Kikka on poissa

Viimeisen päivän Kikka sai syödä luita pihalla ja Pekka kertoi että se piti välillä komentaa vesisateesta sisälle. Kikka unohti kaiken silloin kun sai kaluta luuta, se oli kaikista tärkeintä.
Kun tulin illalla kotiin töistä lähdimme Kikan ja Wilman kanssa takametsään lenkille. Wilma viipotti välillä kaukana edessä ja palasi välillä meidän luo, ihmetellen missä me viivytään. Kikka innostui välillä mielenkiintoisista tuoksuista, jokin metsälintu sai Kikkaan eloa, mutta vain hetkeksi. Loppumatkan Kikka kulki minun takana.
Aamulla Kikka sai lähtiäisiksi lettuja ja lähdimme hyvissä ajoin eläinlääkäriin, kävimme vielä pienellä lenkillä metsässä.
Eläinlääkärissä Kikka käyttäytyi tosi rauhallisesti ja luottavaisesti, haisteli paikkoja ja kuunteli oven takaa kuuluvia ääniä. Laitoin alusen lattialle ja istahdin siihen. Kikan haisteltua huoneen se istui viereeni ja eläinlääkäri laittoi rauhotuspiikin takajalkaan sanoen ettei koira ymmärrä mitä on tapahtumassa ja että tässä on kyseessä nyt viimeinen matka. Kun eläinlääkäri poistui huoneesta, Kikka kävi vielä haistelukierroksella ja tuli viereeni istumaan. Ei mennyt kuin hetki, kun Kikka väsähti ja kävi makaamaan, pää minun syliin. Eläinlääkäri palattua katsomaan mikä tilanne, Kikka nosti päätä ja lipaisi pari kertaa poskeani ja sen jälkeen Kikka nukahti ihan totaalisesti eikä enään päätä nostanut.
Eläinlääkäri trimmas Kikan etujalkaa ja kertoi laittavansa lopullisen piikin suoraan suoneen. Jonkin ajan kuluttua hän totesi, että Kikan verisuonet ovat niin hauraat, ettei suoraan suoneen onnistu vaan on piikitettävä suoraan sydämeen. Juttelin Kikalle ja silitin sitä koko ajan vaikka se ei reagoinut enään mihinkään, paitsi silmäkulmaan koskettaessa. Eläinlääkäri pisti piikin sydämeen ja vaikka en katsonut tarkemmin mitä hän teki, niin huomasin että kaikki ei mene suunnitellusti. Eläinlääkäri tunnusteli Kikan vatsaa ja kuunteli sydäntä useamman kerran. Sitten eläinlääkäri sanoi, että lopullinen piikki ei tehonnut, että Kikan maksassa täytyy olla jotain vikaa. Kerroin että Kikka on syönyt luita ja vatsa on sen vuoksi normaalia turpeampi. Eläinlääkäri sanoi, että se mitä hän tunnustelemalla tunsi ei johdu luiden syömisestä. Hän kertoi että jos maksan on jotain poikkeavaa se ei "käsittele" lääkeaineita normaalisti. Eläinlääkäri laittoi uudeen piikin ja kertoi, että nyt Kikka sai hevosen lopetukseen käytetyn lääkemäärän, eli 500 kg eläimen painon mukaan. Meni jonkin aikaa ja eläinlääkäri kertoi että sydämestä ei nyt kuulu kuin suhinaa, Kikka hengitti edelleen ja reagoi silmäkulmaan koskettaessa. Sanoin että ei Kikka voi olla vielä kuollu, koska reagoi silmäkulmaan koskettaessa. Eläinlääkäri sanoi että se on vain jotain jälki refleksiä. Olin kuitenkin ihan varma että kaikki ei ole vielä ohi ja eläinlääkäri kuunteli tovin Kikan sydäntä. Minä juttelin koko ajan rauhalliseti silittäen Kikalle. Meni jälleen tovi ja sitten Kikka hengitti rauhallisesti pari kertaa syvään ja sen jälkeen eläinlääkäri sanoi että nyt se on ohi. Varmisti vielä reagoiko silmät ja oli useamman kerran tutkinut takapäätä - se jäi mysteeriksi miksi.
Kävin maksamassa lopetuksen ja vielä kerran ennenkuin lähdimme, eläinlääkäri kuunteli Kikan sydämen ja katsoi takapäähän.
Eläinlääkäri oli koko ajan rauhallinen ja ystävällinen ja kertoi mitä tekee. Kysyin voiko Kikan oksentelu kipulääkkeelle johtua maksan toiminnasta, hän sanoi että voi. Olin itseeni tyytyväinen että en antanut Kikalle kipulääkettä kuin parina päivänä ja lopetin heti kun se alkoi voida pahoin. Olin useammalle eläinlääkärille kertonut ettei Kikka kestä kipulääkettä ja harmittaa ettei siihen oltu kiinnitetty mitää huomiota.
Kikka saatettiin hautaan metsään, jossa käymme lenkkeilemässä. Pekka oli mukana viimeisellä matkalla, mutta ei tullut lopetustilanteeseen mukaan, auttoi kantamisessa ja kaivoi haudan. Pitäis muistaa kiittää Pekkaa, kun se auttaa aina näissä raskaissa tilanteissa, vaikka ei ole tuonut yhtään koiraa tähän huusholliin.

