Kesäaikaan

Saikanväylällä 26.3.2011, koirat kuuntelee moottorikelkan ääniä.

Tänään on siirrytty sitten kesäaikaan, minulla on kellot vielä talviajassa - kuten minäkin, ainoastaan tietokoneen kello näyttää kesäaikaa.
Ärsyttää suunnattomasti toi ajan vekslaaminen. Laitan huomenaamuksi kellon soimaan talviajassa ja katsotaan sitten miten aamuheräämiset käynnistyy.
Olin eilen ylitöissä ja iltapäivälenkin jälkeen maittoi uni. Olin nukahtanut sohvalle, heräsin käyttään koirat ulkona aamuyöllä ja ei ku takaisin sohvalle. Heräsin siitä kahdeksan aikaan, kun koirat liikehti, että saako sitä ruokaa tänä aamuna ollenkaan. Tulipahan kerranki nukuttua tarpeeksi.
Viikolla sain sanoa jäähyväiset hyvin ja pitkään palvelleille pyykinpesukoneelle ja hiustenkuivaajalle. Molemmilla ikää pitkästi yli 10 vuotta. Pyykinpesukone oli Upo Pesukarhu ja kuivaaja Philips. Hiustenkuivaaja muuttui punaiseksi ja pesukone yritti hukuttaa itsenä laakerit valittaen. Pesukone pyöri punaisena savuvahingon jälkeen 2001, kun jouduimme pesemään kaikki huushollissa olevat vaatekappaleet. Laskeskelin että kone oli jo tuolloin pyörittänyt valmistajan lupaamat käyttökerrat.
Aamulla oli pakkasta reilusti yli kymmenen astetta, nyt mittari näyttää -8. On luvattu kovaa tuulta ja lumisadetta. Raahasin aamulla petivaatteet tuulettumaan ja kunhan tuon ne sisälle, taidan paiskata matot kartanolle tuulettumaan.
Tilanteet vaihtuu ihan silmissä. Soitin yhdestä pyykkikoneesta jonka löysin tori.fi sivuilta, soitin ja kone tuodaan meille iltasella. Mun pitää saada raahattua vain entinen pihalle.
Jee, pääsee taas pyörittään pyykkiä!!!
Tomi laitteli matkapäiväkirjaa ja kuvia. Holi värijauhe juhla on koettu ja Tomi ottanut siihen osaa täysin rinnoin. Nyt Tomi on siirtynyt jo Rajkotiin jossa majailee seuraavat pari viikkoa töitä tehden. Intialaiset ovat todella vieraanvaraisia, Tomia viedään koteihin ja sukulaisiin vierailulle ja tietysti syömään. Vaikuttaa että siellä syödään jatkuvasti. Tomi on saanut isänniltä myös toisen vaateostos kierroksen ja Tomi ei saanut itse maksaa ostoksia.
Tomi soitti perjantaiaamuna kun ajelin töihin. Oli tosi hassua puhua puhelimessa, kun puheen viive oli useita sekuntteja. Tomi kertoi, että hänet viedään viikonlopuksi viidakkoon jollekki suojelualueelle jossa elää mm. Intiantiikereitä.
Olen saanut siskon Intiasta. En muista tarkalleen kuka hän on, mutta erään vierailun emäntä oli ihmetellyt kun Tomi oli osallistunut perheen teen juontiin. Hän oli kertonut että heillä aiemmin vierailleet suomalaiset ovat kieltäytyneet syömästä tai juomasta paikallisten kotona. Tomi oli sanonut että äiti oli saatellut hänet matkaan sanoilla "kunnioita paikallisten kulttuuria, tapoja ja ihmisiä", jolloin nainen oli sanonut että Tomin pitää kertoa minulle, että minulla on nyt sisko Intiassa.... jee toivottavasti tapaamme siskon kanssa joskus. Jos hän sanoo minua siskokseen, ymmärrän että se on suuri kunnia.

Nyt pitää jatkaa päivän askareita - valmistautua uuden pyykkikoneen saapumiseen.

