Talvinen lenkki Saikanväylällä

 Alla olevassa kuvassa taitaa olla selitys toissapäiväiseen kovaan jysähdykseen. Väylän ruoppaus aloitettu.

Eilen meitä onnisti ihan satana, aurinko paistoi ja pakkasta oli vain n. -12, ajoittain kylmä viima vähän kiusas mutta ei haitannu. Teimme tosi pitkän lenkin, aloitimme Saikanväylää jokisuulle asti ja paluumatkan tulimme teitä ja metsäpolkujen kautta kotiin.
Unski peri Wilman kaulahuivin ja Ihqu sai oman huivin kaulaan. Ennen lähtöä laitoin tassujen pohjiin puhdistettua vaseliinia, eikä tarvinnu koko reissulla jääpaakkuja tassuista poistaa.
Piristi tosi paljon, kun vihdoin sai vielä melko kainossa auringonvalossa käydä lenkillä. Lumessa värisävyjä riitti laidasta laitaan, hieno vaihtelu viimme kuukausien harmauteen. Pakkasten on ennustettu kiristyvän, nyt -16 ja viima Siperiasta.
Tänä talvena on päässyt vähällä sähkölämmityksellä. Ihan tammikuun alkuun riitti, kun lämmitti leivinuunia. Vasta viime päivinä olen napsautellut sähkölämmityksiä päälle.
Koirat odottaa levottomina äksöniä, pitää odottaa vielä että saan vedettyä hiilet leivinuunista. Eiköhän me sitten keksitä jotain partojen ajankuluksi.
Aurinkoista viikonloppu!

Lisan synttärit

 Ihqu valmiina synttäreille.

 Kakut odottaa syöjiä.

 Herkut katoaa parempiin suihin. Unski, Lisa ja Ihqu.

 Jälkiruuaksi lisää herkkuja.

 Lisan uusi pehmo.

 Hännällinen sydän saa kyytiä Unskilta ja Ihqulta.

 Unskin uusi ihastus - hännällinen sydän. Ihqu ja Lisa katsoo kateellisina.

 Unski ja uus ihastus.

 Unskin mielestä paras.

 Lisa odotti malttamattomana kakkujen kanssa meidän saapumista, ei meinannu lähteä edes ulos kun mentiin ensin käymään koirien kanssa metikössä.
Koirat malttoivat kuvaamisen ajan istua kakkulautasten vieressä, ennenkuin saivat luvan aloittaa. Herkut katos nopeasti lautaselta ja lisää oltiin koko ajan vailla.
Meidän kahvitellessa koiruudet tutustu Lisan leluvalikoimaan ja Unski löysi ensirakkautensa - vinkuvan sydämmen jolla oli häntä, se oli ehdoton best! Lopuksi otettiin vielä lelujen piilotusta, niiden etsimistä ja vaihtoa makupalaan. Ennen kotiin tuloa käytiin vielä metsikössä. Kiitos mukavasta ja herkullisesta synttäreistä!
Lisa on hyväkuntoinen, pomppu ja edelleen ahne kymmenen vuotias muori, harmaata karvaa ei näy missään. Kilpirauhasen vajaatoiminta pysyy kurissa lääkityksellä.
Koirilla oli sen verran kiihkeää touhotusta Lisan synttäreillä, että kotiin tultua hyppäsivät sohvalle nukkumaan. Unskistakin on tullut täydellinen sohvanvaltaaja, meille tullessa ei ensimmäisen vuoden aikana viihtynyt sohvalla. Nykyään on niin "härski", että valtaa nopeasti minun paikan, jos nousen sohvalta ylös.
Nyt päivän askareisiin, tekemistä kyllä löytyy mutta ajatuksella - mitähän tekis, vai tekeekö mitään. Onko tämä tätä olemisen tuskaa?

Hyvää syntymäpäivää Lisa!

 Unski kysyvänä.

 Ihqu ja Unski.

 Lumiukko kadonnut lumikonoksen alle.