Näin jälkikäteen en voi ymmärtää miten Kikka vielä hetki sitten, ennen viimeistä karvanlähtöä oli niin kaunis ja hyväkuntoisen näköinen. Tietysti sen liikkuminen oli poikkeavaa hyväkuntoisesta koirasta ja Kikan voimakkaasti painuneet etujalkojen ranteet oli sen suuri heikkous... mutta kuitenkin. Kikalle oli alkanut jo kasvaa uusi hyväkuntoinen karva ja ei olisi mennyt kuin hetki, kun sillä olisi ollut jälleen uusi upea turkki.
On se helkkarin hyvä etten minäkään kaikkea ymmärrä *itseironiaa*.

Meillä on vähän epänormaali olotila. Tuntuu ettei huushollissa ole yhtään koiraa, snakut ovat epänormaalin rauhallisia. Ihqu on vallannut Kikan pedin itselleen ja muutenkin ollut Kikan korvikkeena. Istunut vieressä kun juon kahvia ulkona... oli kyllä vähä outoa, kun normaalisti kahvin juotuani silitin vieressä istuvaa Kikkaa ja sanoin että mennään sisälle... tänään piti kumartua totustusta tosi alas Ihqua silittäessäni.

Ja nyt sitä valmistaudutaan keskikesän juhlaan. Joo, minä vain odotan töihin pääsyä että pääsee näkemään onko viikonlopun ylityölista ilmestynyt seinälle. En millään jaksaisi tehdä nyt viikonloppuylityötä, olen aika totaalisesti sippi. Jos lista on ilmestynyt, olen kuitenki aika varma että rustaan nimeni siihen. Ennen sitä pitää kuumeisesti miettiä, missä vaiheessa siirryn ensviikon aamuvuoroon, aloitanko jo lauantaina vai vasta maanantaina... iltavuorosta aamuvuoroon vaihtaessa yö jää lyhyeksi.

Unski menettää ens viikolla pallinsa, sovimme eläinlääkärin kanssa alustavasti asiasta. Siihenki toimenpiteeseen on nykyisin käytössä ihmisillä jo kauan käytössä ollutta laite... jotain poltetaan tms.
Nyt tyhjeni takki ja vaikenen.
Ulkona syksyinen sää ja vihdoinki on saatu sadetta useamman päivän ajan.
Oikein mukavaa Juhannusta, eikä sitte hypitä veteen housut kintuissa, pää edellä tai humalassa.