Vielä loppuun viikon ärsytys; Japanin traagisten tapahtumien yhteydessä vaurioituneiden ydinvoimaloiden säteily onkin yht äkkiä melkeimpä turvallista kun säteily purkautuu mereen jossa se ei aiheuta mainittavaa haittaa.... IHANKO TOSI!!!?????

Mutta kaikki on silti menny hyvin "ha ha - yes yes",

"na na - ei ei", "bas bas - riittää riittää" ja "chokas - toki" lauseilla.RajkotiinRajkotiinRajkotiinRajkotiin

Korvienvälituuletusta ja kävelytielenkki

Laitakarissa 16.3. Wilma, Unski ja Kikka
Aavaa ja aurinkoa
Laitakarin ainoa tuulivoimala, vanha purettu pois
Tähystäjät, näkyykö kelkkaa missään
Kelkka!
Wilma pääsi takaa-ajoon ensimmäisenä, Ihqu ja Unski juuttuivat lumeen
Kelkka edellä, snakut perässä mutta eivät mahtuneet kuvaan
Paluumatkalla Ihqulla vaikeuksia
Ihqu ja Unski palaavat takaa-ajosta - Unski edellä Ihqu perässä
Ihqu ja Unski vähän isompina pisteinä
Unskin paluu
Tästä on mennyt jotain raskasta, vesi noussut urille
Wilma tähystää penkalla
Ihqu ja Unski toivovat penkalla tähystäen kelkan jälleen ilmestyvän
Unski penkalla
Kävimme keskiviikkona tuulettamassa korvienväliä Laitakarissa meren jäällä. Sinne oli aurattu jäätie, joka valitettavasti oli tosi huonossa kunnossa. Jäätietä oli paikoin mahdotonta kävellä sille sataneen ja tuiskunneen lumen vuoksi. Jäätielle oli noussut myös merivettä. Lenkille lähtiessä tuuli ei tuntunut ollenkaan navakalta kotipihalla. Laitakarissa tilanne oli toinen, kova tuuli pöllyytti koirien karvat jakaukselle, lennätti lunta ja pureutu päänuppiin piposta huolimatta.
Snakut pääsivät kelkkajahtiin, kelkka ohitti meidät kohtuu läheltä. Snakut juuttuivat aika-ajoin umpihankeen, joka hidasti niiden vauhtia. Wilma luovutti takaa-ajon jonkin matkan päässä, Ihqu ja Unski sinnittelivät kelkan perässä miltei horisonttiin... no ei nyt ihan :) - kauas kuitenkin. Niiden paluumatka oli aika ohdakkeinen, koska ne humpsahtivat välillä umpisukelluksiin lumeen.
Koska etelätuuli oli nostanut vettä jään pinnalle, lähdimme suosiolla paluumatkalle.

