Helteellä mustikassa, rannalla ja koiria

 Naapurin koiruuksia.

 Ötökkä.

 Tämä on kai petuniaa... terveiset Lisalle ja Piksulle.

Ensimmäinen tomaatti on kypsynyt!

Perjantai iltana (tais olla jo yötä) lähdin koirien kanssa kello 23 aikaan metsätie lenkille. Oli sen verran kirkas ilma, että oli vain vähän hämärää. Ilokseni näin, että metsätien reunamilla on mustikoita. Lauantaina ei sitten ollut epäselvää päivän ohjelmasta, mustikkaan lähdettiin vaikka lämpömittari näytti +25, eikä tuullut juuri ollenkaan. Pyyhin partoihin ruokaöljyä roppaan ja korviin ja itselleni kasvoihin ja ei kun rohkeasti metsään.
Saatiin marjastaa partojen kanssa ihan rauhassa, kukaan muu hullu ei uskaltautunut itikoiden syötäväksi todella tukalassa säässä. Tuli mieleen, että tämä taitaa olla nyt sitten sitä ns. oman mukavuusalueen ulkopuolella olemista. Parrat oli ainakin sitä mieltä napsiessaan itikoita ja paarmoja, jotka ei Ihqu etenkin veti itikoita puoleensa ehkä juoksun vuoksi. Öljy suojasi pistoilta, mutta ei estänyt ötököiden ympärillä pörräämistä. Käytiin välillä kävelemässä pieni lenkki ja jatkoin taas marjastusta. Lohdutin välillä partoja, että pääsevät uimaan kun olen poiminut litran mustikoita.
Kotiin palattuamme, sää muuttui pilvipoutaiseksi ja hieman viileämmäksi. Lupaukseni mukaan suunnistimme seuraavaksi mökille ja rannalle. Komensin koirat veneeseen ja soudin – en niin suoraan vaan veneväylän pusikoihin törmäillen – siksakkia partojen keikuttaessa venettä mielin määrin. Luoviessani useamman kerran irti pusikoista komensin parrat paikalle ja rauhoittuvat sen verran, että sain meidät soudettua pienelle hietapankille. Vedin veneen hiekalle ja lähdimme kahlaamaan isommalle hietapankille. Hietikolla ei ollut yhtään keppiä, joten kahlasimme takaisin rantaan etsimään kepakoita. Muutama onneksi löytyi ja ei kun takaisin matalikolle, partojen haukkuessa innokkaana ympärillä. Heittelin jonkin aikaa keppiä syvään veteen, parrat sai juosta ja uida ihan mielin määrin, lohdutuksena tukalalle marjastukselle.
Ajattelin paluumatkan soudella yksikseni, että koirat saavat uida. Eihän siitä mitään tullut, vaikka yritin karata nopeasti soutaen parroilta, ne saivat minut helposti uiden kiinni ja hyppäsivät kevyesti veneeseen.
Mökin piha-alueen reunamilta etsin mesimarjoja, joita löytyikin mukavasti syötäväksi partojen rillutellessa pihalla ja kuivatellessa itseään.
Paluumatkalla poikkesimme katsomaan nuorta tulokas sakemanni narttua, joka on koeajalla uudessa kodissa. Kyläpaikka tarjosi myös lämpimän ruuan ja kotiin palasimme alkuillasta kylläisinä ja väsyneinä. Kellahdin sohvalle ja ajattelin ottaa pikku tirsat, kun naapurilta tuli tekstari, että täällä on pihalla useampi koiruus, koiranpentuja ja lapset sulassa sovussa. Lähetin viestin, että saanko tulla kuvaamaan ja luvan saatuani otin kamerat mukaan ja ei kun suunta naapuriin.
Siellä olikin melkoinen vilinä, kaikessa sovussa. Sakemannin pentuja oli kahdesta pentueesta, toisen pentueen emä kaitsi laumaa rauhallisesti ja varmasti, 14-viikkoinen gorgineiti sekä lapset. Annoin synttärisankari-Martalle toisen kameran ja istahdin nurmikolle kuvaamaan. Osa pennuista kipusi syliin ja jalkojeni päälle nukkumaan. Osa kävi puremassa kipeästi varpaista, eivät ujostelleet. Reippaita pentuja ja minusta varsinkin ”Mustan-Mairen” mustat pennut ovat tosi valloittavia, onneksi kaikki on jo varattu. Eihän sitä tiedä vaikka joskus tulevaisuudessa mustien snakujen jälkeen meillä on musta sakemanni.
Ilta oli jo pitkällä, kun palasin kotiin. Nukahdin sohvalle ja heräsin just sopivasti katsomaan MTV3:lta Rolling Stones: Shine a Light dokumenttia. Sen jälkeen ei tarvinnut unta houkutella.
Sunnuntai oli helteinen, ukkosen kumu kuului kahdelta puolen. Vettä tipahteli välillä muutama pisara, sadetta ei saanut aikaiseksi. Iltapäivästä sää oli tasaisen harmaa, lämmin mutta sateeton. Ja samanlaiseen säähän herättiin myös tänä aamuna. Aamu-usva satoi maahan hienona tihkuna, mutta ei edelleenkään kunnon sadetta. Iltapäiväksi on luvattu ukkosta, toivottavasti ihan iisisti että huusholli ja nelijalkaiset pärjäävät sen aikaa kun olen töissä.
Kävin laittamassa just saunan kiukaan alle tulen, tarkoitus on käydä saunomassa ennen töihin lähtöä. Sää edelleen tasaisen harmaa, mutta lämmin.
Ja että mikä kesässä on parasta – se on selvä – avojaloin kävely.
Mukavaa alkanutta viikkoa ja rentouttavaa kesälomaa niille, jotka tänään aloittivat loman tai ovat vielä kesälomalla!