Kuvat otettu tänään kirpeässä aurinkoisessa pakkassäässä. Aurinko vielä kovin alhaalla, mutta onneksi tasainen harmaus katkeaa välillä. Ennusteiden mukaan tulevina päivinä pitäisi pakkaslukemien pysyä parinkymmenen paikkeilla. Tiedossa normaalia talvisäätä - vihdoinki!
Tämä päivä on mennyt aikamoisen harmistuksen vallassa. Sain reilu viikko sitten liitolta pyynnön toimittaa sinne "oikea" verokortti päivärahaa varten. Tein töitä käskettyä Päivin avustuksella netin kautta. Eiköhän kele eilen tullu postissa uus pyyntö toimittaa lisää liitteitä... voi keleen kele. Mua harmittaa (kauniisti sanottu) niin paljon että viimme yönä meni yöunet ja koko tämä päivä on mennyt harakoille. Tänään toimitin liitolle kyseiset liitteet skannattuna netin kautta ja oli ihan pakko käydä laittamassa palautetta tyhmän blondityöttömän kyykyttämisestä. Mikä estää pyytämästä kerralla kaikki mahdollisesti puuttuvat liitteet? Ei voi pikkuihminen tajuta. Tässähän tämä nuoruus hupenee. Eniten minua ihmetyttää, että viimmeksi pyydetyissä liitteissä oli sellaisia tietoja, jotka oli löydettävissä minun jo sinne aiemmin lähetetyistä. No, nyt on lähetetty kaikki mitä olen saanut työnantajilta - osa pariin kertaan ja odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Minähän arvasin, että olen kusessa ton päivärahahakemuksen kanssa.
Eilen lenkkeiltiin Sarin ja Iran kanssa Kotakankaan maastossa. Ensin vähän lumisemmalla pohjalla ja sitten auratulla metsätiellä. Annoimme koirien totutella toisiinsa ennenkuin päästimme kaikki yht'aikaa irti. Ira oli epävarma snautsereiden suhteen, samoin Unski Iraan. Ihqu oli passiivinen Iraan, on tottunu olemaan useamman sakemannin kanssa. Kaikkiaan metsässä hurahti melkein kolme tuntia ja ainaki snakut oli tyytyväisiä koko illan. Oli mukava jutella muidenki kanssa kuin snakujen ja kissojen. Pakkasta oli vain reilu kymmenen astetta ja olimme varustautuneet Sarin kanssa kunnon kerrospukeutumisella, viima lisäsi kylmän tuntua.
Meillä oli Päivin kanssa toissa iltana mielenkiintoinen ja hauska puhelinkeskustelu pressan vaaleista - jopa niin hauska, että melkein innostuin äänestämisestä toisella kierroksella. Saa nähdä jospa sitteki, siihen tarvitaan varmaan vielä uusinta jutusteli Päivin kanssa :)!
Äsken muuten maa jyrähti melkoisen kovaa, koirat alko haukkumaan, kissat säntäs pakoon ja lampun johto putos pöydältä. Käytiin pihalla kuulostelemassa, mutta ei näkynyt tai kuulunut mitään ihmeellistä.
Lisan synttäreille kutsua odotellessa söin itseni ähkyyn ja taidan kellahtaa sohvalle - jospa hatutus jäis sinne.
Viimme vuonna Lisan synttäreiden aikaan oli tosi kovat pakkaset, muistissa koirien pikainen ulkoilutus Piksun lapioimalla metsäpolulla. Lisalla oli silloin juoksu, joten vain Wilma ja Ihqu pääsi synttäreille. Nyt pääsee myös Unski, koska palleroiset on poistettu. Wilma on hengessä edelleen mukana.
Päivän pituus Oulun korkeudella tänään 6h 2min, Helsingissä 7h 21min.
Vähemmän hatuttavaa päivän jatkoa!

Talven tuntua

Kuvat lauantaiselta lenkiltä, keskipäivän hämärässä.
Aurinko pysyy edelleen visusti pilviverhon takana, jopa nyt vaikka pakkasmittarin lukemat hipoo -20 astetta (meidän mittarissa talven pakkasennätys).
Talvessa on pahinta valottomuus, tästä kun selviäis niin hyvä.
Koirien kanssa ollaan tehty raskaita lenkkejä, potkuroitu, kahlattu umpihangessa metsässä ja auratulla metsätiellä parin tunnin kävely lenkkiä. Mukaan mahtuu myös ihan hihnalenkkiä lähiteillä. Saikanväylällä olemme myös pistäytyneet, välillä kastu jalat jään päälle tulleessa vedessä, välillä olemme päässeet kuivin jaloin väylän yli. Lumitöistä oli muutama päivä taukoa, eilen aamulla sai taas kävelyttää kolaa.

Tänään koirat pääsee mukaan, kun käyn Haukiputaan M&M kattomassa olisko siellä varpusten suosimia hirssin tähkiä. Vein pari viikkoa sitten tuoretta sian talia lintujen ruokintapaikalle ja meni viikko ennenkuin tintit alkoi nokkia sitä. Tämä lintusukupolvi ei ole saanut aitoa läskiä, mutta onneksi oppivat sitä syömään.

