Vuosi vaihtumassa.

 Ihqu, Erkki, lumiukko ja Oskar.

 Pihalta 31.12 talvinen hämärä ja lunta ihan tarpeeksi.

 Iittalaa - nämä saa hyvälle tuulelle.

 Ensinnäki - Lämmin kiitos saamistamme ihanista joulukorteista. Minä en postittanut ainuttakaan tänäkään vuonna.
Torstaina huristeltiin Pekan ja koirien kanssa Raaheen ja palautettiin Hongan poppoolle lainassa ollut suksiboxi. Ennen Raaheen suunnistamista tehtiin pihalla lumitöitä, koko päivän satoi lunta, joka Raahessa oli märkää. Täällä lämpötila pysyi koko päivän pakkasen puolella.
Kävimme Raahen Smartiassa ja sieltä minulle lähti mukaan Iittalan vaaleansinisiä Aino laseja ja ihan itselle Iittalan oranssi Origomuki. Nyt jälkeenpäin etsiessäni netistä näistä tuotteista tietoa, ihmettelen suuresti näiden tuotteiden hinnoittelua. Iittalan sivuilla verkkokaupassa molempien tuotteiden hinnat ovat huomattavasti kalliimmat kuin minä maksoin. Ostamani mukin pohjassa on Iittala Indonesia - ilmeisesti siellä valmistettu. Mukin alkuperäinen hinta oli 9 euron paikkeilla -30% - siis tosi edullinen, verrattuna netissä löydettyihin hintoihin (Iittalan verkkokaupassa 17 euroa/kpl). Aino lasipakkaus - laseja 2kpl - sain melkein kaksi pakkausta Smartiasta siihen hintaan - Iittalan verkkokaupasta yhden pakkauksen. Löysin samalla uutisia Iittalan hinnoittelusta -"Iittalan kestosuosikkeja myytiin ylihintaan - Oikeus määräsi Iittalalle miljoonasakot"!!! Että näin Iittalassa. Harmittaa moinen, kun noi Iittalan tuotteet ovat tosi hienoja.
Mulle kävi taas eilen vanhanaikaisesti, kuume nous ja tajusin olevani kipeä vasta sitten kun ropassa joka helkkarin luuta särki. Jo Raahen reissulla mua paleli koko ajan, Päiviä ja Markkua töistä odotellessa meinasin nukahtaa heidän sohvalle.
Eilinen meni minulta pääsääntöisesti nukkuessa. Muu porukka kävi Oulussa, Reetulla ja mummolassa. Tomi kävi lisäksi Pekan siskon luona tekemässä tietsikkahommia ja palautui sieltä vasta myöhään illalla.
Pekka ja Tomi osti raketteja ja minua ärsyttää suunnattomasti. Voiko mennä turhempaan raha, kuin raketteihin - ja miljoonia euroja pelkästään piskuisessa Suomessa! Niistä ei jää jäljelle kuin pahanhajuinen katku, korvissa soi pauke ja seuraavana päivänä raketin kuoria on pitkin pihoja ja maitaja mantuja. Ei, ei, ei - minä kärsin. Luulis helkkari olevan tähellisempääkin mihin rahansa pistää. Urpoja, urpoja, urpoja!!!

No niin, rauhotuppa Tuula. Pekka lähti koirien kanssa lenkille, taisivat mennä kauemmas kun lähtivät autolla. Minä pysyttelen vielä lenkiltä pois. Pitäis alkaa imuroimaan ja tiskaamaan ja kaupassa käväsen myöhemmin kaupassa. Pitää vain toivoa, ettei kuume nouse uudestaan. Lisa on tulossa meille hoitoon ja tiedossa parroille luiden kaluamista. Oskar 13v on sen verran ahmatti, että yrittää varmasti harvoilla hampaillaan kaluta luita. Oskarilla on joko valikoiva kuulo - tai sitten se on melkein kuuro, hajuaisti toimii - ei voi pistää mitään suuhunsa etteiko Oskari ilmestyis kyttämään herkkupalaa - ja se on ihan mitä vaan. Näkö taitaa olla melko heikko, mutta se ei näytä haittaavan - valoa kohti ja nenän ohjailemana.

Minä toivottelen jäljellä olevien partojen kera kaikille iloista vuoden vaihtumista ja antoisaa Uutta Vuotta 2012!

Jouluisia muistoja, paluumatkalla myrskyssä - myrskyyn.

 Vielä jotain joulusta.

Ihqu odottaa kutsua jouluruokailuun.

 Hyvää syntymäpäivää Pekka - 24.12.

 Ihqulla asiaa Pirjolle - aurinko paistaa!!!

 Matkalla, pellot viheriöi.

 Ankeaa, harmaata, myrskyistä Iin Laitakarissa 27.12.

Joulunvietosta mukavat muistot ja onnellisesti päästiin kotiin myrskysäässä. Kiitos tuhannesti Pirjolle majoituksesta, sietämisestä, pitkästä pinnasta ja jouluherkuista! Koirat osasi käyttäytyä hienosti, välillä olivat niin huomaamattomia sohvanvaltaajia, että ne huomas vasta siinä vaiheessa kun etsi itselle istuinpaikkaa sohvilta. Koiruudet pääsi usein lenkille, kävelytettiin niitä Pirjon kanssa usein puistoissa ja koirapuistossa. Yhteislenkit, jossa myös Pekka oli mukana, tehtiin sitten pidemmälle. Puistoissa kookkaat rusakot ja jänikset loikki ja ruokaili, vähääkään välittämättä ohikävelevistä koirista ja ihmisistä. Joulupäivä valkeni aurinkoisena, mutta pitkä lenki tehtiin jo vesisateessa.
Pirjo teki Pekalle sitruunaisen täytekakun aattona ja voi hitsi, että se oli hyvää!!!
Jouluruokia oli varmaan ihan yleiseen tyyliin valmistettu ja varattu niin paljon, että sitä jäi reilusti. Jäi mieleen, kun odotin Myyrmannin K-Citymarketin kassan takana Pirjoa ja Pekkaa tulevaksi, vieressä seisonut mies sanoi mulle yht'äkkiä "ei tätä joka päivä kestäis". Jokaisella kassalla oli pitkät jonot ja ostoskärryt pursui tavarapaljoudesta. Kaupoissa jonottaessa jouluna on vain sellainen poikkeus normaaliin, että ihmiset jonottaa rauhallisina; eivät etuile, hermoile tai mulkoile... odottavat melkein lamaantuneena kuinka suuri euroloppuinen numerosarja kassalla näkyy omalla kohdalla... ja siinä samalla voi vertailla viereisten asiakkaiden ostosten loppusummia.
Tapaninpäivän aamuna odoteltiin millaiseksi myrsky yltyy. Tuuli voimistui jo edellisenä yönä. Ennen lähtöä paluumatkalle söimme vankan aterian, koirien kanssa pikku lenkki ja haettiin Tomi, Noora ja pikku-Erkki kyytiin. Paluumatkan aloitimme tuulisessa - myrsky nousemassa, mutta aurinkoisessa säässä. Johtuikohan myrskyvaroituksista, yhtään riskiohitusta ei nähty koko matkalla, vaikka liikennettä oli tasaisena virtana molempiin suuntiin. Liikenne sujui todella jouhevasti - jopa välillä Jyväskylä-Hirvaskangas saattoi ajaa nopeusrajoituseten mukaan. Normaalisti siellä körötellään letkassa kymmeniä kilometrejä - jos nopeusrajoitus 100 km, ajamaan pystyy 60 km tunnissa.
Oltiin kotona puoli yhdeksän aikaan, kolmella pysähdyksellä. Kissat odotti kiltisti meidän kotiintuloa. Kiitos Piksulle! Huushollissa kaikki hyvin, kissat, konnat, kalat ja linnut hoidettu/ruokittu.
Tiistai meni elpyessä, mitä nyt käytiin Pekan kanssa kattomassa myrskyä rannassa. Myrskytuuli riepotteli koko päivän, välillä lunta sakeasti sataen. Edelleen tuulee, mutta ei enään myrskylukemissa.
Eilen aamulla oli sen verran plussaa, että Noora ja Erkki ennätti tehdä lumiukon pihalle. Nyt on sen verran pakkasta, että lumipalloja ei pyöritellä. Päivitän lumiukosta kuvan myöhemmin.
Nyt jatketaan paluuta arkeen!
Terveiset Pirjolle - siellä on kuulemma nyt hiljaista ja sohvat kuorittu mattojen alta :) ja KIITOS vielä kerran! Terveisiä myös Maijalle ja Matille.
P.S
Jos joudut pysähtyyn automatkalla, ei kannata laittaa takkia tai läppäriä auton katolle (tai yleensäkkään mitään) ja unohtaa niitä sinne. Tomi teki niin ja ennätin ajaa monta sataa metriä ennenkuin Tomi muisti. Onneksi takki ja läppäri oli säilyny katolla suksiboxin alla - taisin ajaa normaalia tasaisemmin :).
sama