Torstaina harakirilenkkeilyt jatkuivat, tällä kertaa suunnistimme autolla Praavannokalle. Ajattelin että siellä olisi hyviä kelkanjälkiä mitä lenkkeillä. Mitä vielä, ilmeisesti kelkkailijat olivat kiertäneen Praavan tai tuuli oli juoksuttanut jäljet umpeen. Tuuli tuntui rannalla taas ihan eriltä kuin omalla pihalla. Koska järki ei paljo meikäläisen päätä pakota niin ei ku nokat kohti läheistä Selkäleton saarta, haamuna lumen alta näkyvää kelkan jälkeä pitkin. Alkumatka meni kohtuu hyvin sivumyötäisessä tuulessa, eikä tarvinnu kovin syvällä lumessa kahlata. Jossain vaiheessa vanha kelkanjälki otti suunnan merelle ja meiltä meni puolitukeva pohja pois jalkojen alta.
Ei auttanut kuin pientä epätoivoa tuntien lähteä kiertämään saarta upottavassa lumessa ja vastatuulessa - paluu samoja jälkiä ei käynyt mielessäkään. Jonkin matkaa rämmittyämme erotin just ja just lumen alla haamuna erottuvan vanhan kelkan jäljen. Testaamalla sen kestävyyttä, upottaa syvälle-ei upota niin syvälle, löysin haamujäljen keskeltä kapean painoani kestävän kohdan. Jos arvioin keskikohtaa pikkaisenkaan väärin jalka uppos polvea myöten lumeen ja kellahdin nokalleni lumeen.
Koirat eivät erottaneet kelkanjälkeä ja yrittivät aluksi tuurilla kulkea mun edellä huonolla menestyksellä syvään upoten. Vaikka ympärillämme huristeli liitolautailija mennentullen koirat eivät lähteneet jahtaamaan sitä, aluksi yritystä oli kyllä, mutta tuuli oli juoksuttanut lumen sen verran kovaksi - ei kantavaksi, että koirat ei kyenneet etenemään siinä. Lautailija seurasi ihmeissään meidän epätoivoista etenemistä, käyden välillä tosi lähellä ihmettelemässä. Minä kahlasin edellä, välillä tuiskahtaen nokalleni lumeen, parinkymmenen metrin välein pysähtyen läähättämään ja levähtämään ja koirat köyhäntalon porsaina jonossa seuraten.
Ikuisuudelta tuntuvan rämpimisen jälkeen pääsimme Praavannokalle tukevalle pohjalle. Että sellainen lenkki, autolle päästyä unohtu lenkin raskaus ja piti nauttia hetki tuulen suojassa auringon lämmöstä, ennenkuin suunnistimme kotia kohti.
Olen huomannut, että joskus tosi raskaan lenkin jälkeen tulee pirteä ja kevyt olo... niin nytkin.

Lauantain jatkoin kunnon lenkkeilyä, tällä kertaa kävelytiellä Ihqun ja Unskin kanssa. Menimme Pekan kyydillä Reetun luo ja lähdin koirien kanssa paluumatkalle kävellen. Arvioin että matkaa tulee noin 8km. Kävelimme kävelyteitä pitkin ja koirat saivat olla useamman kerran vapaina, koska muita kulkijoita ei näkynyt. Kävelimme läpi Iin keskustan, koiruudet pääsi pikaisesti sivistyksen pariin ja jatkoimme kävelytietä kotia kohti. Aikaa meni pikkasen vajaa kaksi tuntia, myötäisessä tuulessa ja lumisateessa.
Lenkin jälkeen tuntui kintussa että kovalla pohjalla on tullut taivallettua. Illalla piti useamman kerran venytellä ja hautoa kivistäviä kinttuja saunan lämmössä. Minun kintuille ei kertakaikkiaan sovi kova kävely pohja. Koirat sai kuitenki vaihtelua ja kun me elvyttiin lenkin jälkeen torkuilla, Pekka kävi Kikan ja Wilman kanssa Saikanväylällä lenkillä. Illalla kaikki koirat oli rauhallisia ja tyytyväisiä. Vielä tänä aamuna rauha on vallinnut koirien lepäillessä.
Kivistävät kinttuni vaatii lenkkeilyä myös tänään, kipu lähtee sillä millä se on tullutkin.

Viikko oli muuten tosi raskas, koska en malttanut käydä ajoissa nukkumaan. Illat ovat valoisempia ja ei kerta kaikkiaan malttanut kömpiä nukkumaan kuin vasta yhdeksän aikaan. Se on tietysti aivan liian myöhään kun pitää herätä aikaisin ja useana päivänä piti tehdä joustoja työkiireiden vuoksi. Useamman kerran tällä viikolla nykyinen työssäkäynnin mielekkyys on käynyt mielessä. Ja peikkona kummittelee viikon kuluttua kesäaikaan siirtyminen, jaksaako pikku ihminen vai pitääkö siirtää töihinmeno aikaa.

Piksu ja kevät trimmattu Lisa pyörähti keskiviikko iltana tuomassa Nutrolin Senioriöljyä. Kannattaa ostaa litran puteli ja jakaa se - tulee halvemmaksi.

Tomista ei ole kuulunut tiistain jälkeen mitään. Taitaa olla raskasta painaa töitä ja sopeutua uuteen ympäristöön lämpöineen ja kulttureineen malaria tabuja napsien. Tomi joutuu tekemään töitä myös paikallisen työajan mukaan 12h päivässä 6 päivänä viikossa.