Pressanvaalien eka kierros takan, en käyny äänestämässä. Enkä aio äänestää myöskään toisella kierroksella. Vaalivalvojaisia en seurannut, mutta eipä ole voinut välttyä kuulemasta mikä on vaalin tulos.
Katsoin eilen SUB:ilta elokuvan Piina. Hitsi, olen kattonu sen aiemminki, mutta oli katottava uudestaan. Näispääosan esittäjä teki sellaisen roolisuorituksen, että tukka meinas nousta pystyyn ja sydän jätti muutaman lyönnin lyömättä. Elokuvan loppu olisi voinut olla parempi, loppu vähä kuin seinään.

Toivottavasti huomenna saadaan mukaan lenkille myös Sari ja Ira, olisi vaihtelua parroille ja miksei myös Iralle.
Nyt ei voi olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi kirpeää pakkasta - petivaatteet tuulettumaan.

Harmaus jatkuu

Vaikka päivän pituus on näillä korkeuksilla jo yli 5h, ei auringosta näy kuin korkeintaan laskevan auringon appelsiinin oranssi ja punaisen eri sävyinen kajo. Päivisin on edelleen tasaisen harmaata. Maanantaina sai seurustella lumikolan kanssa, nyt näyttäisi olevan muutama päivä sateetonta, I hope.
Ihqu riutuu tärppipäivissä. Unski ei pyynnöistä huolimatta ala seurusteleen, korkeintaan lähtee juoksemaan että saisi Ihqun takaa-ajoon. Ihqu vinkuu turhaantuneena ja tällää toistuvasti takapuoltaan Unskin naaman eteen. Koska Ihqu ei saa hellustelukaveria Unskista, saa se hellun Tursakkeesta, jolla on myös kiima-aika (vaikka kohtu on poistettu). Eiköhän toi Ihqun juoksu ala oleen lopuillaan ja rauha palaa huusholliin.
Lumen kolauksen lisäksi olen kahlaillut koirien kanssa metsässä, käyty katsastamassa lenkkeily reittien auraustilannetta ja lenkin yhteydessä ihailemassa altaalla värikästä auringonlaskua, valitettavasti kamera ei ollut mukana. Eilen sain vähän siivottua ja vierailin Martan luona kyselemässä kuulumisia.

Jotenki on sellanen fiilis, että jos olis iso roskalava tossa pihalla, niin kantaisin siihen kaikken mahdollisen. Olishan se vaihtolava mahdollista saada tohon pihalle, mutta se maksaa aika paljon euroja.

Unski makaa tuolini takana ja huokailee, odottaa malttamattomana lenkille lähtöä - vaistoaa että se on minun suunnitelmissa heti kun lopetan tämän näppäilyn.

TV2:lta tuli vastausmeili kiitokseeni Adelen konsertista ja meilissä mainittiin, että konsertti uusitaan 22.4. Toivottavasti voin sen sitten katsoa kokonaisuudessaan - oli sen verran hieno konsertti.

Edessä Presidentinvaalit, enkä meinaa käydä äänestämässä. Näihin vaaleihin valmistautuminen eri medioissa on alkanut jo vuosia sitten ja toistuvaan jankutukseen ja pähkäilyyn olen kerta kaikkiaan kyllästynyt. Vaikka olen yrittänyt telkkarin ja radion ääressä välttyä kuulemasta kaikkea asiaan liittyvää, ei se aina onnistu muuten kuin sulkemalla toosat - just pimensin tietsikan kovaäänisen aiheeseen liittyen.
Suurin osa näistä ehdokkaista on vain niiiin vastenmielisiä, - EVVK!

Hitsi, että toi Nokian LUMIA puhelimet on kauniita - ainakin näin kuvien perusteella. Pitää odotella, että saa lisää käyttäjäinfoa ja akkujen päivityksiä, ennenkuin haksahtaa sellaisen hankkimaan.
Nykyisestä puhelimesta irtoaa takakuori ja näyttö pimenee silloin tällöin - ehkä Lumia on seuraava kapula - on se niin kaunis :)! On siinäki peruste seuraavan kännykän hankkimiselle, no blondi mikä blondi.

Koirat aloitti painin, joten nyt pitää poistua lenkille - ylös ja ulos tasaisen harmaaseen säähän.

Lunta, lunta...