Konalassa

Ihqu ja sohva.

Lenkillä Mätäjoen rantamilla ja kentillä.

 Unski vartioi pöydän vieressä.... jos jotain tipahtais.

 Unski ja Ihqu väsyneinä ja tyytyväisinä.

Lähdimme torstai aamuna klo 7 aikaan hirveän aamutohinan jälkeen liikenteeseen ja haettiin Martta kyytiin, jonka jälkeen käännettiin auton nokka kohti Etelä-Suomea. Pysähdyimme muutaman kerran tauolle ja Jämsässä söimme tuhdin aterian, ennenkuin matkaa taas jatkettiin. Jätimme Martan Tampereen liepeille, tytär tuli hakemaan Martan Lähdesjärven ABC huoltoasemalta.
Seuraavaksi pysähdyimme jo Riihimäen ABC:lle ja koska siinä oli vieressä iso kesantopellon näköinen pelto, päätin ilahduttaa koiria vapaalla taukoliikunnalla. Laskeuduimme pellolle ja päästin koirat irt. Hetken koirat haisteli ja lähtivät sitten juoksemaan suurta ympyrää peräkkäin. Ennätin muutaman sekunnin ajatella, että ompa koirilla hauskaa ja iloitsin ittekki koirien iloisesta formuloista... kunnes tajusin että ne ajaa jotain takaa. Huusin takaisinkutsuja, Ihqu totteli jonkin ajan kuluttua, mutta Unski paineli pellon takana olevaan metsään ja katos näkyvistä. Meinas tulla pieni paniikki, lähdin metsää kohti koko ajan huutaen. Unski tuli näkösälle, juoksi muutaman tarkastusympyrän pellolla ja paineli jälleen metsään. Mun huuto koveni ja kompuroin pimeässä epätasaisella pellolla metsää kohti. Aikani huudeltuani alkoi metsästä kuulua rytinää ja hetken kuluttua Unski ilmestyi näkösälle. Tällä kertaa sain Unskin kytkettyä ja vaikka helpotus oli suuri - papatin Unskille koko paluumatkan ajan autolle. Samalla kirosin itseäni, että tollo maalaisblondi ei näköjään muista että kaupungeissa on enemmän jäniksiä kuin maalla kotiympyröissä - saamarin tyhmä minä!!!!!
Siis, jos joku tätä lukeva sattui olemaan kyseisellä huoltoasemalla samaan aikaan - se huutaja olin minä.
Loppumatka piti olla ihan simppeli, minä olin jälleen ratissa vaikka väsytti melkoisesti. Lähestyessämme Konalaa, meni suunnistus aivan sekaisin, pari kertaa palattiin takaisin "väärältä" tieltä ja kerran soitettiin suunnistusapua. Lopulta päästiin perille - minun suunnistusvaiston vei kun en vaan tajunnu, että lähestymme Helsinkiä eri suunnasta kuin normaalisti. No, loppu hyvin - kaikki hyvin.
Oli onni, että muutimme matkasuunnitelmia ja lähdimme päivää aikaisemmin liikenteeseen. Koko matkan oli hyvä ja kuiva keli, jopa täällä etelässä oli -3 pakkasta ja maassa hentoinen lumipeite - aivan aavistuksenomainen. Liikennettä oli enemmälti vasta Tampereelta lähdettäessä.
Pirjo oli meitä vastassa ja valmis ruoka odotti. Raahasimme kaikki kamppeet sisälle ja koirat pääsi lopulta autosta pois. Pirjo oli vuorannu matoilla valkoiset nahkasohvat, joten koirat sai himputella sisällä ihan vapaasti. Iltaulkoilulla käytiin jo tutuksi tulleessa koirapuistossa, jonka jälkeen koirat otti kaiken ilon irti ja nukkuivat matkaväsymystä pois sohvilla.
Perjantaiaamu valkeni kauniina, aamulenkki tehtiin tosi hienossa säässä. Puiden oksilta tippuva vesi enteili, että sää on lämpenemässä.
Niinhän siinä kävi, kun kauppareissun jälkeen lähdimme lenkille, oli paikkapaikoin jo vetistä ja loskaista. Lenkistä tuli pitkä ja koirat pääsi juoksemaan muun muassa Mätäojan maisemiin - onneksi siellä ei ollut takaa-ajettavia jäniksiä paikalla.
Lenkin jälkeen jätimme koirat Pirjolle ja lähdimme käymään kauppakeskus Myyrmannissa. Unskin kannuskynsi sai pikku vaurioita jäniksen takaa-ajoreissulla. Kävin hakemassa apteekista betadinea ja sidetarpeita. No, side ei sit loppujen lopuksi kauaa ollu Unskin jalassa - Unski esitti jalkapuolta side jalassa. Kun otin siteen pois, pipi parani heti ja nyt se nukkuu onnellisena ja tyytyväisenä tossa jalkojeni vieressä.
Ihqu on nukkunut koko loppupäivän sikeästi sohvalla - kyllä lomailu on raskasta.
Nyt ulkona sataa vettä ja tuulee niin että nurkissa suhisee. Ollaan tässä vähän arvottu, että kuka ulkoiluttaa ja missä koirat ennen nukkumaanmenoa. Nyt on todellinen koiranilma - oikea syysmyrsky, katulampun valossa näkee kun alijäähtynyttä vettä sataa välillä vaakassa ja välillä villeissä pyörteissä.
No niin, päivän soppailujen jälkeen olemme tehneet suunnitelmia, missä järjestyksessä alamme valmistamaan jouluruokia. Hyvin suunniteltu on toivottavasti puoliksi tehty. Tomi, Noora ja Erkki tulee aatona jouluaterialle, joten eiköhän huominen kulu ihan ruuan ja ruokailun merkeissä. Huomiselle on luvattu surkeaa säätä - pitäisi sataa koko päivä vettä - ihan sama viettää se sisällä ruokia valmistaen. Koirat saa tyytyä lyhyihin lenkkeihin. Satsataan sitten joulupäivänä ulkoiluun, kun sille päivää on luvattu kuivempaa keliä.
Ei tunnu ollenkaan hankalalta viettää joulua ilman lunta ja kaupunkiympyröissä. Eihän joulu tule sään ja ympäristön mukaan, kyllä se on silloin kun kalenterissa ilmoitetaan - ei ikkunasta ulos katsomalla.
Nyt päätän löpinät tältä erää.
Toivotamme kaikille rauhallista, herkullista ja rentouttavaa Joulua!

