Kuvat: Laitakarista jonne on tehty "aallonmurtaja" jonka päähän tulee uusi tuulivoimarupeli.
Eilinen päivä meni "pelastusarmeijalle". Aamulla siistin Lisan, sit käytiin työkaverin kanssa syömässä, sit iltapäiväunet jonka jälkeen lähdin koiruuksien kanssa Laitakariin.
Käveltiin aallonmurtajaa, joka on tehty tänä kesänä. Sää oli muuten kaunis, mutta helkkarin kylmä ja kova tuuli, josta ei ollut mitään havaintoa kotipihalla. Onneksi mulla oli paksu takki, mutta pää paljaana ja korvat meinas paleltua... samoin näpit. Kuvaamisesta ei tullut mitään, kun sormet oli ihan kohmeessa.
Jätin auton takaluukun auki ja ei tarvinnu koirille sanoa, että "autoon"... ilmeisesti tuuli ei tuntunut niistäkään mukavalle.
Olisin mielelläni keskittynyt aaltojen kuvaamiseen, jos olisi ollut lämpimämpi sää.
Nyt päivän hommiin... toivotaan tuuletonta ja sateetonta päivää

Isojako takana ihan onnellisesti...

Kuva: Kikka kuorsas omassa sängyssä muutama minuutti sitten.

Wilma oli sitä mieltä että minun ja Ihkun on aika herätä ja vinkui kamarin oven takana klo 6.00. Olen viimme aikoina ottanut vain yhden koiran vuorollaan nukkumaan kamariin. On vähän enemmän ittelle tilaa. Kuinka monta kertaa olenkaan herännyt poikittain tai muuten pieneen tilaan ahdettuna sängystä. Koirat ovat aika itsekkäitä .).

Olo on kuin rusinalla eilisen isojaon jälkeen. Noin 2200 lehteä tuli jätettyä postilaatikoihin Iin keskustan ja lähiympäristön alueella.

Eilinen aamu valkeni kauhean jännityksen puitteissa, piti melkein oksentaa. Sanoin itselleni ihan ääneen, että rauhotu .... kele, joo mä olen kauhea noitumaan myös ittelle.
Menin Postin jakelukeskukseen klo 7 aikaan - hyvissä ajoin, että ennätän vähän rauhoittua. Kaikki keikahti nurin, kun lehdet oli jo odottamassa minua katoksen alla. Se oli oikeastaan hyvä, sillä oli alettava hommiin pikku vibrasta huolimatta. Päivä meni ihan hyvin, auto sammui muutaman kerran, koska en osaa vielä käyttää kaasua ja kytkintä oikeassa balanssissa - itse puhun välikaasusta - kun lähtee liikkeelle tai peruuttaa ja siitä pitäisi liikkua johonki päin.

Aamupäivällä kävin Seolla viinerikahvilla ja kaipailen Tuulaa, joka on sairaslomalla. Päivällä kävin ostamassa Kreikkalaisen salaatin (joka sisältää myös ison lämpimän leivän ja maksaa 6 euroa) Pitseriasta ja menin vanhan ystäväni luo syömään. Salaattia oli tosi iso annos - leivästä puhumattakaan ja niin söimme ystävän kanssa yhdessä osan annoksesta - loput söin illalla kun tulin kotiin. Jälkiruuaksi kahvia ja vasta leivottuja muffinseja ja taas jakoon.
Pimeä tulee nyt tosi aikaisin - aurinko laskee jo klo 16 jälkeen ja ilmassa oli pientä tihkua... siis tosi pimeä keli. Päätin käydä kahvilla entisen työkaverin luona, kun huomasin että hän on kotossalla. Oli pakko saada pikku tauko jakoon, koska keli oli mitä oli ja edessä pimeä katuvaloton alue.
Kyllä pimeys vaikutti siihen, että loppujaossa vauhti oli aika onnetonta päivänvalojakoon verrattuna ja niinpä olin kotona vasta vähän ennen yhdeksää ja olin ihan turra.
Koirilla oli pitkä päivä häkissä - Anna tais käydä illalla ihkun kanssa näyttelyharkoissa - ja ne oli ihan hepakassa, kun tulin kotiin. Viimme aikoina Kikassa on huomannut, että se on onnesta sekaisin kun tulen kotiin, eikä vastaanottorituaalista meinaa tulla loppua. On ilmeisesti kotiutunut meille ja tajuaa, että täällä sitä nyt jatkossa elellään.
Kun sain ruokittua koirat ja kissat, nuokuin hetken sohvalla, josta siirryin hyvissä ajoin makkariin.