 Lumiukko ja Wilman haudan jäälyhty peittyy lumeen.

 Lumipyräkkä, kuvattu torstain ja perjantain välisenä yönä.

Unski ihmettelee lumen määrää perjantaiaamuna.

Noitanokinenä seurustelee akvaarioasukin kanssa.

Nyt saa kolata lunta ihan tarpeeksi. Eilen päivällä kolasin toissa iltana sataneen lumen. Urakka piti aloittaa uudestaan eilen illalla 21.30 ja puolen yön aikaan sain lumityöt tehtyä. Lunta satoi - pyrytti, koko ajan lisää. Innostuin kuvaamaan lumipyryä yöllä, kun jostain syystä ei nukuttanut. Söin yöpalaa teen kera ja katsoin telkkarista Kylmää rinkiä. Uni tuli vasta kahden aikaan yöllä.
Aamulla heräsin kahdeksan aikaan ja oli hieman raihnainen olo. Oloa ei yhtään parantanut vilkaisu ulos... lunta oli satanut niin paljon että yölliset jäljet oli kadonneet. Noitanokinenä on taas innostunut seurailemaan akvaarion elämää. Kissojen ulkonaliikkumiset on jääneet tosi vähiin, eivät tykkää kahlailla lumessa. Pikaisesti kipaisevat ulkona 2-3 kertaa vuorokaudessa.
Ei auta kuin lähteä lumitöihin, onneksi sade on jo loppumassa tältä erää.
Ajelkaahan varovasti, jos olette autolla liikkeellä.

Harmaan eri sävyjä Saikanväylällä... missä aurinko??

Eilen päästiin eka kerran tälle talvelle Saikanväylälle lenkille. Aamusta ensin siistin koirien tassukarvat, Unskin lipan sekä parran. Muut karvat jätin rauhaan, että on pakkasvara - jos tänä talvena niitä sattuisi vielä olemaan. Pakkasta on ollut vain muutama aste (kerranki etelämpänä on ollu kovemmat pakkaset) ja ajattelin jään olevan jo sen verran vahvaa, että siinä kestää kävellä. Kun sääennuste lupaili tuulen kääntyvän etelään, oli pakko lähteä jäälle ennenkuin vesi nousee jään päälle. Koirilla oli lääniä juosta, jään päällä oli lunta sopivasti vajaa kymmenen senttiä. Joissakin paikoissa oli jo vähän vettä jään päällä, mutta ei se meitä haitannut. Koirien harmiksi lumessä näkyi vain parit jäniksen jäljet, eivät päässeet ylenmäärin herkuttelemaan papanoilla.
Viimme viikolla harrastettiin pääsääntöisesti pitkiä iltalenkkejä, loppuviikosta oli tosi tuulettomia päiviä. Yhtenä iltana kävin potkurilenkillä Unskin kanssa. Alussa sain itse hiki hatussa potkutella ja pitää vauhtia yllä, Unski ei aluksi oikein tajunnu että se saa vetää, vaikka valjaat oli päällä. Kävin tekemässä nelostien risteyksessä u-käännöksen ja lähdin takaisin kotiin päin, johan alkoi vauhtia löytyä. En kurvannutkaan pihalle, vaan annoin eteen komennon ja kierrettiin vauhdilla Paasorannantien lenkki.
Kunhan Ihqun juoksu on kunnolla ohi, pitää muistutella Unskille kunnon vetoa sen kanssa.