Jouluaatto 2007 ja kesälomapäivä

Viedään nyt teema joulu 2007 loppuun asti. Kuva joulupukin vierailusta 24.12.2007. Tarkoitus on päivittää tuoreita jouluaattokuvia joulun vietosta, Pirjon luona Konalassa.
Niin, vietän kesälomapäivää, eilen oli viimeinen virallinen työpäivä.
Kesälomapäivän aamu alkoi tokkurassa, heräsin vasta klo 8.30. Nukahdin eilen illalla sohvalle josta heräsin kahden aikaan yöllä. Olin ilmeisesti nukkunut telkkarin kaukosäätimen päällä ja musiikkikanavalla esiintyi äänekkäästi just suomalainen, mitä ilmeisemmin tanssiyhtye - nimestä ei mitään tietoa. Koirien ulkoilutuksen jälkeen kömmin makkariin nukkumaan. Aamulla heräsin vasta, kun Unski vinkui ovenraossa herätyksen.
Sunnuntaina kävästiin pikaisesti Raahessa Päivin ja Markun luona. Käytiin hakemassa suksiboxi lainaa. Saadaan sinne tavarat joulureissun ajaksi. Suurkiitos!!!!
Eilen illalla piti käydä juhlistamassa loman alkua Reetun luona jäätelön kera. Samalla reissulla kävin koirien kanssa viemässä kynttilän Turbon haudalle, toivoen samalla että Turbo, Kikka ja Wilma vietää iloisia formulahetkiä yhdessä "siellä jossain".
Nyt täytyy tehdä joulutunnustus. Olen ostanut kolme lahjaa, yksi niistä on kirja, muita en voi vielä paljastaa... otan niistä kuvan ja päivitän sen myöhemmin. Olen aivan sikatyytyväinen niihin kahteen tavaraan... ne saa yks ja sama henkilö... haluaisin olla kärpäsenä katossa, kun hän aukaisee lahjapaketin :).
Vaikka lämpötila on pysytellyt plussan puolella, lisää räntää, vettä ja lunta on satanut ja maa on pysynyt valkoisena. Kurakeleihin etelässä olen valmistautunut kynimällä Unskin ja Ihqun jalkakarvat lyhyeksi. Ne on niin kynityn näköiset, että taidan ottaa vain sellaisia kuvia, joissa näkyy koirista vain pää. No, ajoin koneella myös Unskin kaulan ja pään ja nyt se on todella epäsuhtaisen näköinen, kun rungossa on pidempi karva... ihan nolottaa katsoa Unskia. Onneksi koirat ei tajua olevansa kynittyjä ja vähemmän edustavan näköisiä. Niin, voishan ne olla myös ylipitkässä karvassa ja tursakkeen näköisiä... yhtäkaikki epäedustavan snautserin näköisiä.
Ei auta, kuin alkaa jotain touhuamaan pikkuhiljaa ja kesälomapäivästä nauttien. Käydään koirien kanssa rämpimässä takametsässä ja sen jälkeen pesen ne. Sitten jatkan - toivottavasti  huushollihommia - pikkuhiljaa ja hartaasti.
Fanitan; kuvataiteilija Ville Ranta. Tässä hänen eräs joulutervehdys.

"Turhaa" lumenkolausta

Kuva sunnuntain lenkiltä... joo, lunta oli reilusti snakujen jalkojen korkeuden verran - tämä hyvänä muistutuksena. Kuluneesta viikosta muistona väsymys lumenkolaukseen - sitä on saanut tehdä ihan tarpeeksi - lauantaina, sunnuntaina ja maanantaina. Maanantaina satoi märkää lunta 10cm ja illalla kello kahdeksan aikaan sain lumityöt tehtyä ja jääkaapissa odotti piparitaikina leipomista. Kun illalla kello puoli kymmenen oli piparit paistettu, peilistä katsoi vastaan väsymyksestä valkoinen naama - olin ihan sippi. Sen jälkeen olen elpynyt ja käynyt iltaisin koirien kanssa hihnalenkkejä lähitienoolla. Ollaan käyty kerran myös metsälenkillä, koirat pääsi formuloimaan pimeään metsään. Vettä on satanut muutaman päivän ja lumikasoista on huvenneet muistot, onneksi sentään maa on vielä valkoinen. Helkkarin turhaa työtä toi lumen kolaaminen (pukkaaminen, kuten täällä sanotaan). Sunnuntaina odotettavissa seuraava sadekuuro ja varmasti taas pääsen lumikolan kanssa töihin, kun Pekka palaa sunnuntaina rajanpintaan.
Tiedossa aktiivinen viikoloppu. Koirat pitää pestä ja siistiä Konalan joulunviettoon - eihän sitä tiedä vaikka loskapaskassa joudumme siellä lenkkeileen - jalkakarvat lyhyeksi. Huusholli pitää saada ojennukseen ennen reissua, lähdemme varhain torstaiaamuna reissuun.
Minulla on maanantain viimeinen työpäivä. Aloitin eilen suururakan töissä, en millään saa sitä valmiiksi, mutta tarkoitus olisi saada työ edes jonkin verran alkuun - se on kuitenkin eteenpäin. Olen saanut töissä useilta tahoilta hyvää palautetta - ovat tosi tyytyväisiä mun tekemään työhön. Olenki ollu tosi ahkera - olisko minun pitänyt joskus aikoinaan suuntautua toimistotyöhön, kun sen tekeminen on minulta onnistunut niin hienosti? Eipä ole aiemmin tullut mieleen.
Olen nyt vuoden aikana tehnyt kolmea eri työtä ja se on ollu toisaalta henkisesti aika raskasta kun on joutunut opetteleen uusia hommia ja sopeutuun eri työympäristöihin. Voin kyllä suositella kaikille, se on myös erittäin antoisaa ja olen saanut tutustua tosi mukaviin työkavereihin.
Nyt pistän koirat ja Pekan lähölle, että pääsen aloittamaan ihan rauhassa huushollin raivaamisen. Tänään pitää käydä vielä ostamassa ulkolinnuille ruokaa ja yksi ruokinta-automaatti lisää, että ruokaa riittää myös meidän reissun ajan. Meidän ruokintapaikalla käy sellainen 30-40 linnun parvi ja niille ei ihan pieni määrä sapuskaa riitä. Minulle kaikista suurin sopeutuminen on siihen, että Wilma ei ole konkreettisesti lähdössä mukaan. Wimpula on ensimmäisenä aamulla ja illalla viimeisenä mielessä.
Rauhallista valmistautumista jouluun, se tulee vaikka ei hirveästi hössötä.

Kuvia lenkiltä

Ihqu

Ihqu tarkkana.

Lisa on sitä mieltä että voitas jatkaa matkaa.

Lisa takkana ja lumisena.

Epäonnistunut kuva, mutta on niin mainio... Lisa näyttää mitä mieltä on kuvaamisesta.

Trio vauhdissa ja makupalaa odottamassa, odottajien aika meinas olla välillä pitkä.

Unskilla punainen silmä ja vain kirsu terävä.

