen eläinten jauhoista.

Näin haastavissa mietintäasioissa alkoi tämä viikko :).... joskus pitää antaa blondin harmaille aivosoluille liikettä... se on taas toinen asia, tuleeko siitä hullua hurskaammaksi... tieto lisää tuskaa...

Reissusta kotiuduttu....

Ylläolevat kuvat: Kuvattu Nean pihalta, yök siellä oli jo melkein täys kesä.... kateellinen...

Kuva: Turbon matka Iitä kohti alkanut, on turvallista matkustaa Saran sylissä.
Kuva: Turbo ja Juho tauolla Vaajakosken ABC huoltoaseman nurmikolla.

No niin, taas on yksi reissu takana. Perjantaina iltapäivällä lähdimme Pekan siskon ja lasten kanssa hakemaan Turbo-pentua Nealta. Eikös sitä sanota, että pennusta tulee nimensä veroinen, joten Turboa on nyt saatu heidän perhe-elämään. Turbo oli tosi reipas ja paluumatka aloitettiin lauantain puolen päivän jälkeen. Jos nimi on enne niin hyvä tulee.
Meidän kyydissä meni Lisa riijuureissulle Nean luo, ja ensin piti odottaa mitä prokuarvot kertoo ennenkuin pääsimme paluumatkalle. Minä olisin kyllä jäänyt sinne "etelään" ilomielin, siellähän oli kesä!!!!!!!
Iissä olimme lauantai-iltana kello kahdeksan aikaan, ja herääminen tähän Äitienpäivään on käynyt vähän takkuillen. Tätä hulinaa on nyt kestänyt reilu viikko, ei ole ennättänyt paljon hengähtää ja ihan selvästi tuntuu, että loma ja rauhoittuminen olis tarpeen.
Wilman pennuista on kuulunut kuulumisia, hyvin menee ja uusia asioita opitaan ja koetaan. Valkoinen - Nada on päässyt jo makkarajäljelle, vihreä - Milla on aloittanut reippaana snakuna veneilyn, roosa - Mysti on ison veljen Maxin kanssa tutustunut jäniksenpapanaherkkuihin, punainen - Lyyti sopeutuu lapsiperheen arkeen ja pojanpössykkä on päässyt ainakin matkustamaan.

Pennut joutuvat sopeutumaan hirvittävän moniin uusiiin asioihin pienessä ajassa ja kokemaan uusia asioita. Jos ihmislapselle asetettaisiin samat vaatimukset ja odotukset, ei mahtaisi tulla mitään. Onneksi pennut viipeltää omaan tahtiin ja kuittaavat hännän heilautuksella ja pissalammikolla matolle mokomille odotuksille ja vaatimuksille.

Ulkona on syksyinen sää, tuulee ja sataa eikä lämmöstä ole tietoakaan, vihreää löytyy muovisesta kynnysmatosta. Huomasin eilen ajattelevani, että tosiasiassa inhoan Iin korkeuden kesää - se on niin helkkarin lyhyt. Meri pitää keväällä huolen, ettei ole liian lämmintä ja kun päivät alkaa lyheneen, silloin aikaisintaan kesä puhkeaa kukkaan lakastuakseen hetkessä... YÖK!!!!
Että tämmöstä...

Päivästä toiseen...

Kuva: Surkeaakin surkeampi räntäinen sää illalla 6.5.08

Kuva: Lisa, Ihkudaa ja Wilma lenkillä altaalla 4.5.08

Kuva: Kaunis pieni kyy, kuvattu altaalla 4.5.08

Kuva: Vähemmän kaunis punkki, joka irrotettiin Wilman otsasta altaan lenkin jälkeen.