Sitä kun on tottunu enimmäkseen yksikseen höpötteleen täällä kotona, nyt takana muutama viikko ei niin yksikseen oleilua. Kun jäätiin Pekan kanssa kahestaan tänne viikoksi, huomas toisaalta että on ihan mukavaa kun on muitakin kaksijalkaisia huushollissa. Ei menny kuitenkaan kauaa, kun yksineläjä Tuula pyrki pintaan. Voi että mua ärsyttää Pekan muutama tapa, mutta olin kerranki hiljaa ja ajattelin että jos nyt aukasen suuni, voi Pekka kertoa minun sata sitä ärsyttävää tapaa. Joskus vaikeneminen on kultaa, varsinki kun ei halua kuulla omia miinuksia, silloin ei kannata toisellekkaan niistä huomautella. Ei mun ainakaan tarvinnu tehdä lumitöitä, yes! Pekka piti siitä huolen.
No nyt sitte olen taas yksin, kun Pekka lähti maanantaina töihin. Höpöttelen ittekseni jälleen koirille ja kissoille. Voin katsoa vapaasti telkkarista mitä haluan. Pekka surffaa niin nopeasti kanavalta toiselle, että minä tulin siitä merisairaaksi ja vetäydyin ihan suosiolla tarvittaessa makkarin telkkarin ääreen.
Jotenki näin harmaana ja pimeänä vuodenaikana ei oikein jaksa olla positiivinen tai innostunut mistään. Vai käyttääkö tätä pimeyttä vain hyvänä tekosyynä vetämättömyyteen ja tyytymättömyyteen? Jokin aika sitten oli ihan lääkärismiehen suositus Kalevan sunnuntailiitteessä, että ihmisten pitäisi hellittää ja nukkua enemmän pimeimpänä vuodenaikana, ladata akkuja - eikä potea ja surkutella saamattomuuttaan tai väsymystään. No, minä olen ainakin nyt voinut toteuttaa sitä neuvoa ihan yllinkyllin, vaikka kieltämättä mielessä välillä pyörii... pitäisi tehdä sitä tai tätä. Aamulla en kuitenkaan nuku pitkään, illalla en mene aikaisin nukkumaan, mutta ah ne ihanat iltapäivätorkut voin ottaa... ne on parasta!
Työhommien jatkumisesta ei ole vielä tietoa, joten lekottelen jos siltä tuntuu... nyt kun siihen on mahdollisuus. Tekemättä jääneet työt kyllä löytyy edestä, näin uskon... ja että vielä se aurinkoki täällä paistaa.
Aurinkoa odotellessa mukavaa viikon jatkoa!

Naps herätys pitkästä aikaa

 Pekalla riitti lumitöitä eilen perjantaina.

 Binny-profiili lumipeitteessä.

 Nyt se on palannut, nimittäin NAPS-herätys - silmät auki (naps) ja heti sängystä ylös ponkaisu kello kuus! Yes, tätä olen odottanutkin reilun viikon nukkumisen jälkeen!!! Tropit on ihan selvästi tehny tehtävänsä.
Heti aamukahvin ja Kalevan selailun jälkeen lähdin koirien kanssa aamulenkille. Kiertelimme lähiteitä muutaman kilometrin verran ja sen jälkeen aamuruoka. Lenkillä Ihqu vitkasteli, merkkaili ja haisteli niin että meinasimme Unskin kanssa hermostua odottelemaan lenkin jatkumista.
Olemme käyneet jo kolmena iltana porukalla pitkällä pyörätie lenkillä. Joka ilta olemme valinneet uusia reittejä, jotta koirilla olisi jotain uutta mielenkiintoista haistelemista.
Aamuruuan jälkeen pieni lepo ja kun Pekka kolas lunta, heittelin koirille palloa pihalla. Toiveissa olisi päästä vielä tänä päivänä sauvakävely lenkille jonnekki metsätiellä... joka olis aurattu. Noi pyörätiet ovat kyllä niin helppoa lenkkeilyä, että mieli halaa jo metsään kahlailemaan, mutta hartiat huutaa hoosiannaa, joten sauvakävely menee vielä kahlailun edelle.
Etsin ja havannoin edelleen Ihqusta ja Unskista Wilman tapoja ja ominaisuuksia. Unskilla on selvästi samaa kuin Wilmassa, se ennakoi tulevaa. Lenkiltä kotiin päin tultaessa alkaa temppuilu ja spurtit (vaikka olis hihnassa) - on selvästi kiire syömään. Aamukahvilla ulkona istuessani, Wilmalla oli tapana mennä tuulikaappiin ja alkoi vinkuminen - pitää päästä jo sisälle, Ihqun ja Unskin formuloidessa ja touhutessa. Nyt Ihqu on ottanut tavaksi hoputtaa minua päästämään se sisälle vinkumalla tuulikaapissa. Jos en noteraa käskyä, Ihqu tulee mun viereen, tuijottaa silmiin ja juoksee takaisin tuulikaappiin - ihan samoin teki Wilma. Milloinkahan minä alan suhtautumaan Ihquun ja Unskiin ihan niinä omina persoonina, vertaamatta Wilmaan - en varmasti koskaan.
Päivän pituus Oulun korkeudella 4h 16 min. Miten sitä jaksaa odotella päivän pitenemistä... malttamattoman pitää unohtaa odottaminen - kyllä päivä pitenee pikkuhiljaa ilman odottamista... toivon.
Aamuiset kuvat pihalta.

 Oikein mukavaa "toista" viikonloppua loppiaisen jälkeen.