Lunta... lunta... Noitanokinenä häiriköi

Noitanokinenä häiriköi mun koneella oloa.
Noitanokinenä on vähän läski ja on ollut jo pidemmän ajan dietillä. Diettiruokaan on ilmeisesti pyydystetty vahvistusta, sillä viikolla sillä oli suolitukos, oli turpea, vaisu eikä syöny. Kävin hakemassa apteekista parafiiniöljyä, jota ruutsin sille suuhun 5ml sekä hieroin sen vatsaa. Ei menny kauaa, kun kissa pyysi päästä ulos. Hetken kuluttua se tuli takaisin ja yhtään liioittelematta, tanssiaskelin.
Noitanokinenää joutuu lääkitsemään aina silloin tällöin, leikattuna kollina sillä on tappelun jälkiä naamassa tai jaloissa. Vaikka se on todella arka - luottaa ainoastaan vain minuun - ei ole ollut mikään ongelma antaa lääkettä,  niskanahasta tukeva ote ja lääkeruisku suuhun.

Jospa tänään sais otettua muutaman talvisen kuvan, toivossa on hyvä elää. Tarkoitus olisi, että käymme Piksun ja Lisan kanssa yhteislenkillä altaalla.
Nyt sitä lunta on sitten satanut ihan tuulen kera. Eilinen päivä meni lumitöitä tehdessä ja homma jatkuu myös tänään, sillä yön aikana on satanut lisää lunta. Vanhuus ei tule yksin, vai johtusko että edellisistä lumitöistä on aikaa, olin eilen illalla aivan sippi.

Olen nyt löytänyt piirtäjän, joka on lupautunut piirtämään kuvat Kikasta ja Wilmasta. Olihan kova paikka etsiä niistä sopivia kuvia. Wilmasta ei ole yhtään kunnon kuvaa - se ei ollut mikään linssilude - tuli päin kameraa lukemattomia kertoja. Tuli käytyä molempien koirien kuvahistoria läpi ja piti märistä pitkä tovi. Vielä ei olla sovittu millä tekniikalla kuvat tehdään. Haluan niistä pääkuvat ja kehystän ne tuohon näytön taakse, että voin niitä vaivatta katsella aina koneella ollessani.
Elämää pitäisi pitää suuressa arvossa, mutta minä olen itsekäs ja haluan jo sinne minne koirani ovat menneet. Tämä tietty kostautuu mulle ja joudun kitumaan dementiaosastolla paskavaipoissa vuosikausia ja sitten kun armelias kuolema vihdoin korjaa, joudun paikkaan jossa ei koiria ole - se olis yhtä helvettiä! No, eihän sitä tiedä vaikka kuolis siellä "hoivaosastolla" nopeastikki... henkilökunnalla ei välttämättä ole aikaa syöttää potilaita. Kustannuksia karsitaan aina vaan enemmän vanhusten hoidosta, joten toivossa on hyvä elää etten sais ruokaa ja kuolo korjais suht nopeasti. Joo, minä se osaan ton "hirtehishuumorin" itsestäni - se sisältää kyllä valitettavasti totuuden siemenen.
Wilman lopetuksen jälkeen tuli syötyä suruun ja nyt on kadonneen vyötärön metsästys meneillään. Viikonlopun ruokiin kuuluu tonnikalla ja raejuustoa sekä vispipuuroa. Kun oikein jaksaa touhuta niin eiköhän vyötärö palaudu. Tekemättömiä töitä on kyllä vaikka muille jakaa.
Perjantai-iltana käväs Päivi ja Aleksi Jukkis koiruuden kanssa. Paistoin ensimmäisen satsin piparkakkuja, niitä pitää vielä tehdä lisää. Matot pitäisi paiskata kartanolle ja siivota, akvaariorutiinit myös on tänään tehtävä ja vaikka ja mitä. Katotaan nyt mitä jaksaa kun on ensin käyny lenkillä ja kolannu lunta. Tyytyväiset koirat rauhoittaa, ne sai järsiä eilisen päivän luita kun tein lumitöitä ja ilta meni ihan rauhallisissa merkeissä.
Piksu ja Lisa pyörähti eilen tuliaisten kera kahvilla. Lisa on pirtsakkaassa kunnossa ja toivottavasti päästään 10v synttäreille tammikuussa.
Piksu vei mun edellisen viikon loton eilen tarkastettavaksi ja eiköhän siinä ollu pikkuvoittoja - minä sille sanoinki että se on onnettareni!
Piksulta tuli viesti, että ovat tulossa, joten nyt pitää lopettaa ja varustautua kameran kanssa lenkille. On kyllä niin pilvinen sää, mutta katotaan saadaanko yhtään siedettävää kuvaa aikaiseksi.
Mukavaa piparintuoksuista joulun odotusta.

Kuulumisia ilman valokuvia

Presidentti Tarja Halonen kierrätti vuoden 2007 Itsenäisyyspäivän juhlapukunsa, minä saman vuoden joulukalenterin - mitäs me kierrättäjät :)!!!
Maanantaina piti viedä Pekka Ouluun ja samalla reissulla treffasin entisen työkaverin kanssa. Tarkoitus oli löytää uudet farkut ja kengät, siitä onki vierähtänyt muutama vuosi kun viimmeksi olen ostellu mitään vermeitä itselleni. Ensimmäiseksi suunnistettiin Intersporttiin, josta sopivat farkut löytyi helposti, Kati oli erinomainen makutuomari. Farkut oli vähän kalliit, en ollut ajatellut satsata niihin niin paljoa, kuin sitten tein. Seuraavaksi kävimme aamukahvilla ja sämpylän ja pullan kera jonka jälkeen soppailu jatkui. Kengät löytyi Kenkämeklarista - niihin en sijoittanut juuri mitään, mielessä kalliit farkut. Ostin lisäksi sokeroituja inkivääripalasia ison pussillisen, pähkinäsekoitusta samoin sekä inkivääriteetä. Minulla on sormien nivelissä vähän jäykkyytä ja turvotusta, toi inkivääri auttaa siihen. Kuvittelin ostaneeni ne Punnitse&Säästä putiikista, mutta ainakaan myymälän kotisivuja ei löydy Oulusta. Stockmannilta käytiin ostamassa sitruunalla maustettua oliiviöljyä ja sitten kierreltiin muutama ruokapaikka, mutta ei löydetty sellaista josta olisi saanut kohtuuhintaista pikkunälkään. Meidän molempien oli annettava periksi ja katkerin mielin ruokailimme Mäkkärissä - kierrän yleensä kyseiset paikat kaukaa. Sää oli koko päivän räntäsateinen ja tuulinen, sen vuoksi ei huvittanut lähteä keskustasta edemmäs ruokapaikkaa etsimään.
Päivä oli jo iltapäivässä, kun palasin kotiin. Unskin ja Ihqun piti tyytä lyhyeen hihnalenkkiin häkkipäivän jälkeen.
Itsenäisyyspäivä oli ja meni. Tietysti mulla jäi akvaariorutiini eiliselle, sain sen tehtyä jo ennen aamu kymmentä - olin reipas.
Päivällä lähdin koirien kanssa Praavaan lenkille. Lenkki aloitettiin ottamalla vauhtia mökin pihalta, josta jatkoimme hihnalenkillä - välillä koirat pääsi vapaaksi metsäosuudella, yksityistietä pitkin Praavan tielle ja autolla olimme reilu kaksi tuntia lähdön jälkeen. Ihqulla ei ole vielä alkanut juoksu, sen pitää tutkia kaikki hajumerkit ja jättää myös omat viestit. Unskia raivostuttaa ihan selvästi Ihqun haistelut, se haluaisi jatkaa vauhdilla matkaa. Koirat oli illalla aika rauhallisia, vaikka eivät saaneet formuloida vapaana juuri yhtään. Ilta hurahti - ei varmaan mihinkään järkevään tekemiseen, mutta en myöskään katsonut linnanjuhlia.