Jaaha, taas on vettä virrannut Iijoessa viimeisen kirjoituksen jälkeen. Ei, ei minulla sentään niiiin tyhjä ole ollut pää, ettei mitään ole saanut tehtyä :).
Olen tehnyt vaikka ja mitä ja välillä en mitään. Mökki on tosi hiljainen, kun pennut ovat lähteneet. Ne kuulostavat porskuttavan reippaina omissa kodeissaan... joo olis sitä voinut edes yhden itselle jättää... mutta ehkä parempi näin. Ihkussa on työmaata ihan tarpeeksi muutamaksi vuodeksi.
Käytiin Piksun ja Lisan kanssa lenkillä "altaalla" - jonka reunateitä käveltiin. Siellä en ole koskaan nähnyt käärmeitä tai edes yhtä käärmettä. Nyt nähtiin, koirat olivat jo juosseet sen yli ja kun olimme Piksun kanssa kohdalla, huomasin sen sattumalta. Käärme maksasi tyynesti tien laidassa käännellen päätä. Sovimme, että Piksu pitää koirat kauempana ja minä palasin kuvaamaan käärmettä, jolloin käärme lähti matelemaan tien yli metsän puolelle. Käärme oli nuori kyy ja tosi kaunis... ei edes inhottanut, niin soma pää sillä oli, eikä vilautellut edes kieltään.
Lenkki tehtiin hyvällä vauhdilla ja koirat sai juosta niin, että tie pöllys.

Kotona odottelikin jo Anna, joka oli käynyt katsomassa heille tulevaa Harmaa Norjanhirvikoiran pentua Haapavedellä (tulikohan oikein - miksei se voi olla harmaa Norjan hirvikoira), niin - Anna saa oman suloisen koiranpennun, se kotiutuu noin parin viikon kuluttua.
Anna alkoi hetimiten kampaamaan Ihkua ja Wilmaa ja löysi Wilman otsasta pienen vähemmän suloisen punkin - keskeltä otsaa. Ei muuta kuin punkkipihdit esiin ja punkki pyöräytettiin irti ja ikuistettiin kameralla.
Tänä aamuna soittelin Iin eläinlääkärille ja hän aikoi soittaa apteekkiin punkkihäätömyrkyt Wilmalle ja Ihkulle. En ennättänyt vielä käydä niitä hakemassa, mutta informoin myöhemmin, millaiset myrkyt lekuri määräs.
Kysyin samalla, millaisen punkkihäädön voi antaa alle viisi kiloiselle pennulle. Kyseinen el.lääkäri kertoi, että Stronghold on ainoa punkkihäätö jossa on sopiva annoskoko myös pennuille. Hän kertoi, että Stronhold on varsinaisesti loishäätölääke, mutta tehoaa myös punkkeihin.

Olin luvannut Annalle että teemme ulkomaanmatkan, kun pennut ovat lähteneet. Maanantain iltapäivällä suuntasimme auton nokan Haaparantaa kohti. Kävimme Eläinkaupassa (itseasiassa kävimme sen melko tarkoin läpi) - Annan tuleva pentu sai pentupannan ja hihnan - Wilma uuden pannan kadonneen tilalle ja vielä pari Hunajarihmaa, sitten kävästiin pikaisesti karkkikaupassa ja hampurilaisella. Tornion puolella käytiin myös eläin kaupassa kattelemassa akvaarioita, oli siellä myös pari vesikilpikonnaa (säälitti). Mukaan sieltä lähti pari kärsänuoliaista. Sitten Iitä kohti, Kuivaniemellä kävimme moikkaamassa Tanjaa ja minun entistä isoa allasta. Hitto, että allas oli komea - Tanja oli voittanut siitä otetulla kuvalla palkinnon jossaki kilpailussa.

Kun tulin kotiin reissuta aloin heti raivaan omaa allasta ja tulin siihen tulokseen, että uusia erilaisia kasveja pitäisi hankkia.
Haaparannan isossa eläinkaupassa liikkeen siisteys on huonontunut huomattavasti, kassan ympärystä oli kuin "kaatopaikka", meille kalat pyydystänyt likka ei tiennyt kaloista mitään, hintoja ei ollut lähellekkään kaikissa tuotteissa (tosi raivostuttavaa). Tornion liikkeessa oli taas siistiä ja hyvä palvelu, mutta minä en mielelläni käy eläinkaupassa, jossa on lintuja - minua säälittää ne niin älyttömästi, että pahaa tekee.
Jaaha... entäs sitten tänään. Olen jutellut ja ilahduttanut (tosi on) muutamaa Iistä pois muuttanutta, sekä Iin eläinlääkärinä yli 30 vuotta ollutta Hessua - hän on jäänyt jo eläkkeelle.

Kun Hessu "katos" jonnekki - kuuleman mukaan jäi sairaslomalle ja on nyt eläkkeellä, oli kuin lekalla olisi lyöty otsaan. Kun sitä vuosikaudet tottui turvautumaan Hessun apuun, rokotuttaan ja aina silloin tällöin lopetuttaan koiria ja yht äkkiä Hessu ei ollutkaan tavoitettavissa. Ei päässyt Indi ja Feisy Hessun luo viimeiselle matkalle ja monet rokotukset on nyt Oulusta asti haettu.