Aurinkoa, marjassa, sarvia ja lopussa...

 Ihqu vartiossa.

 Ihqu ja itikat.

 Ihqu ja pienet mustikat.

 Unski tarkkana.

Kypsä hilla.

 Marjasaalis.

 NAM!

Torstai aamu on valjennut aurinkoisena ja lämpimänä. Tekemistä olisi vaikka kuinka paljon, mutta olen kahvitellut ulkona rauhallisesti auringon lämmössä ja lintuja seuraten partojen kanssa.
Minulla oli tosi hyvä onni sään suhteen, sain kaikki matot kuivaksi. Eilen illalla satoi kaatamalla Haukiputaalla, kotiin ajellessa kosteus nousi maasta ja aurinko paistoi... oli kyllä hienon näköistä. Meillä ei ollut satanut juuri ollenkaan, vain pari senttiä oli vettä tullut räystäänalus astioihin.
Eilen käytiin koirien kanssa kartoittamassa mustikkatilannetta, aurinkoisessa ja kovassa puuskittaisessa tuulessa. Tuuli piti itikat jonkin verran kurissa, mutta ilman itikoiden pistoja ei säästytty. Ihqu ja Unski pyörivät välillä mättäiden välissä karkottaakseen pörrääjät tai yrittivät pyydystää ympärillä pörrääviä kiusalaisia.
Huonolta näytti mustikkatilanne. Minulla oli vain pieni muovipussi mukana, sillä en uskonut että mustikat olisi vielä edes kypsiä. Tutulta vanhalta hakkuaukealta, jonka ympärillä on kosteita lääsekköitä oli jonkin verran pieniä mustikoita. Aiempina parempina mustikkavuosina, en olisi edes sen kokoisia kerännyt – nyt kelpasi. Samalta alueelta löytyi hilloja yllättävän paljon. Samalla alueella melkein törmäsimme maastopukuiseen marjastajaan, edes koirat eivät huomanneet häntä ennen kuin olimme vain muutaman metrin päässä. Kytkin koirat hihnaan, mutta annoin olla niiden muuten irti ja jonkin aikaa poimimme marjoja ihan muutaman metrin välimatkan päässä. Marjastajalla oli verkkohattu päässä enkä päässyt minkäänlaiseen käsitykseen onko paikkakuntalainen vai ei. Myös parrat näytti olevan ihmeissään ja kuono pitkällä yrittivät saada poimijasta hajuja. Marjastajan siirtyessä toiselle mättäälle, hän kaatui ämpäreineen pitkin pituutta mättäiden väliin, toivottavasti ämpäriin poimitut marjat pysyivät ämpärissä. Jonkin ajan kuluttua kiersin marjastajan ja jatkoin mustikoiden ja hillojen poimimista ja etupäässä syömistä partojen vahtiessa marjastajaa. Hetken kuluttua en saanut marjastajasta mitään havaintoa ja koiratkin syventyi itikoiden jahtaamiseen ja marjojen syömiseen. Parrat käyttäytyi tosi fiksusti marjastan lähellä, eivät haukkuneet muulloin kuin silloin kun havaitsivat ensimmäisen kerran marjastajan.
Syötyäni marjoista itseni ähkyyn, poimin niitä myös jonkin verran pussiin ennekuin lähdimme autolle. Pitää päästä kartoittamaan mustikoiden tilanne useammalta paikalta lähialueella... ensivaikutelma tosi masentava ja voi olla että joutuu lähtemään kauemmas mustikkaan. Mustikoita on ”pakko” saada, eihän sitä kestä talvea ilman niitä. Eiliseltä paikalta kerätyille marjoille ei kannata laittaa vielä pakastinta päälle, puolet söin eilen ja tänään herkuttelen myös ennen töihin lähtöä hillamustikka maidolla.
Eräät pakkaa näinä päivinä matkalaukkujaan ja suuntaavat muutaman päivän kuluttua etelän aurinkoon. Toivon että lomamatkalla kaveri saa kerättyä paljon energiaa jotta jaksaisi syksyllä taas ahkeroida puolukoita keräten... toivotaan tietty ensin, että niitä tulisi enemmän kuin mustikoita! Toivottavasti tästä syksystä tulee yhtä kaunis kuin viime syksy oli.