Muutaman vapaapäivän jälkeen työpäivä takana, joka meni uskomattoman nopeasti - niin meni vapaapäivätki. Kotiin tultua laitoin uuniin tulet ja lähdin koirien kanssa lähiympäristöön lenkille, pääsivät välillä metsään formuloimaan. Jatkoimme hihnalenkillä, vaihtelin reittivalintoja tehdäkseni lenkin koirille mielenkiintoiseksi. Reilu tunti saatiin lenkillä kulutettua aikaa, uuni oli melkein kuutamolla ja Unskilla TAAS hirveä nälkä. Nyt koirat suht tyytyväisinä sohvalla, saatuaan iltasapuskan.
Tänne satoi vihdoin ohut lumipeite ja heti on paljon valoisampaa, vaikka auringosta näkyi päivällä vain oranssi kajo. Jouluun ei ole enään montaa päivää, olen tosi tyytyväinen jos saan leivottua pipareita ja siivottua... takarajana tuleva viikonloppu... tai sen aikana.
Toivottavasti Ihqun juoksu ei ennätä alkaa ennen joulureissua Konalaan. Jos juoksu alkaa, pitää ottaa Ottenhäkki mukaan ja tietty pöksyt Ihqulle.
Nyt pitää heilutella hetki virkkuukoukkua ennen nukkumaanmenoa.

Ihan omalla porukalla

Mielenkiintoinen viikko takana. Soma ja Trilli palasivat eilen omaan kotiin ja illalla tuntui huusholli tosi tyhjältä, oman lauman totutellessa normaaliin rytmiin. Unski ja Ihqu tuijotteli aluksi toisiaan huuli pyöreenä ja kävivät tarkastamassa joka nurkan pihalla ja sisällä - eikö tosiaan Soma ja Trilli löydy mistään.
Kyllä koirat on sitten tosi epeleitä. Jos vähän analysoisi kulunutta viikkoa. Omat koirat joutuivat sopeutumaan sisällä ollessa olemaan Tomin huoneessa esteen takana, kissat entiseen saunaan ja kulkemaan sen ikkunasta sisään ja ulos, konnat eivät päässeet montaa kertaa lämmittelemään lampun alle. En silti usko että kellekkään jäi traumoja tilapäisistä muutoksista, elämään kuuluu myös vaihtuvat olosuhteet.
Oli mielenkiintoista seurata Soman ja Trillin käytöstä päivien edetessä. Ensimmäiset päivät mielenkiinnon vei huusholliin ja pihaan tutustuminen ja minä olin niille tärkein kaksijalkainen makupalapusseineni. Hihnalenkit lähiympäristöön olivat yhtä nuuskuttelua ja ne oppivat tietämään missä talossa on koira - missä ei. Seuraavassa vaiheessa Soma ja Trilli oli sitä mieltä että minä olen niitä varten ja ne voi päättää mitä milloinki haluavat tehdä. Soma herätti keskellä yötä, ei siksi että olisi tarve päästä ulos tarpeille, vaan se päätti että nyt olisi saatava ruokaa. Soma oli myös sitä mieltä että Ihqu ei kuulu laumaan - jostain syystä Unski kuului ja oli Soman suosiossa. Trilli päätti että minua voi purra ja rienata ja kiellettyihin tiloihin (makuuhuone, pesutila) on pakko päästä. Ja kun päivällä kävin ne ulkoiluttamassa ruokatunnilla, olivat aiemmin jääneet sopuisasti ja suosiolla etsimään keittiön lattialle nakkaamiani makupaloja minun lähtiessä takaisin töihin - nyt ne yritti työntyä samassa oven avauksessa mukaan. Viimeinen vaihe oli että ne asettuivat taloon ja sopeutuivat laumaan, eivät yrittäneet päästä mukaan joka ovenavauksella, vaan jäivät istumaan eteiseen minun annettua makupalat, eivät pyrkineet "kiellettyihin tiloihin", ei yöherätyksiä, ei rienaamista tai kokeilua mitä saa tehdä/mitä ei ja nyt tuli myös se vaihe että pihalla ollessa niitä alkoi kiinnostaa myös naapureista kuuluvat äänet. Kun Pekka tuli torstai-iltana kotiin, aluksi vierailevat tähdet oli sitä mieltä että se ei kuulu joukkoon ja sille pitää haukkua joka kerta kun se tulee sisälle.

Minulle nousi tiistaina kuume ja keskiviikon lenkit tein huonossa kunnossa, tuulessa ja vesisateessa. Ajattelin, että kun jaksan lenkittää koirat pääsen vähemmällä sisällä ollessamme, kun koirat rauhoittuvat tyytyväisenä lenkin jälkeen. Pysyin pystyssä ja kävin töissä särkylääkkeen avulla ja tein vain välttämättömät lauman vaatimat hommat. Torstaina piti hakea Pekka Oulusta ja ennen sitä oltiin Unskin, Soman ja Trillin kanssa pihalla. Unskilla ja Trillillä kävi leikit yhteen. Unski "pyysi" Trilliä leikkiin ja lähti viilettämään ympäri pihaa Trillin lähtiessä takaa-ajoon. Soma hyväksyi mukisematta Unskin ja Trillin kirmailun - se ei oikein minulle valjennut miksi Unski oli Soman suosiossa, mutta Ihqu ei. Unski sai Trillissä vertaisensa kirmaajan - Ihqu innostuu enään harvoin Unskin takaa-ajoon - joka näyttää harmittavan Unskia suuresti. Näitä poikkeustapauksia ja pidempiä kunnon metsälenkkejä lukuunottamatta pidin omat koirat erillään Somasta ja Trillistä, myös hihanalenkit tehtiin erikseen. Koirilla oli myös luunsyönti ilta, jolloin minä sain hieman hengähtää.
Vaikka viikko meni veksaltessa ja poikkeusjärjestelyissä olen suunnattoman onnellinen, että Soma ja Trilli olivat loppujen lopuksi todella helppoja koiria niille vieraassa ympäristössä. Ei pidä unohtaa, että viikko oli  myös niille tressaava. Minulla oli suurin huoli, että niille ei tapahdu mitään vahinkoa. Olin esim. välillä suuresti huolestunut Trillin mielenkiinnosta pureksia maahan pudonneita kuivia oksia ja käpyjä, vaikka omat koirat ovat tehneet sitä iät ja ajat. Mitään tuhoja Soma ja Trilli ei huushollissa tehny, oli ne sen verran fixuja otuksia.