No, pääsin sanomaan Hessulle, että olen arvostanut häntä ja, kun hän ei ollut enään tavoitettavissa niin tajus kuinka paljon olen menettänyt ja varmasti moni muu. Sanoin myös, etten ikinä unohda häntä - välillä otettiin tiukasti yhteen ja välillä palvelu pelas kuin ajatus *huokaus*. Hessu sanoi, ettei hänkään unohda minua koskaan :)... miksiköhän??? :))... no siksi kun tiesin joskus enemmän sakemaaneista kuin hän... tai ainakin kuvittelin niin :)!
Lisa käväsi myös siistittävänä - lähipäivinä pitäisi siistiä myös Wilma ja Ihku. Voi olla että se homma saa jäädä odottamaan, kun palaan pennunhakureissulta Nean luota. Täälläpäin taitaa useampi nuori laskea päiviä ja öitä milloin pentu saapuu.

Varmasti on jäänyt kertomatta jotain oleellista....ai niin... lisäsin ton illalla ottamani kuvan suloisesta suvesta... niin ja arvasinhan minä, että jotain meinas unohtua... tänään on Tomin synttärit <3!

Halauksia ja rapsutuksia suloisille Wilman pennuille... kyllä minä vielä ennätän päivittää teidän kuvat sivuille ja polttaa kuvia, laittaa teille postia.... kyllä minä vielä ennätän... Hyvää Yötä... ja nukkukaa kakarat vähä pitempää aamuisin :)!

Reissu tehty... ja takki vähä tyhjänä...

Kuva: Tursake haluaa matkalle mukaan.

Kuva: Tauolla jossain Pihtiputaan eteläpuolella, kuten kuvasta näkyy... snautserit ovat kaikkiruokaisia ja kaikkea pitää maistella.
Saimme kuin saimmekin eilen aamulla kaikki pakattua autoon ihan matkasuunnitelman mukaan klo 9.00, jolloin starttasimme kotipihasta. Tursake kiipesi myös autoon avonaisesta ikkunasta ja olisi varmasti lähtenyt mukaan, jollen olis yllättänyt sitä kameran kanssa.
Ensimmäinen etappi Muhokselle... yllätys yllätys ei tarvi laskea enään öitä, milloin pentu tulee taloon :)!!!
Kaikki pennut pääsivät tutustumaan Lyytin kotiin ja se tehtiin myös kunnon pentuuteliaisuudella. Lyyti löysi oman pedin ja nukahti siihen, jolloin me jatkettiin matkaa.
Sää oli kesäisen helteinen, auton takapenkit käännettynä Wilma ja pennut matkasivat leppoisasti takaosassa. Laitoin sivuikkunoihin pyyhkeet, ettei aurinko päässyt paistamaan takaosaan ja kastelin kylmällä vedellä makuualusia. Uskomattoman lunkisti pennut otti matkanteon, Vihreä kiipesi välillä minun harteiden ja selkänojan väliin nukkumaan, valkoinen järsi aikansa kuluksi penturuokasäkkejä ja pojanpössykkä nautti matkanteosta makaamalla selällään jalat taivasta kohti. Välillä painivat keskenään, kävivät Wilman tissillä ja leikkivät mukaan otetuilla leluilla. Taukopaikoissa alkoi heti ympäristön tutkiminen ja pureskeltiin kaikkea mikä ei lähtenyt karkuun.
Ei voi enään olla helpompaa pentujen kanssa matkustaminen. Me ihmispoloiset hikoiltiin kohti paistavassa auringossa ja taisteltiin parhaamme mukaan aivojen sulamista vastaan, oli ihan pikkasen raskas reissu. Pääasia, että pennut ja Wilma matkas hyvissä olosuhteissa - ensin koirien hyvinvointi... näinhän se menee.
Roosa vietti päivän Juhon ja Saran sekä Anna-Maijan hyvässä hoidossa. Eivät olisi malttaneet antaa Roosaa mukaan, kun iltamyöhäisellä vihdoin Iihin palattuamme menimme sitä noutamaan.
Roosa oli päässyt jo talutushihna kävelylle... hyvin oli mennyt ainakin silloin, kun suunta oli ollut Roosan valitsema :).
Roosan hoitajat saivat hyvää harjoittelua snakupennun hoidosta, koska perjantaina starttaamme Nean luo hakemaan heille omaa snakupentua.
Ja mitä nyt... aamun olen pyörinyt kuin puolukka tyhjässä ämpärissä, mitään en ole saanut aikaiseksi. Huusholli on siinä sotkussa, mihin se eilen aamulla jäi. Roosa yrittää tyytyä meidän seuraan, kun sisarukset ovat kadonneet jonnekki. Tänä iltana on Roosan pesun vuoro, sillä huommena sitä tullaan hakemaan Kajaanin suunnalle. Tuntuu tosi tyhjältä. Pennut olivat kertakaikkisen reippaita ja suloisia persoonia terävine hampaineen, aika kuluu älyttömän nopeasti.
Sen verran on tullut jo viestiä, että pojanpössykkä oli päättänyt aamulla klo 4 aikaan, että on aika herätä. Lyyti on kuin kotonaan, mutta ihmettelee välillä puuttuvia sisaruksia... mutta tärkeintä on ruoka-ajat... niitä pitäisi Lyytin mielestä olla vain tiheämmin.
Sain Katjalta Saksasta hänen pennuista ottamia kuvia, pitäisi päivittää niitä sivuille. Lisäksi poltan jokaiselle pennunomistajille pennuista otetutu kuvat CD:lle. Ja olisi vielä vaikka mitä touhua, pentualue pitäisi purkaa, akvaariot odottaa viikkorutiinia, pihaa pitäisi vähän haravoida jne.. Aurinko paistaa ja sää on edelleen kesäisen lämmin, vaikka pihalta löytyy vielä muutama pieni sulamaton lumikasa. Ei malttaisi millään olla sisällä, jospa nauttisi lämmöstä ja auringosta ja unohtaisi sisätyöt tältä päivältä. On ennustettu jo viileneviä säitä... eihän tämä voi kauaa jatkua tälläisena, ei.
Katjalle kiitos kuvista!
Toivotan vielä kerran Onnea jokaiselle omaan kotiin matkanneelle pennulle! Toivottavasti niistä kasvaa reippaita ja vähemmän tylsiä snakuja! Mielikuvitus ja huumori ovat suureksi avuksi:)!