Olen taas koneella ollessa kuunnellut Oulu radiota... aiheet ja musiikki ovat olleet tällä kertaa jotenkin niin masentavia, että olen yrittänyt epätoivoisesti miettiä jotain piristävää tähän loppuun. Tekisi mieli myös kirjoittaa muutama valittu sana halavatun päättäjistä... kyllä kele rahaa löytyy etelän pankkien ja maiden tukemiseen – vaikka ovat itse saaneet itsensä perikatoon. Rahaa ei sitten löydy kotomaassa edes vanhuksille lämpimän ruuan toimittamiseen, ulkoiluttamiseen ja saatikka inhimillisen hoidon järjestämiselle. Joo ja kun alkuun päästiin niin ulkomaiset kaivosyhtiöt saavat tuhota ja saastuttaa Suomen luontoa. Hävetkää päättäjät... pelkäänpä että ette osaa... raukkispaskat.

Tätä päivää ei pelasta enää kuin Sydämen asialla -sarjasta tutuksi tulleen Claude Jeremiah Greengrassin  Bill Maynard:n  esittämänä  Hey Liley, Liley, Lo  - ties monennenko kerran ja nyt paljon iloisemmalla mielellä konnalandian pesuun.

Arkista aherrusta

 Muutama iso matto aamuaringon paisteessa.

 Perunat muovikaukalossa kukkii komeasti.