Tursake aiheutti vakavimman tilanteen. Se oli jossain vaiheessa päässyt livahtamaan olohuoneeseen, kun olimme Soman ja Trillin kanssa ulkoilemassa. Kun tulimme sisälle, en huomannut Tursakkeen makaavan nojatuolissa, Soma ei millään tavalla noteerannut Tursaketta. Minä kellahdin sohvalle Trillin kanssa, hetken kuluttua Trilli nousi seisomaan ja hyppäs yht' äkkiä mun yli viereiseen nojatuoliin ja kauhukseni huomasin siinä makaavan Tursakkeen. Trilli nappas Tursakkeesta kiinni - Tursake ei millään tavalla puolustautunut, onneksi Trillillä oli panta kaulasta josta sain otteen ja sain irroitettua Tursakkeen Trillin otteesta. Tursake pakeni jonnekki ja minä istuin täysin lamaantuneena sohvan reunalla pitäen kiinni Trillin pannasta, Trillin ollessa erittäin kiihtynyt, pääsihän saalis pakoon. Silitin Trilliä rintakehästä rauhallisesti jutellen, kunnes Trilli oli täysin rauhallinen jolloin päästin sen irti. Trilli kävi rauhallisesti tutkimassa löytyykö Tursaketta ja unohti saman tien koko kissan. Soma ei yhtynyt kissajahtiin, vaan kävi hakemassa meidän yhteisen leikkimisrätin ja tarjos sitä Trillille rauhoittavana eleenä - mikä minua suuresti huvitti jälkeenpäin, kun tilanne oli lauennut.
Kävin tutkailemassa minne Tursake oli paennut, löysin sen entisestä saunasta omalta pediltä ja sen ilme oli sen näköinen että siihen ei ollut koskemista. Seurasin illan aikana maistuuko sille ruoka, enkä huomannut muuta poikkeavaa kuin Tursakkeen mökötyksen. Seuraavana aamuna Tursakkeen ollessa suopeampi tutkin sen, mutta en löytänyt silmin ja sormin havaittavia vammoja. Tursake mökötti pari päivää ja päätti sen jälkeen taas, että sen on päästävä kulkemaan huushollissa vapaana. Kiukkuiset oveenraapimiset loppuivat, kun raotin ovea jonka toisella puolella Trilli ja Soma tuijotti Tursaketta. Tursake ymmärsi taas vähäksi aikaa, että karanteeni jatkuu. Eniten poikkeavat järjestelyt ehkä vaikuttivat Noitanokinenään, se ei käynyt kuin syömässä ja pyrki heti takaisin ulos ikkunasta.
Eilen illalla elon normalisoituessa Tursake otti takaisin korkojen kera kokemansa vääryyden. Sitä piti silittää ja kehua tuntikausia, sen makoillessa sylissä ja naukuessa kärkeviä kommentteja. Noitanokinenä ei suostunu vielä tulemaan sisälle ulko-ovesta vaan ikkunasta, mutta oli sentään sisällä yön ja livahti aamulla ulos ovesta. Tursake on edelleen koko aamun vaatinut erityishuomiota. Eilen illalla minun käydessä saunassa, Unski valtas mun paikan sohvan nurkassa ja nukkui siinä koko illan ruhtinaallisesti kuorsaten. Ihqu nautti nukkuen välillä sohvalla, välillä nojatuolissa ja kävi tietenki Pekan kanssa saunassa kunnon löylyissä.
Akvaariorutiinit on tekemättä, joten ne on tänään edessä. Nyt on sopivasti hyvää aikaa palautua pikkuhiljaa kuumeesta ja poikkeusjärjestelyistä kun seuraava työpäivä on vasta keskiviikkona.
Töissä päivät on menny mukavasti ja nopeasti, koska töitä riittää. Parin viikon kuluttua sekin ilo loppuu.
Joulun suunnitelmat ovat varmistumassa, vietämme sen Konalassa Pirjon luona. Koiruudet pääsee mukaan, kissat jää kotiin ja "kotimies" konnien veden vaihtoon on varmistettu.
Kuluneella viikolla on koettu -10 asteen pakkasista  +5 lämpöaaltoon (vuodenaika huomioiden), sadetta ja myrskyisää tuulta. Välillä maassa on ollu puolen sentin lumikuurakerros - enimmäkseen maa lilluu vedessä. Aika masentavaa vuodenaikaa, kaksi pimeää vastakkain ja kuralätäköissä riittää. Ennen sanottiin että kolmas syysmyrksy tuo talven, nyt siihen tarvitaan ilmeisesti 30 myrskyä.
Tähän lopuksi vielä huomio kuluneelta viikolta; kun Soma syö isoa potkaluuta kuulostaa kuin huushollia remontoitas lekan kanssa, kun Trilli syö potkaluuta kuulostaa kuin vasaralla naulaa naputettais :).
Oikein mukavaa sunnuntaipäivää ja nauttikaa Itsenäisyyspäivän tuomasta vapaapäivästä, jos sellainen osuu kohdalle - unohtamatta sotiemme veteraaneja ja sitä mitä itsenäisyys tarkoittaa... huolimatta helkkarin EU:sta.

Vieraamme Soma ja Trilli

 Riiseni Soma ja Austraaliankarjakoira-kakara Trilli.

 Trilli on hieman ihastunut Unskiin.

 Trilli ja Soma.

 Lauma vauhdissa.

 Mielenkiintoisia hajuja, kuka puuttuu kuvasta?

 Tästäkin kuvasta puuttuu yksi.

Päivä vähän yli puolenpäivän ja aurinko laskemassa.