Sateen jälkeen

Eilen satoi ajoittain tosi rankasti. Sadetta on ennätetty odottaa, sillä luonto on ollut tosi kuivaa. Oli pakko mennä ulos pällisteleen ja nauttiin rankkasateesta saunan eteisestä. Sadekuurojen jälkeen pilkisti hetken aurinko ennen seuraavaa kuuroa. Kyllä sateestakin voi nauttia :). Koko luonto näyttää puhtaammalta sateiden jälkeen.
Lauantaina saatiin Pekan kanssa tehtyä trimmerillä raivaushommia. Nurkat, rakennusten seinustat ja koirahäkki on raivattu ylimääräisestä kasvustosta. Eilen siivosin aamulla vaatehuoneen ja lähdimme sitten Autokeitaalle syömään. Se tais olla meidan ainoa yhteinen "kesälomareissu" tänä kesänä. Syöntireissulla tapasimme Pekan veljen, joka käy tänään päivän reissun lentäen Saksan Munchenissä. Torstaina alkaa sitten kolmen viikon reissu moottoripyörällä eurooppaan. Matkareitti on tosi paljon samankaltainen kuin Annikin perhellä, aloittavat kylläkin sieltä mihin Lappeenrantalaiset lopetti :)!
Annikilta tuli meili ja he ovat jo kotiutuneet pitkältä hienolta reissulta. Pääsevät viettämään Juhannusta kotosuomessa. Tervetuloa kotimaahan :)!
Jo kaksi viikkoa töitä yhteen putkeen takana ja olo on vähemmän omenainen. Tänään taidan ottaa iisisti, jos sais otettu pikku unet vielä ennen töihin lähtöä. Pienellä jännityksellä odotan olisko ylitöitä myös juhannuksena... en ole varma jaksaako kolmea viikonloppua peräkkäin tehdä töitä.
Tänään pitäisi soitella eläinlääkärille, mutta on se vaan jotenki niin vaikeaa.

Sain eilen illalla tekstarin Tiinalta, että Nada on ollut Riihimäen kaikkien rotujen näyttelyssä ROP ja sai SERTIN! Kyllä piristi kummasti ja naama oli virneessä koko loppuillan töissä! ONNITTELUT vielä kerran :)!!!!
Nauttikaa säästä kuin säästä ja pysähtykää hetkeksi kuunteleen lintujen laulua... sateen jälkeen luonto tuoksuu vahvasti KESÄLTÄ!

Töitä... töitä... töitä...

Kuvia kuvailtu useampana päivänä. Jarna konna kuvattu ikkunan läpi.

 Mikä "kerttunen" tämä on?

 Leppäkerttu.

 Voikukka on sitten niiiiin kaunis, kasvimaailman aurinko.

Anna pusu.

Perjantai ilta ja olen ollut jo useamman tunnin hereillä :). Se on viimme aikoina ollut todella harvinaista herkkua. Toissa viikko meni helteistä nauttiessa, sain pestyä painepesurilla mm.17 mattoa ja sijauspatjan pussin. Isoimmat matot jäi odottamaan seuraavia helteitä, niiden märkänä liikutteluun tarvin Pekan apua... jos oikein tiukille menee niin pahalla sisulla saan ne yksinki punnerrettua kuivumaan. Perjantaina jolloin oli "pahin" yli +30 lämpötila, suursiivosin makkarin kun ei jaksanut ulkona olla. Hiki lensi, mut sehän oli vaan tosi virkistävää, vettä tuli juotua ihan kiitettävästi ja usein. Iltavuorossa töissä lämpötila nousi sen verran korkealle, että saimme ylimääräiset tauon tunnin välein. Iltavuoroviikosta on tosi positiiviset "muistot" ja sopi mulle kuin nyrkki silmään. Olin heti perään viikonlopun ylitöissä ja se sopivuus katosi, kun piti jaksaa herätä iltavuoron jälkeen lauantai aamuna töihin. Kävin perjantaina töiden jälkeen alkuyöstä koirien kanssa altaalla lenkillä, että jaksavat olla lauantain rauhallisesti. Piksu kävi koiria ulkoiluttamassa lauantaina ja sunnuntaina päivällä, minä sain olla hyvällä omallatunnolla töissä.
Tämä viikko on mennyt aamuvuorossa ja olen tehnyt pitkää 9-10h työpäivää, olisi saanut tehdä pidempääkin mutta joku kohtuus pitää olla. Täytyy myöntää, että kotona on ollut puhti pois. Onneksi Pekka tuli kotiin keskiviikkoiltana ja olen saanut ahertaa töissä, Pekan pitäessä mökkiä ja huushollia pystyssä. Aion tehdä ylitöitä nyt kun siihen on mahdollisuus ja töitä on tiedossa myös tälle viikonlopulle. Tänään tein ihan normaali työpäivän ja huomenna aloitan iltavuoron, jolla jatkan myös ens viikon. Sen vuoksi minulla on harvinaisen monta tuntia olella kotona muutenkin kuin nukkuen.
Koiralaumassa on ollut hammastenkiristystä - ainaki Unkilla, kun Kikka aloitti juoksun ja Ihqu perässä. Unski on joutunut olemaan häkissä yöt. Kikka ja Ihku on vaihteeksi häkissä päivät. Kun ei ole noita tiloja ylenmäärin, on pakko pitää koiria vuorotellen samoissa tiloissa, ei se varmaan Unskin oloa pahenna... hyvät hajut tulee nokkaan vaikka olis naapurissa. Täytyy sanoa, että Unski on taas kestäny kärsimyksen kuin MIES!