Nyt pitäisi saada itsensä sen verran notkeaksi, että sais koneajella Lisan. Sillä tursottaa pää ja perä sen verran runsaasti, että on pakko siistiä.
Auringonnous näyttää olevan kaunis, sadekuuroja lupailevat. Tänään on pakko päästä kunnon lenkille, että nämä natisevat jäsenet ja nivelet sais kunnon vireeseen.

Pekka oli Venäjällä, kun yritin soittaa eilen kotiin tultuani - siellä se jännittää onko loisto rusinana... ei ole kuin helkkarin kurainen eilisen ajon jälkeen. Puhelut Venäjän linjassa ovat niin kalliita, että sen puhelin ei ollut päällä - toivottavasti on saanut nukuttua miettimiseltä :).
Nyt valmistautumaan Lisan ja Piksun tuloon - pyysin Piksua tuomaan isot viinerit tullessa... kyllä tämä tästä taas lähtee.
Mukavaa päivän jatkoa!

Aaltoja...

Kuvat: Sunnuntaina Praavannokalla pientä aallokkoa.
Hyvää vaalipäivän jälkeistä elämää. Sen verran tutkaillut Iissä läpimenneitä ehdokkaita, että uusia naamoja pääsi läpi ihan mukavasti. Oma ehdokkaani tuli myös valituksi. Nyt sitten odotellaan muuttuuko mikään ja mihin suuntaan. En kyllä hirveästi usko muutoksiin, mutta toivossa on hyvä elää.
Äänestyksen lisäksi käytiin Pekan ja koiruuksien kanssa kattomassa Praavannokalla aaltoja. Iltasella keilattiin Annan kanssa ja ei meikäläinen oikein pärjää noille nuoremmille. Anna ylitti komeasti minun aiemman ennätyksen.

Unohdin eilen kertoa, että Suvi ja Mysti kävi keskiviikkona ohikulkumatkalla. Mysti muistuttaa kovasti Wilmaa, on sellainen vahva typykkä. Suvi on ilmoittanut Mystin pentunäyttelyyn Kajaaniin. Mysti oli loukannut aiemmin tassun, yhdestä anturasta oli pala pois. Onneksi tassu on jo paranemaan päin, mutta eipä Mystiä hidastanut tai haitannut yhtään kauluri päässä jota sillä vielä pidetään mm. automatkan aikana.
Mukavaa alkavaa viikkoa.

Talviaika, äänestyspäivä, vedenpaisumus ja tunnustuksia..

Kuva: Pisaroita havunneulasissa Annalankankaalla.

Kuva: Sammalia Annalankankaalla.

Kuva: Vesipisara hennossa oksassa Pitkässäkarissa.

Kuva: Ihku ja Kikka nauttii pihalammikosta Pitkässäkarissa.

Kuva: Kepinheittoa Pitkässäkarissa.

Kuva: Kikka ja Ihku ihmettelee, kun ei pääse rannalle. Merivesi korkealla.

Kellot pitää siirtää tunti taaksepäin, viimme yönä siirryttiin talviaikaan.
Sunnuntai on valjennut tuulisena ja sateisena, tietää sisäpäivää.
Eilen aamu valkeni täsmälleen samanlaisessa säässä ja just kun oli puhuttu, että taitaa sataa koko päivän, sää kirkastui ja aurinko pilkisti useaan otteeseen päivän aikana.
Tänään on Kunnallisvaalien äänestyspäivä. En muista milloin olen edellisen kerran käyny äänestämässä. Tänään aion käydä äänestämässä. Ehkä tämän hetkisen työn vuoksi olen seurannut kunnan poliittista elämää tarkemmin. En käynyt ennakkoäänestämässä, koska ehdokas ei ollut vielä päätetty.

On mielenkiintoista seurata tapahtuuko mitään muutosta Iissä, tyytymättömyys on ollut aika pinnalla kunnan päättäviin elimiin viimmeaikoina. En jaksa uskoa suuriin muutoksiin, vaikka sitä toivoisinki. Koska sää on nyt mitä on, se varmasti vähentää äänestysinnokkuutta... jotku on paperista.

En aio illalla kuitenkaan seurata vaalituloslaskentaa vaan Idolsia, Pikku-Britanniaa ja Big Brothersia.