Perjantai iltana saapui Soma ja Trilli hoitoon, kera ohjeiden, sapuskoiden, herkkupalojen, auton ja muiden vermeiden kanssa. Olimme Marjan kanssa valmistautuneet hyvin koirien hoitoon tuloon. Unskin ja Ihqun kaluamat ja hylkäämät luut pelasti eronhetken omistajasta. Luut oli niin mielenkiintoiset, että ensimmäinen ilta meni niitä kalutessa loistavasti. Ensimmäisillä kerroilla ulkoilutin pihalla Trillin hihnassa, ennakko ajatukseni oli että en pysty Trilliä pitämään ollenkaan irti pihalla. Trillillä oli niin paljon uusia hajuja tutkittavana ja molemmat totutteli ympäristön ääniin niin, ettei ollut mitään ongelmaa pitää Trilliä irti pihalla. Asiaan auttoi myös se että pihalla oli koirien "oma auto", taskussa oli herkkupalapussukka ja molemmat on erittäin hyvin tapakoulutettuja. Aluksi Trillillä pääsi muutaman kerran pisut sisälle, pihalla oli niin paljon tutkittavaa, ettei se muistanut sinne pissoja tehdä.
Viimeisen ruuan jälkeen lähdimme tulokkaisen kanssa hihnalenkille ja silloin koirat katsoi muutaman kerran vähän ihmeissään, että nyt on hihnan toisessa päässä vieras ihminen. Lenkki meni kuitenkin hienosti ja mielenkiintoisia hajuja oli paljon. Koirat rauhoittui nukkumaan jo puoli kymmenen aikaan. Ensimmäinen yö meni hienosti, Unski ja Ihqu pääsi nukkumaan mun kanssa makkariin, Trilli ja Soma nukkui eteisessä Trillin alustan päällä.
Lauantai aamu valkeni sateisena ja myrskyisenä. Aamutoimien jälkeen lähdin Soman ja Trillin kanssa käymään Praavassa mökillä, katsomassa kuinka korkealle vesi on noussut. Paluumatkalla käväsin kaupassa ja sitten olikin aamu-unien aika. Unski ja Ihqu olivat meidän reissun ajan häkissä. En pidä koiria yhdessä kuin metsälenkillä, jossa niillä on tilaa juosta ja touhuta.
Puolenpäivän aikaan lähdimme metsälenkille koko joukolla. Tuuli oli edelleen myrskyisä, mutta onneksi ei enään satanut ja juuri ennen lähtöä aurinko pilkisti pilvien raosta.
Lenkkimaasto oli tuttu myös Somalle ja Trillille, koska olimme käyneet siellä yhteislenkillä. Voimakas tuuli pyöritti koirien nokkaan mielenkiintoisia hajuja ja ne teki laajoja kaaria molemmin puolin metsätietä. Maasto on sen verran harvapuista, että kertaakaan koirat ei menny näkökenttäni ulkopuolelle. Heti jos näytti siltä, että hajut meinaa viedä koiria liian voimakkaasti, kutsuin niitä ja kaikki tulivat vauhdilla hakemaan makupaljoja. En ikinä olisi uskonu, että Soman ja Trillin kanssa menee näin hienosti. Lauma oli niin sopuisa lenkillä, että välillä kaikki partanaamat kuljettivat yhdessä samaa keppiä. Trilli on tainnut hieman ihastua Unskiin. Se peesaili ja haastoi Unskia formuloimaan. Meidän palatessa autolle päin, Soma sai hepulin ja lähti hurjalla vauhdilla formuloimaan laajaa kaarta molemmin puolin metsätietä. Hetken muut koirat katsoi Soman menoa hölmistyneenä, sitten Ihqu ja Unski liittyi jonon jatkoksi Soman perään. Partanaamat viiletti hetken peräjälkeen laajaa ympyrää Soman johdolla ja viimeisenä iloon yhtyi myös Trilli - viisaana kakarana juoksi pientä sisärengasta. Näky oli niin hieno, että en ikinä unohda sitä. Olin aina luullut että Unski on nopein... mutta Soma kyllä pesi koko porukan... no onhan sillä paljon pitemmät jalat, mutta kuitenkin - myös iso koira pääsee tosi lujaa :).
Lenkin jälkeen palasimme kotiin ja oli tirsojen aika. Koska en pidä koiria yhdessä sisällä, Ihqu ja Unski ovat  esteen takana Tomin huoneessa. Kissat ovat evakossa entisessä sisäsaunassa, koska sieltä voi pitää ikkunaa auki ja kissat pääsee kulkemaan siitä ulos. Somalla ja Trillä on pääsy kielletty kissojen ja konnien olinpaikkaan, konnat voi napata turvasta kiinni jos niihin menee tekemään liian läheistä tuttavuutta, eikä konnat ihan heti irroita otetta jos kiinni saavat.
Eilen illalla Tursake päätti, että nyt on päästävä huoneisiin, raapien tomerasti pesuhuoneen ovea. Vaihdoin esteen taakse Soman ja Trillin ja päästin kissat huoneisiin. Laitoin varmuudeksi esteen päälle ison pyyhkeen, että kissat uskaltavat tulla. Unski ja Ihqu nautti päästessään nukkumaan nojatuoleihin, Tursakkeen hypätessä heti syliini ja sitä piti sitten tovi kehua, silittää ja kammata ennekuin Tursake siirtyi sohvan nurkkaan nukkumaan. Soma ja Trilli makasivat rauhallisesti esteen takan sen aikaa, kun kissojen oli aika siirtyä takaisin pesutiloihin.
Onhan tässä vekslaamista ja jatkuvasti pitää olla skarppina, mutta sanoin Marjalle että kestän sen kun tiedän että tämä päättyy sovittuna päivänä. En kyllä ikinä olisi uskonut että kaikki alkoi näin hienosti, vaikka tiesinki että Soma ja Trilli ovat fixuja koiria!

Tänään olisi tarkoitus käydä päivällä ensin Soman ja Trillin kanssa lenkillä takametsässä. Sitten ne joutuu jäämään eka kerran vähän pidemmäksi aikaa keskenään sisälle, kun käyn saman lenkin Ihqun ja Unskin kanssa. Siinä on hoitokoirille jo pientä ensimakua minun työpäivistä. Pitää vain siirtää kaikki mahdollinen koirille sopimaton niiden ulottumattomiin, ettei pääse tapahtumaan vahinkoa. Käyn ruokatunnilla  ulkoiluttamassa ne, etteivät joudu vieraassa paikassa olemaan koko työpäivää yksin. Omat koirat saavat olla päivän häkissä.
Joo ja minulla on nyt viikko takan toimistotyöntekijänä. Työpäivät meni uskomattoman nopeasti, koska oli töitä mitä tehdä. Työporukka on mukavaa ja viihdyn tosi hyvin. Se ei kyllä ole pitänyt paikkansa, kun joskus tietokoneiden tullessa työpaikoille sanottiin että paperimatsku vähenee... mitä vielä... paperimuodossa pitää edelleen tallentaa ja arkistoida satoja hyllymetrejä arkistomappeja. Yllättävän hyvin olen pystynyt keskittymään arkistointiin ja toivoa sopii, että kaikki löytyy minun jäljiltä oikeista vuosiluvuista ja aakkosellisessa järjestyksessä.
Vapaa-ajan ongelmia ei ole, mutta "pahinta" on lenkkeillä pimeässä. Olen joutunut taipumaan koirien kanssa suuresti inhoamaani pyörätielenkkeilyyn. Yhtenä iltana erehdyimme pimeälle tieosuudelle paluumatkalla, se oli elämys itselle ja koirille, edettiin melkein käsikopelolla eteenpäin. Koirat ottavat vastaan iloisesti kaiken vaihtelun, joten siitä pitää myös minun iloita.
Alkuviikosta satoi puoli senttiä lunta ja se valaisi ihmeesti, oli helppo käydä takametsässä pimeässä lenkillä, kun metsäpolut erottui vaaleana vanana. Iloa ei kestänyt kuin pari päivää, vesisade sulatti lumen, kuten myös isot jäälyhdyt jotka oli koirien haudoilla.
Yllätän itseni myös ihan oma-aloitteisesti, viimmeksi eilen illalla virkatessa ja tv-kanavilla sukkuloidessa. Ensin innostuin katsomaan Teemalta (Telkku.com:in info) Mozartia etsimässä (In Search of Mozart) Tutkimusmatka Mozartin maailmaan on kaunis johdanto rakastetun säveltäjän elämään, musiikkiin ja vanhan Euroopan sydämeen. Ohjaaja: Phil Grabsky. Valitettavasti en katsonut ohjelmaa alusta, jos se uusitaan joskus inhimilliseen katseluaikaan katsoisin sen ehdottomasti kokonaan. Seuraavaksi katsoin suurella mielenkiinnolla edelleen Teemalla esitettyä (Telkku.com:in info) Queen: Elämämme päivät 1/2 (Queen: Days of Our Lives) 1/2. Tuoreessa dokumentissa Brian May ja Roger Taylor pohtivat avoimesti Queenin ylä- ja alamäkiä sekä mitä on tehty ja jäänyt tekemättä. Mukana ennen näkemätöntä aineistoa. T: BBC. Tämä pitäisi nähdä myös uudestaan, koska koirien ulkoilutukset katkaisi katselun. Minulla on mitä ilmeisemmin tosi laaja skaala musikkimaussa, jään ihmettelemään sitä pikkupämmyssäni. Jokin aikaa sitten jäin katsomaan kanavasurffailun seurauksena "Toscanini, itse kuultuna" - Larry Weinsteinin rajoja rikkova dokumenttifiktio perustuu legendaarisen italialaisen kapellimestarin, mm. La Scalassa ja Metropolitanissa sekä NBC-orkesterin johtajana vaikuttaneen Arturo Toscaninin (1867-1957) pojan Walterin salaa tekemiin äänityksiin. Äänityksiä, joissa Toscanini keskustelee viimeisinä vuosinaan perheen kotona vierailleiden sukulaisten ja ystävien kanssa, kertyi peräti 150 tuntia.Kun katson tai luen jotain joka herättää minussa mielenkiintoa, seuraavaksi googletan (ensin tietoa suomenkielisenä ja lopuksi engl.kielistä) aiheesta ja jos aikaa olisi niin etsisin lainastosta aiheesta tehtyjä kirjoja tai muuta matskua. Jospa tässä vielä ennättää senki tehdä.
Lisää viimeaikoisia suosikkejani musiikin saralla;
Maroon 5 - Moves Like Jagger ft. Christina Aguilera (YouTube)
Snow Patrol - Called Out In The Dark (YouTube)
James Morrison - I Won't Let You Go  (YouTube)
Musiikissa kiinnitän huomiota ensin fiilikseen mikä siitä tulee. Voin kuunnella ja katsoa niistä videoita lukemattomia kertoja ennenkuin alan selvittää kipaleiden sanoituksia. En välttämättä aina edes halua tietää mitä engl.kieliset sanat on suomeksi. Joo, ja tyypillistä on että pidän vain harvojen artistien koko tuotannosta.