Viime torstaina jatkoin iltavuoroa tekemällä perään yövuoron, näin tuli korvattua perjantain työpäivä. Pekka tuli illalla kotiin, joten koirien ei tarvinnut olla kauaa ulkotarhassa. Kotiin tultuani kävin koirien kanssa pienellä lenkillä altaalla ja kellahdin sitten sohvalle nukkumaan. Heräsin sohvalta puoli yhdentoista aikaan melkoisen tokkurassa, iltapäivällä otin vielä pikku tirsat ja nukuin päälle pitkän yöunen. Eiköhän univelka tullut kuitattua. Sain yllätyslahjana makkariin ison seinäkellon, joka on selvästi jatkanut yöunia. Jos herään, ei tarvi kuin vilkaista kelloa ja jatkaa unia, jos viisarit näyttää aamuyön tunteja.
Lauantaina aloitin painepesurilla mattojen pesun aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Päivä meni erikokoisia käytävän mattoja pestessä, niitä on siunaantunut aivan julmetusti, silti välillä tuntuu ettei niitä ole tarpeeksi. Kuratassuisten koirien kanssa saa mattoja vaihdella, varsinkin näin sateisena kesänä – puhumattakaan keväästä ja syksystä. Sää lauantai päivän aikana muuttui useaan kertaan, auringon mennessä pilveen oli pakko lisätä vaatetta. Hieman kohmeisena lopetin iltapäivällä matonpesun. Onneksi sää suosi ja sain sunnuntaina aamupäivästä kaikki pestyt matot kuivaksi  ja rullattua. Eilen oli vuorossa isot matot. Onneksi Pekka oli kotona, sai olla kaverina suurempien mattojen siirtelyssä ja kuivumaan laittelussa. Tuuli oli jäätävän kylmää vaikka aurinko näyttäytyi aika ajoin, ei puhettakaan että olisi tarennu hellevaatteissa ja paljain varpain mattoja pestä.
Kun sain matot pestyä kävin hakemassa naapurista koirille ruokapussin ja samalla sain rapsutella paria muutaman viikon ikäistä muhkeaa uros sakemannin pentua. Ennen kuin telkkarista alkoi Neiti Marple (siinä muuten esiintyikin sitten yksi mun lemppari näyttelijöistä Laurence Fox)  käymään koiruuksien kanssa mökillä. En käynyt edes rannalla, hyvä että tarkeni pihalla käppäillä kaksi takkia päällä. Parrat sai formuloida ja hakea keppiä sen aikaa kun Pekka juoksutti hetken aikaa ruohonleikkuria.
Olen odotellut partojen terveystuloslausuntoja, KoiraNetissä näkyy jo myöhemmin tutkittujen koirien tuloksia, minulle ei ole vielä tullut edes maksulappua tutkimustuloksista. Jos ei parin päivän aikana posti tuo maksulappua, soitan Otukseen ja kysyn onko ne edes lähettäny Unskin lonkkakuvia ja silmäpeilaustutkimuslausuntoja eteenpäin.
Ihqun juoksu on alkanut ja se onkin viime aikoina ollut hieman omissa maailmoissaan.
Pihalle on ilmestynyt varpuset, västäräkit ja peipot poikasineen etsimään ruokaa. Kissat joutuvat olemaan päivät sisällä arestissa, pääsevät ulos vain iltamyöhäisellä ja saavat tulla sisälle jo aamuyön tunteina. Noitanokinenä protestoi, mutta ei auta itku eli maukuminen.
Nyt pitäisi alkaa jotain tekemään ennen töihin lähtöä, ekaksi voisi tiputtaa ties monennenko kahvikupillisen tälle aamulle uutuuttaan kiiltävällä kahden kupin keittimellä, jonka yksi kesäkärpänen toi tuliaisena. Edellinen keitin kesti vuosikausia, mutta alkoi huolellisesta huollosta ja puhdistuksesta huolimatta köhimään, yhtä kupillista sai odottaa pitkän tovin. Se oli ihan selvästi tullut tiensä päähän.
Mukavaa alkanutta viikkoa, jota saadaan viettää mitä ilmeisemmin vaihtelevassa ja ajoittain kesäisen koleassa syyssäässä.