Ei voi kuin toivoa että ens viikko olisi vähemmän raskas ja näkisi valoa tunnelin päässä ja jaksais.
Oikein mukavaa alkavaa työviikkoa ja nauttikaa talviajasta vielä kun voi.

Tomin ensimmäinen päivä Intiassa

Day One

Delhi.

Näkyvyys 3.5 kilometria. Nousevan auringon hehku oli mykistyttävä. En malttanu olla katsomatta, edes vähäsen. Lentokentän uusi Terminaali 3 oli suhteellisen nykyaikainen. Jokaisessa vessassa hääri alituiseen vähintään yksi siivooja pitämässä paikkoja puhtaana.

Ahmedabad.

Kalpesh ja Mahendra haki kentältä. Mentiin Kalpeshin, Mahendran sekä hänen vaimonsa luokse. 4 huonetta, keittiö, posliinivessa ja televisio. Kävin suihkussa. Syötiin lounas, vihreistä chileistä tehtyä soossia, Daal-keittoa, chapati-leipää, riisiä ja mango-mehua.
Lounaan jälkeen lepäilin noin vartin verran, jonka jälkeen lähdettiin käymään Virtueinfon toimistolla. Toimisto sijaitsi vilkkaasti liikennöidyn tien varrella, kolmannessa kerroksessa. Itse toimisto oli jaettu kahteen vierekkäiseen toimitilaan. Ensimmäisessä toimitilassa on paikat n. 15-20 työpisteelle, sekä Kalpeshin toimisto. Toinen toimitila oli hieman suurempi, mutta vähemmän kalustettu. Koneita sieltä löytyi vierivierestä, lähemmäs 40 kpl. Mua oltiin varotettu siitä, miltä toimistolla käyminen tuntuu. Kun astuin sisään, pienemmän toimitilan 15-20 tyyppiä säpsähtää, naulaa silmäparinsa minuun, ja yksi nopea on jo ehtinyt ottaa kameran ja räpsii samalla kuvia kun nolona etsin tietä Kalpeshin perässä hänen toimistoon turvaan. Tähti on saapunut :<
Pieni hengähdystauko, ehkä 2-3 minuuttia. Tämän jälkeen ulos Kalpeshin toimistosta, ja ensimmäinen toimitila on sillä välin maagisesti tyhjentänyt itsensä. Sit mut ohjataan isompaan toimitilaan (jossa siis en aiemmin ollut käynyt) jossa istuu reilusti yli 50 henkilöä ahtaasti pakkautuneena. Esittelin 10 minsaa vaivautuneena itseäni (yleisöstä varmaan puolet ei tajunnut hölkäsen pöläystä, onneksi) ja sitten Reena pistetään tuomaan mulle kukkakori ja taas otetaan valokuvia. Tämän jälkeen pikainen vetäytyminen Kalpeshin toimistoon, ja hetken päästä saan nolona todeta jättäneeni juuri annetun kukkakorin jälkeeni. :D
Tässä vaiheessa toinen aivopuolisko päätti olla enää nolostumatta mistään, koska eihän tästä touhusta muuten tule yhtään mitään.