No niin ja sitte tunnustuksiin... Pekka osti uuden auton Oulun Wetteristä pari viikkoa sitten. Auto on 07 vuoden Renault Megane - esittelyauto ja sillä oli ajettu n. 50 km. Auto on kuin karamelli, kauniin sininen ja ajomukavuudeltaan hyvä. "Ihan" uuden auton hankinta Pekalta on tosi poikkeuksellinen ja ihan eka kerran tapahtuva. Pekka yksinkertaisesti hermostu Wolkkarin ns. pikkuvikoihin. No ne tais alkaa oleen kohtuu hallinnassa, mutta Pekka oli tullin jonossa istuessaan katellu ohihuristelevia uusia hienoja autoja ja ajatellu, että jo on kumma jos hän ei saa irti kunnon autoa.
No niin, uus loisto ilmesty pihalle ja siitä haettiin ajotuntumaa pikku pyrähdyksillä. Mulla oli kaksijakoinen suhtautuminen autoon. En kannata kuluttamista, vaikka auto on ihan oikeasti tarpeellinen. Inhoan ajatusta, että uutta autoa pitää kohdella silkkihansikkain ja sen saamat kolhut kirpasee enemmän kuin vanhan auton rutut varsinki kun se ei ole oma. Minusta auto on käyttöä varten ja vanhempiki kelpaa, jos se on suht käyttövarma.
Koska auto on Pekan ajattelin suojata sen parhaalla mahdollisella tavalla, joten kävi tilaamassa paikallisesta varaosaliikkeestä - ei merkkikohtaisen takatilan muovisuojan... oli muuten tarjouksessa ja kustansi 48 euroa. Sitten minun piti tehdä valinta - käynkö kampaajalla ja ostan muutaman uuden vaatekappaleen vai tilaanko autoon tavaraverkon ja oviaukon koiraveräjän koirien turvaksi.
Päädyin tilaamaan noi jälkimmäiset T:Mi KULKUKOIRA http://www.kotinet.com/teemu.pehkonen/ firmalta.

Olin kuullut kehuttavan tuon firman tuotteita laadukkaiksi ja kestäviksi.
No niin ja nyt on päästy uudella autolla ensimmäiseen jakopäivään, pientä kihelmöintiä niskavilloissa. Ja huonostihan siinä kävi... jako oli jo loppusuoralla kun peruutin roskakatoksen kulmaan ja osu sen verran "hyvin" autoon, että jälki oli aika kauheaa katsottavaa, siinä pukkas hien pintaan sekunnin sadasosassa. Armoton sadattelu ja loppujaosta en muista juuri mitään.

Sovin autokaupat tehneen myyjän kanssa, että vien auton arvioitavaksi Ouluun, Tomi lupautu maksamaan korjauksen omavastuun.
Hyvä tuuri, että sain jättää heti auton korjaamolle ja sain käyttööni tutun Wolkkarin, joka oli jätetty vuorokautta aikaisemmin Wetterin pihalle. Harmistus... suomeksi vitutus oli niin rankka, että en ole vieläkään siitä selvinny täysin. Kyllä pikkasen hävetti täyttää vahinkoilmoitusta, se on tosi häpeällinen kokemus... kele...

No, Pekka oli lähteny edellisenä päivänä töihin ja päätin etten kerro sille mitään ennenkuin loisto on pihalla korjattuna. Pekan työympäristö ei ole aina niitä helpoimpia ja päätin säästää ylimääräiseltä harmistukselta.
Arvatkaa vaan oliko mulla kauheat paineet, että mitä jos ruttaan Wolkkarin ennenkuin saan loiston takaisin. Mulla keikahti autoilun mukavuus ja luonteva sompailu ainaki kaksi metriä mullan alle. Sorateiden virtuoosista oli vain tärisevä muisto. Ihan kuin en olis koskaan rattia pyöritelly ja vielä isojakopäivä.
Keskiviikkona kävin hakemassa loiston korjattuna, samalla reissulla kävin vaihattaan Pekan tilaamat talvirenkaat alle ja yritin luontevasti sompailla Iihin. Kynnys oli kyllä korkea ja tilanne todella vastenmielinen... epävarmuus aivan epänormaalia.