Melkein lomalla

 Ihqu

 Unski ja Ihqu

 Unski

 Vesitaso laskeutuu

Sarvijaakko

 Viime viikolla tiistaina töissä ihmettelivät, miksi en ole tullutkaan aamuvuoroon. Aamuvuoroon tulemisesta oli puhetta edellisellä viikolla. Jälleen tuli todistettua että olen blondi, minulle oli käyty sanomassa että aamuvuoro on ok - kun samaan aikaan olin opettelemassa uutta hommaa - enkä tietenkään kuullut sitä. Hyppäsin tiistain iltavuorosta keskiviikkona aamuvuoroon ja eihän sitä muuta tarvita, että navikaattori menee sekaisin. Keskiviikkona ihmettelin iltapäivällä kotona mitä tekisi... en ole ollut kotona iltapäivisin moneen viikkoon. No, loppu työviikko meni vähillä yöunilla ja humussa. Sisäisellä kellolla oli ihan lieviä vaikeuksia sopeutua uuteen rytmiin.
Perjantaina oli helteistä ja kun ajelin kotiin hyvissä ajoin, aamuvuoro näytti parhaimman puolen... pääsi hyvissä ajoin viikonlopun viettoon. Ennätin siivota ennen kuin rajut vesisadekuurot alkoi, vettä tuli taivaan täydeltä, piha lainehti hetkessä vesilammikoista. Olin saanut aiemmin kolme palapeliä ja nyt oli hyvä aika aloittaa yhden kokoaminen. Kasasin palapeliä niin innokkaasti, että melkein yllätysvieraat sai tovin koputella ulko-oven takana sateessa, ennen kuin tajusin käydä avaamassa oven. Snakut kyllä ilmoitti että vieraita on tulossa, mutta komensin vain niitä hiljaiseksi. Parrat ovat tunnetusti herkkä haukkuisia ... ainakin meillä ja seuraavat muutenkin tarkasti sohvan selkänojalta ohikulkevia. Sohvan selkänojalta voi seurata useamman ikkunan läpi kylän tapahtumia.
Lauantaina kuului koko päivän ukkosen jyrinä itäiseltä taivaalta, ukkonen ei kuitenkaan tullut lähemmäs, joten sain leikattua osan nurmikosta. Päivällä olikin sitten mitä parhain sää, aurinko paistoi ja oli lämmintä.
Lähdimme isommalla porukalla lauantai iltana seuraamaan Kuivaniemen Merihelmeen Pohjois-Suomen karaokemestaruus 2012 kisaa. Laulut oli aloitettu jo iltapäivällä, joten ei me ei ennätetty kuulla kaikkien kilpailijoiden esitystä. Kilpailuun osallistuneita taisi olla kaikkiaan 45 ja kuullun perusteella täytyy sanoa, että olipa tosi hyviä laulajia. Jäimme seuraamaan vielä 10 parhaan valintaa, taso oli niin kova ettei meidän kaikki suosikit  päässeet siihen joukkoon. Tässä linkki http://www.pohjoissuomenkaraoke.com sivustolle, jossa tulokset ja kolme parasta joista kolmanneksi sijoittunut Eero Kuosmanen (Ranua) oli meidän ehdoton suosikki. Toivottavasti hänet nähdään ja kuullaan joskus Tangomarkkinoilla.
Kun 10 parasta oli nähty, tulimme paikalliseen Iisakkiin ja ilta jatkui paikallisten karaoke esityksiä kuunnellessa ja kavereiden kanssa jutellessa. Emme säästyneet yllätyksiltä Iisakissa laulavista, tutuissa ihmisissä näyttää piilevän lahjoja, joista ei tiedä tuttavuuden perusteella mitään. Aivan uskomattoman hienoäänisiä laulajia löytyy läheltä, ihan työkavereiden joukosta.
Sunnuntaina jatkui hieno lämmin sää, tuuli sen verran että itikat ei kiusanneet. Pakkasimme autoon nuotiopuut, syötävää ja juotavaa ja ajoimme altaalle makkaran paistoon ja uittamaan koiria. Hyvä että ennätettiin autosta pois, kun meitä lähestyi vesitaso ja laskeutui altaalle. Ennätin ottaa kameran ja saada kuvan vain vesitason peräosasta sen laskeutuessa. Tuuli sen verran, että altaalla kävi aallokko, ei itikoita mutta paarmat tuli heti ympärille pörräämään kun tuuli vähänkin tyyntyi.
Meillä vierähti altaalla muutama tunti, koirat sai uida vasta aallokkoon, herkuteltiin ja käytiin pienellä kävelylenkillä, että paikalle pölähtänyt perhe sai uida hetken rauhassa.
Sain maanantaille joustovapaan, sai rauhassa seurustella kesäkärpästen kanssa. Kävimme kiertämässä koirien kanssa altaan aurinkoisessa ja helteisessä säässä. Lenkin jälkeen käytiin Autokeitaalla syömässä, mitä siellä oli vielä  tarjolla myöhäisellä iltapäivällä, kotiin palasi ähkyisiä ja voipuneita herkuttelijoita.
Maanantaina paluu arkeen, kärpäset lähti ja minä menin tuttuun iltavuoroon. Koirat ovat saaneet viime viikon aikana niin paljon liikuntaa ja haipakkaa että saavat nyt pari päivää elpyä ja palautua.

Kille konna muni muutaman munan altaaseen, yksi muna oli ennätetty rikkoa ennenkuin keräsin munat pois.

 Lomatunnelmia

 Muhkeat pilvet 11.07.