Nyt päivälenkille ensimmäisen erän kanssa, kiireinen päivä muutenkin tulossa. Huomen aamulla pitää selvitä simppelisti töihin.
Marjalle ja Tuomolle kaunista aamua "sinne jonnekkin".

Ruokapohdintaa ja kuurakuvia lenkiltä

 Unski

 Ihqudaa

 Kuurakuvia auringossa/varjossa

Minulla on jo useamman vuoden ajan ollut suuri epäluulo eineksiin, enkä ole luottanut suomalaisiin ruokataloihin/einesksien valmistajiin. Olin silti aika järkyttynyt kun uutisiin pompsahti kalan kierrätystä - se pyydetään jossain, lähetetään Thaimaahan tai Kiinaan ja palautuu takaisin eurooppaan loppujalostukseen. Aiheesta YLE.fi uutiset - asiasta lisää Pakastekala matkustaa lähikauppaan Thaimaan kautta. No jotta asia ei olisi oikein hyvin ymmärrettävä Findus tiedoittaa sivuillaan... joopa joo... toinen käsi ei tiedä mitä toinen tekee... ei Kiinassa... no entäs Thaimaassa?

Kalapakasteita olen ostanut vain kissoille, nyt menee tehotarkastukseen mistä kala on tullut. Voihan se olla ettei pakkauksista kyseistä tietoa löydy, mutta silloin voi siirtyä ostamaan tuoretta kalaa kalaliike Kuhalta. Minulla on jo boikotissa ns. kasvatettu Norjalainen lohi - olen kerran nähnyt dokumentin kalan kasvatuksesta Norjassa, kasvatusaltaisiin nakattiin lapiokaupalla salpietaria jotta kalanliha olisivat "punaista", loishäätöön kalat sai Ivomec:iä. Joo, vaihtoehdoksi on jäänyt kalansyönnissä luonnon kala, jota ei olla pyytämässä sukupuuttoon ja joka on saanut kasvaa ehkä vähemmän puhtaissa merivesissä... ei ole helppoa.

Toissa päivänä käytiin jälleen Martan kanssa asioilla ja törsäämässä 20 euron lahjakortti. Kalankierrätysuutisoinnista johtuen päädyimme tutkailemaan tarkemmin ostosten pakkausmerkintöjä. Martan ostoslistalla oli Amerikan pekoni ja Martta halus että se on valmistettu Suomessa, suomalaisesta lihasta. Vaikka pakkauksissa oli valmistajana suomalaisen ruokatalo, vasta kolmannessa pakkauksessa luki että valmistettu suomalaisesta lihasta ja Suomessa. Parissa pakkauksessa oli lihan alkuperäismaana Unkari ja Puola. Joo, pakkausten merkinnät ovat niin pienellä ettei niistä aina millään saa selvää. Onneksi hyvää Suomesta Joutsenlippumerkki on kohtuu helposti löydettävissä pakkauksista, vaikka sekään ei takaa kaikissa tuotteissa 100% kotimaisuutta - vähintään 75% raaka-aineista on suomalaisia. MTV3 esitti Ylen silminnäkijä ohjelman - jossa käsiteltiin lasten- ja koiranruokien lisäaineita, tiivistettynä ”Puolet ihmisten ruoassa käytetyistä lisäaineista kiellettyjä koiranruoassa”.
Minkä ihmeen takia meitä vedätetään, tehdään vaikeaksi tulkita tuoteselosteita, pakkausmerkintöjä ja myydään syötäväksi vaikka mitä mössöä?
No, ruokakaupasta jatkoimme matkaa Kärkkäiselle, ostin lankoja, hautakynttilöitä, tuolityynyjä ja nestemäistä pyykinpesuainetta. Martalla oli myös omat ostokset ja kassalle mennessämme Martan puhelin soi, joten laitoin ensin omat ostokset hihnalle. En ajatellut missä vaiheessa Martta lopetti puhelun, mutta selvisimme ilman ongelmia ostosten kanssa paluumatkalle. Vein ensin Martan kotiin ja järjestettiin kaikki ostokset ja juokastiin kahvit. Kun pääsin kotiin, Martan naapuri soitti että Martan puhelin on kadonnut. Ensin tarkastin auton ja soitin Martan numeroon, mutta kun ei sieltä löytynyt niin hyppäsin loistoon ja ajoin Kärkkäiselle. Suunnistin meitä palvelleen kassan luo ja kerroin että Martta kadotti puhelimensa täällä ollessamme. Kassa sanoi, että yks puhelin on löytänyt. Joku asiakas oli löytänyt puhelimen kassan vierestä lattialta. Helpotus oli suuri, kun puhelin oli Martan... minulla ennätti olla jo syyllinen olo, olinhan sanonut Martalle että mulla on asiaa Kärkkäiselle ja Martan oli vähä niinku "pakko" lähteä mukaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Toissapäivän kävästiin hoitoon tulevien koirien ja Marjan kanssa lähimetsälenkki alkuiltahämärässä ja vesitihkuisessa säässä yhteislenkillä otsalamppujen valossa. Kysyin luvan, että saan ottaa koiruuksista kuvia, kun ovat hoidossa ja päivittää blogiin, tietysti kuulumisien kera - sain luvan :). Vauhtia ei ilmeisestikkään tule puuttumaan, mutta onhan noista vauhtiveikoista kokemuksia, joten eiköhän me pärjätä. Suren Wilmaa vielä niin vahvasti, että kaikki arkirutiinin rikkova ja skarppina oleminen on tervetullutta.

Eilen kävästiin puolen päivän aikaan kuvauslenkillä läheisellä pellolla ja takametsässä. Koska sateen jälkeen oli pakastunut, kesantopelto oli tosi kaunis, sinne mihin aurinko paistoi kuura oli kultainen ja varjossa hopeinen. Koirat ovat saaneet tyytyä maastolenkkeihin, muuta en ole niiden kanssa ennättänyt touhuta. Olen pikkuhiljaa siivoillut ja järjestellyt kaappeja. Tänään pitää mennä tutustumaan mahdolliseen työpaikkaan. Olisi jälleen "uran vaihto" - toimistotyötä ja arkistointia - jos oikein ymmärsin. Kaikkea sitä on tullut tehtyä, mutta näköjään kaikenlaista on vielä tekemättä. Ihan kivalla mielellä ja asenteella - vanha koira oppii istumaan, toivon että saisin työn vaikka se ei ole pitkaikainen.
P.S
Maanantaina alkaa toimistotyöntekijän - toivottavasti menestyksekäs, mutta ilmeisen lyhyt ura... JEEE!!!!
sama

Lopuksi vielä linkki Keskon sivustoon merkeistä, joita käytetään eri tuotteiden yhteydessä.