Tapasin Virtueinfolla ainakin Atulin, Reenan, Jaldipin, Amitin ja varmasti monia muitakin joiden nimeä en taas muista. Tein Ajayn koneella töitä, kunnes Kalpesh ilmoitti että lähdetäänkö shoppaileen. Oli ollut puhetta että pitäisi saada ainakin aurinkolasit ja hattu. Ajettiin jonnekin Ahmedabadin suhteellisen siistiin kauppakeskukseen, jonka sisäänkäynnillä oli turvatarkastus kuin lentokentällä konsanaan. Sitten menikin tunti erilaisia paitoja vaihdellen keskellä liikettä, samalla kun viisi muuta tyyppiä yrittää naama peruslukemilla sanoa että hyvältä näyttää! Jossain vaiheessa piti ruveta kokeileen myös farkkuja, joiden leikkaus ei kyllä sopinut meikäläisen lihaksikkaille pohkeille ja plösölle mahalle alkuunkaan. Joka kerta pukukoppiin vetäytyessä paikallisten iloinen naururemakka kantautui korviini. Tilanne riistäytyi lopulta käsistä ja oli pakko ottaa stretch-kankaasta tehdyt PILLIFARKUT. "Joo joo näytät laihemmalta hyvältä näyttää!"
Saldoksi jäi kolme tyylikkäintä kauluspaitaa ikinä, ja ehkä siisteimmät pillifarkut ikinä! Hintaa tuli joku 2400 Rupiaa jonka herrasmies-isäntä Kalpesh kuittasi nahkoihinsa. Aurinkolasit ja hattu ei edes käyny mielessäkään.
Seuraavaksi käytiin Kalpeshin kanssa toisessa isossa kauppakeskuksessa, Himalaya ..jotain..
Kalpesh osti iPadiinsa kuoret ja muutenkin vaan palloiltiin paikallisessa "MacMyymälässä" ja "Kodin Anttilassa" Jotain uutta Sonyn 15 Mpix digitaalijärkkärii 1080p HD videol myytiin n. 35000 Rs hintaan eli n. 615e
Seuraavaksi ajettiin taas Virtueinfon toimistolle, jossa oli enää kourallinen kivenkovia koodaajia paikalla. Hengattiin toimistolla jokunen tovi, jonka jälkeen lähdettiin syömään lähistöllä olevaan Gloria-ravintolaan Kalpeshin, Mahendran ja hänen vaimonsa kanssa. Kyseisestä ravintolasta olisi saanut niin meksikolaista kuin italialaista kuin kiinalaistakin safkaa, mutta päädyin valitsemaan vastoin ennakko-odotuksia Intialaista ruokaa.
Sit tuli punjabilaista naan-leipää, Malai kofta, Balti Paneer, ja lassia jossa oli kirsikoita, ja vaikka mitä muuta ihmeteltävää, kuten porkkanasiivuja joiden ympärysmitta oli lähemmäs 30cm. (Salaisuus on kuulemma se, että porkkanat siivutetaan viistoon) Ruoka oli erinomaista, sopivan tulista, sopivan makeaa ja söin itseni ihan täyteen ja sehän paikallisia nauratti.
Ruokailun jälkeen siirryttiin ulos, ilma oli selkeesti viilentynyt, päivällä lämpötila kukkui jossain 40 asteen paremmalla puolella ja kyllä, kyllä, ilman lämpötila oli enää vain 31 astetta! Kuu näytti hassulta, se kun oli kääntynyt 90 astetta kyljelleen ja mollotti suoraan yläpuolella taivasta. Orion löytyi myös, kaupungin valosaasteesta huolimatta.
Käveltiin autolle, ja paikallinen liikenne vaikutti vieläkin henkeäsalpaavalta, vaikka siihen hieman jo onneksi tottuikin. Kaikesta näennäisestä kaaoksesta huolimatta (risteyksessä tulee moottoripyöriä vastaan auton molemmilta puolilta.. korjaan, joka puolelta) Intialaisessa liikenteessä on eräs järki: Kukaan ei nimittäin halua kolaroida! Eli kaikki on valmiina joko a) hidastamaan b) etsimään vaihtoehtoinen ajoreitti c) pysähtymään. Niin ja torvea ei käytetä aggression purkamiseen vaan ylipäätään ilmoittamaan että täällä ollaan täältä tullaan!
Autoiltiin pari korttelia jä päätettiin että käydäänpä syömässä jälkiruaksi vielä vesimeloonit. Ja ei muuta kuin auto parkkiin ja ulos. Ja taas pari sataa silmäparia tuijottamassa.. Nooh, ei ehditty kauan siinä seisoskella, kun Amit tulee vaimonsa kanssa moottoripyörällä paikalle, olivat huomanneet meidät. Kalpesh sitten kysyy vesimeloonien jälkeen, että haluanko käydä ajelemassa moottoripyörällä? Esitän villit vastalauseeni, kunnes hän ehdottaa että "Amit ajaa ja sinä kyytiin?" No sehän vain sopii, vaikka kummallakaan ei ollu kauluspaitaa parempaa turvavarustusta. Tuli kieltämättä aikamoinen katuhaukka olo, 30+ asteen lämmössä vetää vanhalla prätkällä pitkin moottoritietä. Amit pysähtyi pari kertaa erilaisten ylitasoristeysten kohdalla, että ehti nauttia maisemista.
Siellä eräänkin paljaan kadun kulmassa oli majoittuneena Rikshakuski ja hänen vaimonsa ja lapsi. Elämäähän sekin on.
Moottoripyöräretkestä selvittiin noin vartissa. Tämän jälkeen jätettiin hyvästit Amitille ja hänen vaimolleen, ja Mahindra, vaimo ja Kalpesh sekä minä sunnattiin kohti kotia. Jotain olin aiemmin päivällä unohtanu, kun lähdin hissistä täysin väärään suuntaan ja olin tehdä pikavisiitin naapuriin. Ja jottei päivä olisi ollut ihan tylsä, niin ennen tätä kirjoittamista vessasta vastaan käveli ihkaelävä Torakka. Oma reaktioni oli hämmentävä: Toinen aivopuolisko ei voinut olla panikoimatta, kun toinen aivopuolisko halusi vaan nauraa täyttä päätä.
Voitte vaan kuvitella paikallisten repeilyn kun yritin vielä estää Mahindraa myrkyttämästä poloista torakkaa samaan aikaan silminnähtävästi inhonväristyksiä vastaan taistellen.