Jos saan Kikalle ens viikolla eläinlääkäriin ajan, kiltti Kikka lähtee terveimmille lenkkeilymaastoille. Kikan liikkuminen on mennyt niin vaivaiseksi, että on pakko tehdä lopullinen päätös.
Olemme tehneet Pekan kanssa ennakkopäätöksen, että Kikka pääsee metsään "juoksemaan" elettyään suuren osan elämästään tarhassa. Wilma pääsee omalle pihalle paikkaan, jossa se tykkää makoilla auringossa... sitten kun sen aika tulee lähteä.
Nyt menen nauttimaan saunapuhtaana harvinaisesta herkusta... istahdan sohvalle ja katson TV:n antia :).
Oikein mukavaa viikonloppua!

Vihdoinkin tarkenee

 Kuvat aamulenkiltä 7.6.2011

 Kuvat iltalenkiltä 5.6.2011

Ainakin näin toisena iltavuoropäivänä on toteen näytetty, että saan paljon enemmän aikaiseksi kotona. Eilen herätys klo 7.10. Ennätin tiskata ja siivota sisällä ja koirahuoneen ennen töihin lähtöä. Tänään herätys 5.50 ilman herätyskelloa tai koiria. Olen värkkäillyt koneella, käyty lenkillä, pesin ja vaihdoin veden konnalandiaan... ja kohta pitäisi valmistautua töihin lähtöön.
Eilen ilmestyi tyyntyneen sään mukana itikat ja mäkäräiset. Töiden jälkeen koirien ulkoilutus oli yhtä tuskaa, niin minulle kuin koirillekkin.
Tänä aamuna tuuli sen verran reippaasti, että lähdimme hetimiten herättyä altaalle lenkille. Ihqu ja Kikka innostuivat uimaan kepin perässä, Wilma ja Unski olivat muuten vaan menossa mukana, uskallusta ei riittänyt sännätä kepin perään rantavettä kauemmaksi.
Kun tulin eilen illalla kotiin koirat olivat erikoisen täpinöissään, ihan kuin ne olisivat helpottuneet etten ole sittenkään niitä jättänyt. Toivottavasti ennättävät tottua aikataulumuutokseen, ens viikolla saavat taas totutella toisenlaiseen rytmiin. Eilinen iltavuoro meni todella nopeasti ja meitä oli mukava porukka töissä.

Huomenna ajattelin pestä mattoja painepesurilla, jos sää on edelleen näin lämmin. Nyt klo 12.03 mittarissa 25,5 varjossa... jee kesä on mitä ilmeisemmin saapunut myös tälle korkeudelle.
Muistakaa juoda paljon... vettä!

 Metsälenkkikuvat 22.5.2011, Wilma, Lisa, Ihqu, Unski ja Kikka

 Jonku linnun pesä?

 Untenmailla Kikka, Tursake ja Unski

 Pusukalat parveilee

 Kevättä

Pitkästä aikaa ennätän kirjoittaa Blogiin. Ensin kuvia yhteislenkistä Piksun ja Lisan kanssa joka tehtiin 22.5. Minulla oli sauvat mukana ja reippailimme metsässä hyvällä vauhdilla. Ei kovin pitkälle päästy, kun ystävällinen mies basset hound (?) hihnan päässä tuli vastaan ja kertoi että alueella on alkamassa metsäjälkikoe. Ei auttanut kuin kääntää nokat koti tulosuuntaa ja valita toinen lenkkeilyreitti.
Loppujen lopuksi saimme kunnon parituntisen lenkin aikaiseksi ja koirilla ei juuri vauhti hyytynyt... mitä nyt Lisa jolkotteli välillä muusta laumasta erillään ja hitaammin.
Saman päivän alkuillasta kävin vielä Unskin kanssa 13 km pyörälenkin, Unski pääsi myös uimaan ja noutamaan keppiä voimalaitoksen kanavan rinteessä... eikä sillä ollut tietoakaan väsymyksestä.
Muuten pari kulunutta viikkoa on mennyt tulosjulkaisuun mutkankautta tulleiden arvostelujen kirjaamisessa. En ole vieläkään saanut kaikkia arvosteluja käännettynä ja se on aiheuttanut verenpaineen nousua. Julkaisun valmistuminen on kussu pahemman kerran ja minä haluaisin jo kerta kaikkiaan päästä siitä eroon. Piksulle kovasti kiitoksia, kun käytit koiruuksia lenkillä viikko sitten, minun värkkäsillessä tulosjulkaisua pää punasena, ettei edes ennättänyt koiria lenkittää. Jos olis tienny että loppuja käännöksiä saa vieläkin odottaa, niin en olis turhaan pingottanu.