Toivon totisesti, että palaudun edes jonkin verran ens tiistaihin mennessä, sillä silloin odottaa taas isojakopäivä ja autoa pitäisi sompailla kellon ympäri.
Jos autoilu ei ala palautuun normaaliksi revin ajokortin silpuksi.. mitä hittoa sitä itteään ressaamaan sekopäiseksi asti. Onhan tuota tullu ajettua niin paljon, että ei haittaa vaikka ei enään ajeliskaan.
Pekka tuli torstai-iltana kotiin ja kerroin hälle auton kovan kohtalon... mutta eipä toi siihen juuri mitään virkannu... ei saanu ainakaan raivokohtausta, ei korottanu ääntään... vaan oli tasanen rauhallinen Pekka joka ei turhia hötkyile. Se ei kyllä helpottanu mua yhtään.
Tomi oli reilun viikon lomalla ja jätti pelivehkeensä ja kaukoputkensa tänne. Annan ja Johannan kanssa ollaan keilailtu ja tennistelty... tytöt on tutustunu enemmänki eri peleihin. Kaukoputki odottaa kirkkaita öitä, että pääsis tutkailemaan tähtiä, kuuta ja muita taivaankappaleita.

Koiruuksien kanssa ollaan lenkkeilty eri paikoissa, metsästäjiä vältellen. Lenkkikaverina on ollut Lisaa ja Nallea - joka onki kasvanu kovasti. Eija käväs yhtenä iltana ison Ernoksen kanssa (tanskandoggi), snakut ei luottaneet ollenkaan jättikokoiseen mustaan koiraan pimeällä pihalla ja Kikka joutui Ernoksen ihailunkohteeksi. Pelastin Kikan sisälle, kun sen selkä alkoi olla Eronkselta valuvan kuolan peitossa :). Ernos ei oikein ymmärtäny, kun tyttäret ei ollu siitä ollenkaan ihastuksissaan.

Nyt päivän touhuihin ja äänioikeutta käyttämään. Mukavaa päivää tuulesta ja sateesta huolimatta.

Pitkästä aikaa ja lisää ruskakuvia

Kuva: Kaunis ruskapensas Eelisken ja Eevan pihalla.... en tiedä pensaan nimeä.

Kuva: Koristearonia väriloistossa.

Kuva: Kunnantalon pihalta otettu kuva.

Kuva: Kunnantalon pihalta otettu kuva.

Kuva: kauppilan rannasta kuvattu Illinsaaren rantaa.

Kuva: Kikka laitumella heinän syönnisssä.

Kuva: Wilma käyskentelee laitumella.

Niin se aika menee... Olen ottanut paljon kuvia ruskan väriloistosta ja sen kunniaksi siitä vielä kuvia. Nyt tämän syksyn ruskasta on vain muistot jäljellä.

Meillä ei ole oikeastaan tapahtunut mitään ihmeempää ja toisaalta on... niistä myöhemmin lisää kunhan luonto antaa periksi niistä kirjoittaa :). Pikkusen ottaa jotkin asiat pattiin... mutta tekevälle sattuu... ei kyllä lohduta yhtään.
Päällimmäisenä tällä hetkellä ihan konkreettisesti osittain myllätty piha, maanantaina meidät liitettiin kunnalliseen viemäriverkkoon. Syreenipuskat siirrettiin naapurin ystävällisellä avustuksella kaivuun alta pois pihan keskelle. Siinä hötäkässä katkes maahan kaivettu sähköpiuha josta saatiin koirahuoneeseen sähköä. Tomi on syyslomalla ja sen tehtävä on kaivaa sähköpiuhan päät esille, että päästäisiin korjaamaan piuhaa.
Osittain myllätty piha tietää mullan ja hiekan kulkeutumista koiran tassuissa sisälle ja sehän tietää sateisena päivänä kuraisia tassunjälkiä joka paikassa, hiekka sohvalla ja lattialla. Ei auta kuin laittaa hermot naulaan. Odotan kovasti lunta... sais heti sataa muutaman sentti.
Sain vihdoinki vaihdettua sivuilta värimaailmaa syksyyn sopivaksi ja lisättyä muutama huono ei niin vanha kuva koiruuksista. Olen kuvaamisessa keskittynyt viimme aikoina enemmän luontoon kuin koiriin. Lisan sivut odottaa edelleen päivittämistä - jospa viikonlopun aikana saisin ne tehtyä.
Kikka ja tursake ovat lähentyneet ja tulevat toimeen erinomaisesti. Noitanokinenä on sitä mieltä, ettei Kikkaan ole vielä luottamista.
Olemme käyneet muutaman kerran lenkillä Haukiputaalla. Annalankankaalta kävelty Runtelin laavulle ja takaisin. Aivan ihanaa lenkkimaastoa ja ei tarvi varoa metsästäjiä.
Mutta nyt päivän hommiin... pitää herättää Tomi unikeko.
Aurinkoista syyspäivää!