Vappua vietetty...

Kuva: Penturiemua hiekkatiellä.

Kuva: Lydia nauttii metsästä koko ropalla.

Kuva: Säntäilyä sinne tänne.

Kuva: Luntakin löytyy vielä, hyvä on helteessä vilvoitella.
Vapun sää oli mitä kesäisin :)! Olen auringon ystävä!!!! Lähdimme koko konkkaronkka puolen päivän jälkeen metsään, siellä kului todella nopeasti pari tuntia. Pennut nauttivat varmasti joka solulla. Ensin ihmeteltiin sammalia ja muita metsän ihmeitä. Lopuksi käytiin vielä hiekkatiellä kävelemässä ja pentuja ei meinannu saada pois tiellä olleista kuravesilätäköistä.
Iltapäivällä Anna halaili pentuja ja otettiin kuvia... nyt se yhteinen aika loppuu todenteolla. Sitten pestiin ja föönattiin ja leikattiin kynnet huommena lähteviltä pennuilta - vain Roosa säästyi puunaukselta.... mutta edessä on.

Hyvin pennut sietivät käsittelyn, mikäs auttaa. Tantze pisti taas eniten hanttiin. Jo käsitellyt pennut kävivät selvästi vahingoniloisina seuraamassa käsittelyssä olevaa pentua.
Kyllä tuntuu haikealta, vaikka onhan pennuista ollut oma hommansa. Eniten jään kaipaamaan pentujen suurta viattomuutta, uteliaisuutta, luottavaisuutta ja loputonta kokemuksien hankkimista.

Minun pitäisi olla jo nukkumassa, huommena on pitkä päivä. Roosa menee hoitoon Pekan siskon perheeseen, kun me muut käännämme auton nokan Oulua kohti ja päätepysäkkinä pitäisi olla Jyväskylä. Onneksi pennut ovat saaneet jo autossa olosta kokemusta, joten automatka ei tule niille yllätyksenä.

Nyt nukkumaan. Ei oikein tämä juttusuoni kuki nyt, kun mielessä on noi nukkuvat pentuset. Hyvää Yötä!