Rentouttavaa lenkkeilyä

Kevyet jäljet hangella
Kelkalla kahlattu syvällä
Wilma
Wimpula luuraa pusikossa
Unski uppo-otus
Upposnautsereita





Trio vauhdissa
Kumpi ja kampi
Kuka saa kepin, väsytystä
Kolme kovaa
Kepit on in
Tarkkailua Wilma, Ihku ja Unski
Wilma ja Ihku - kumpi on kumpi
Actions - tästä se alkoi




... ja tähän se loppui
Kuvat napsittu automaatilla lauantai päivän lenkiltä Saikanväylällä. Ihkulla ja Unskilla oli yhteenotto heti alkumatkasta, Wilman jahdatessa moottorikelkkaa. Kelkkoja olikin eilen paljon liikkeellä ja koiruuksilla oli hihnat koko matkan kiinni pannoissa, että ne saa nopeasti otettua kiinni kelkkojen lähestyessä. Ei tarvi kuin seurata koiria, niin pysyy hyvin selvillä mistä päin kelkka on lähestymässä vaikka sitä ei vielä itse näe tai kuule. Koirat tottelee hyvin ja tulevat kutsusta luo, mutta kun tapana on päästää ne vapaaksi kelkkojen mentyä hyvän välimatkan päähän, on kiljuminen melkoista ennen irtipääsyä.
Ihku ja Unski olivat sen verran aktiivisesti toistensa kipussa, joten väsytin niitä välillä keppiä heittelemällä, loppumatka lenkistä sujuikin todella rauhallisissa merkeissä.
Viikolla satoi pari vuorokautta lunta, vanhat kelkanjäljet oli tukossa ja piti lenkkeillä vain tuoreilla kelkanjäljillä. Loppumatkasta posket punoitti harmistuksesta, kun yritti päästä pehmeällä pohjalla eteenpäin. Aurinko paistoi koko päivän ja uusi lumi hohti häikäisten, pakkasta oli -10 astetta.
Mylly-tietsikka vaatii vielä vähän säätöä. Eilen sain Tomin avustuksella ääniohjelman ladattua koneeseen, nyt voi taas kuunnella koneella ollessa radioa. Näytön kalibroiti on tekemättä ja se pikkusen häiritsee, kuvia katsoessa. Pitää tehdä pikkuhiljaa säätöjä.
Katja on tulossa suomeen Ramseksen ja "Dieterin" kanssa ens kuussa. Suunnittelin että lähtisin snakujen kanssa ensin Lappeenrantaan Annikin ja Millan luo, oltais yö siellä ja seuraavana päivänä tapaisimme Saksasta tulijat. Ilmeisesti joudun muutamaan suunnitelmia, kun olis hyvä tilaisuus leikkauttaa Unski viikkoa ennen pääsiäistä perjantaina. Pääsiäisenä on useampi vapaapäivä, joten olis hyvä jos olisimme kotona kun Unski joutuu pitämään kauluria. Leikkauksen jälkeen olisi heti viikonloppu ja seuraava viikko on vajaa työviikko.
Pitää vielä miettiä ja suunnitella, Unskin pallit on nyt kyllä saatava napsaistua pois... narttujen juoksukierto alkaa kohta taas alusta.
Jos Pekka on vapaalla pääsiäisen alusviikon, niin ehkä pääsisin reissuun Wilman ja Ihkun kanssa. Pitää tietysti tehdä töissä sisään pari päivää.
Saa nähdä millainen uusi kynsi kasvaa Unskin kannukseen. Sidettä vaihtaessa olen katsovinani että kannus on saanut vaurioita, kannuksessa on selvä hampaanpistojälki. Kynnen ydin on paljaana kun vaurioitunut kuori poistettiin. Side on saanut olla hyvin ja Unski ilman kauluria.