Työrintamalla on tapahtunut suurin muutos. Sain vihiä, että Haukiputaalla olisi paikkoja auki ja erinnäisten vaiheiden jälkeen päädyin soittamaan suoraan tehtaan koonnan pomolle. Hän pyysi lähettämään CV:n ja soitti seuraavana aamuna, että milloin voin aloittaa työt. Sain syksyyn määräaikaisen sopimuksen ja suoraan tehtaan kirjoille, varamiespalvelu jäi kuvioista pois. Ei sillä, etten viihtynyt edellisessä paikassa, mutta kun työmatka lyheni yli puoleen päivässä - muuta ei tarvittu.... vaikka olen kaivannut jo mukavia työkavereita jotka jäi taakse.
Nyt olen ollut jo viikon uudessa työpaikassa, joka on samassa rakennuksessa kuin missä olen joskus kulkenut kahdeksan vuotta.
Olin viimme viikon aamuvuorossa ja ens viikon olen iltavuorossa. Ihanaa, olen aamuihminen ja uskoisin saavani paljon aikaiseksi kotona aamusta ja päivästä ennen töihin menoa. Rytmin vaihdossa on vain tekemistä. Nytkin haukottelen koko ajan ja Wilma odottaa pääsyä makkariin. En ole kertonut koirille vielä että iltalenkki altaalla odottaa. Haluan nukkua aamulla ainakin kahdeksaan ja se ei onnistu jos koirat ei saa kunnon lenkkiä illalla. Voi olla että unet loppuu jo kuuden aikaan aamulla, meiltä kaikilta.
Sain just meilissä matkakertomusta Annikilta. Annikki, Tommi ja Milla ovat asuntoautolla euroopassa ja tässä pieni kadehdittava pätkä "Oli hieno paikka Gardan eteläpäässä. Isot uima-altaat.tenniskentät ja monenlaista urheilukenttää,veneiden vuokrausta,koirien oma käymälä ym.ja upeat näkymät suoraan Gardajärvelle!!!"
He ovat olleet jo pari viikkoa reissussa ja ovat parast aikaa Puolassa. Oikein tuhannesti kiitoksia Annikille matkakertomuksista ja turvallista reissua. He ovat kotosuomessa just ennen juhannusta.
Kikan asiat ei ole oikein hyvin. Vasen takajalka ei pelitä kunnolla ja Kikka on saanut olla viimmepäivät pois raskaimmilta reissuilta. Kikan ei ole tarvinnut olla myöskään häkissä. Kun eilen pesin ikkunoita, Kikka ja Wilma olivat irti pihalla, Kikan piti kuitenki koko ajan seurata minua. Wilma malttoi nauttia auringon lämmöstä pikkupuolen edessä.
Nyt Kikka pääsee altaan lenkille koska ajattelin kiertää siellä vain lyhyttä reittiä. Kikka on saanut kaluta isoja potkaluita ja on pakko vähän liikuttaa, että kakka huilaa.
Nyt poistumme takavasemmalle iltalenkille aurinkoiseen iltaan... mutta kuinka on mahdollista että vaikka koko päivän aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta lämpötila on ollut vain 12-13 astetta?? Asummeko jäämeren rannalla????? Toppatakki ei ole joutanut vielä naftaliin, tuuli on ollut sen verran kovaa ja jatkuvaa, että taidan etsiä pitkälahkeiset kalsarit, jos luvatut helteet ei toteudu ensviikolla.
Mukavaa alkavaa viikkoa.
P.S
Sorry mahdolliset näppäilyvirheet... en jaksa enää niitä korjata kun pitää lähteä sinne lenkille :)