Minä tässä vain jaarittelen ja tekemistä olisi (huom! ei on) vaikka kuinka paljon. Vielä ei tee hirveästi mieli lenkille, koska aurinko ei paista. Jospa saisin tehtyä ensin kotihommia, sitten lenkille, Unskin trimmaus ja akvaariorutiinit. Nukkumaan pitäisi päästä viimeistään klo 19.
Tavoitetta kerrakseen kun olen niin vätys.
Anna piipahti yhtenä iltana, pituutta oli hujahtanut hurjasti lisää. Koirat muisti vaikka edellisestä käynnistä onkin aikaa... eihän ne unohda koskaan.
Ei kai se auta ja lopettaa tällä kertaa.
Oikein aurinkoista kevätpäivää ja mukavia lenkkeilyjä koiruuksien kanssa.

Lauantaiaamua ja lintujen ruokintapaikan elämää

Todella epäselvä urpiainen
Lintujen touhuja
Eriparia
Keltasirkku
Keltasirkku
Keltasirkku
Keltasirkku ja varpusia
Sinitiainen tutkii tarjontaa
Sinitiainen ylösalaisin
ja nyt oikeinpäin
Sinitiainen
Sinitiainen saapuu
Tikka herkuttelee
Varpunen pudottaa lunta Tikan päälle
Kumpi ja kampi
Herkkupala nokassa
Etsi kuvasta tintti takaa
Lentoon lähtö vähän vinksinvonksin
Vähä iso pähkinä nokittavaksi
Mitä menussa tarjolla
Vapaa pudotus
Välillä vain ollaan
Varpusen lähestyminen
Varpunenkin on kaunis
Hirssintähkät tekee kauppansa
Hyppy
Lintuja
Kutsumaton ja ei toivottu vieras, joka kutsuttiin välittömästi sisälle.
Kuvia aurinkoisesta aamusta pihalla, lunta on vaikka muille jakaa.







Kaikki kuvat otettu lauantai aamuna ja kaikki ikkunan läpi otetut kuvat on skarpattu.

Joo o, piti eilen vähän pohdiskella onko "vara" istua muutama tunti keittiössä, valokuvaamassa likaisten ikkunalasien läpi lintujen ruokintapaikan elämää, kun huusholli huutaa tekemistä. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, koska aamu oli todella kaunis, aurinko paistoi, ruokintapaikalla ennätti valo muuttua moneen kertaan ja vastasatanut lumi heijasti kirkasta valoa. Kyllä kevään valo on kaunis.
Toivottavasti saan tilaisuuden kuvat ruokintapaikan lintuja myös silloin kun muuttolinnut ilmestyy.