torstaina, toukokuuta 29, 2014

Kesän lähestyessä

19.05.2014 Kevään lämpöennätys meidän ulkomittarissa.
Alla olevat kuvat otettu lenkiltä 28.05.2014.















Kanervat ovat kärsineet vähälumisesta talvesta.










Reilun viikon sisällä olemme saaneet nauttia yhden hellepäivän, muina päivinä vaihtelevaa ja hyytävätuulista säätä. Hellepäivä sai puiden lehdet puhkeamaan ja jälleen kerran saamme nauttia huikaisevasta vihreydestä, joka kesän edetessä vaihtuu tummempaan sävyyn.
Talvivaatteet ovat olleet ajoittain tarpeen ulkoillessa. On se kumma, että vaikka tuulensuunta on vaihdellut, se on aina ollut kylmää.
Yövieraiden kyläily meni loistavasti, Unski pidettiin vierailevista nelijalkaisista erillään, se joutui seuraamaan touhuja ulkotarhasta käsin. Yö sujui ilman ärinöitä ja rauhallisesti kaikki saman katon alla. Ihqu touhusi vieraiden kanssa ilman ärinöitä, vaikka se edelleen hoitaa olemattomia pentuja. Yön aikana kaikki sohvat on myllätty alkutekijöihinsä ja ensi töikseni saankin tarkistaa mahdolliset mylläyksessä tulleet vauriot ja kerätä sohvatyynyt lattioilta. Unski on saanut sopeutua Ihqun olotilaan pitkin parroin, sillä Ihqu valtaa välillä myös sen oman nukkumispaikan.
Ihqun valeraskautta ei ole helpottanut edes pitkät lenkit, jälkireenit eikä pienennetyt ruoka-annokset. Välillä Ihqu yllättää ja on aktiivinen oma itsensä, riekkumalla lenkillä hihassa ja tuomalla käpyjä heiteltäväksi, mutta sisällä ollessaan se ankkuroituu sohvalle tyynyjen keskelle hoitamaan olemattomia.
Jälkireeneissä tuli selvästi esille, että Ihqun eteneminen korkeammassa aluskasvillisuudessa hitaalla vauhdilla on mahdottomuus. Ristisidevamman vuoksi sen pitää edetä laukalla ja vauhdilla. Ilmeisesti nuljuluun rustonmuodostus on lisääntynyt ja polvi on aiempaa jäykempi. Eihän sitä normaali lenkillä huomaa, kun kuljemme polkuja pitkin. Kotioloissakaan sen liikkumisessa ei ole tapahtunut muutosta huonompaan. Seuraavan kerran jälkireeneissä, pitää jälki tehdä alueelle, jossa ei ole korkeampaa aluskasvillisuutta. Sellaisista maastoista ei ole puutetta jäkäläkankailla.
Sarilla ja Iralla meni hienosti jälki- ja esineruutureenit, kisat lähestyvät ja hyvin näyttää olevan pullat uunissa.
Eilen lenkillä sain vihdoin kuvata lähestyvän kesän merkkejä luonnosta. Joko muistihäiriö tekee tepposet, mutta en muista koskaan aikaisemmin nähneeni mesimarjaa kukassa tähän aikaan vuodesta.
Vaihtelevat säät ovat mahdollistaneet virkkausten loppuun saattamisen. Toivottavasti säät suosivat tänä kesänä ja voin pitää kahta valmistunutta virkattua puseroa.

MM jääkiekkoa tuli kuunneltua, samalla kun virkkasin. Ensinnäkin, kyllä Mertaranta on SE oikea selostaja tälläisiin skaboihin. Sanoin jo ensimmäisen Suomi-Venäjä ottelun alkuminuuteilla että Venäjä voittaa kultaa ja suomalaiset joutaa maitojunalla kotiin. Tunsin suurta myötähäpeää suomalaisten ensimmäisten otteluiden aikana, ne saakelin jäähyt riso kautta MM otteluiden.
En missään vaiheessa uskonut suomen MM kultaan, vaikka tuomaripeli olisi loppupelissä ollut tasapuolisempi ja oikeudenmukaisempi. Hyvä esimerkki rehdistä urheilusta!

Eurovaalit 2014 meni ohi, en käynyt äänestämässä. Seurasin jonkin verran vaaliohjelmia ja minulla oli pari ehdokasta eri puolueista, joita olisin voinut äänestää, jos äänestäisin. No, ne ehdokkaat pääsi läpi ilman meikäläisen ääntäkin.
Satuin kuuntelemaan tiistaina autoillessa keskusteluohjelmaa, josta korvaan jäi soimaan eräs puheenvuoro. Oli pakko etsiä netistä kyseinen ohjelma, kuunnella ja kirjoittaa puheenvuoro ensin paperille. Tähän loppuun kyseinen puheenvuoro ja linkki ohjelmaan Yle Areenassa. Puheenvuoro on ohjelmassa 10.54-12.08 minuutin kohdalla. Ei voi kuin sanoa, että poliittinen päätöksenteko on tehty todella yksinkertaiseksi ja ymmärrettäväksi – vai mitä? Mukavaa päivän jatkoa, nyt kaalilaatikkoa syömään.
Radio Suomi - Eurovaalien jälkeen - suuri eduskuntakeskustelu
Reijo Paanasen puheenvuoro; (kirjoitin tarkoituksella ilman pisteitä ja isoja kirjaimia)
”meidän pitäisi lopettaa tää EU ja Euroopan Unionin päätöksenteon mystifioiminen (oma lisäys- tehdä mystiseksi, salaperäiseksi). Jos se päätösprosessi on niin että virkamiehet valmistelee suomen kannat neuvostoon ministereiden johdolla, sit ne kulkee tän eduskuntatalon kautta suuren valiokunnan kautta, täällä kansanedustajat ottaa niihin kantaa, sit niistä meidän ministerit ja virkamiehet neuvottelee neuvostossa, sit siellä on meidän meppiedustajat jotka neuvottelee niistä parlamentissa, sit meillä on paljon myöskin suomen asioita ja suomalaisia virkamiehiä komissiossa valmistelemassa, sit kun päätökset on tehty niin ne tulee vielä tänne meille valtaosa eduskuntaan josta niistä tehdään tosiasiassa direktiiveistä suomeen soveltuva lainsäädäntö, me ollaan kaikissa näissä vaiheissa mukana..... ....jos voitaisi sopia että lopetetaan se 20 vuotinen jaaritus että hyvät päätökset tehdään helsingissä ja huonot tulee brysselissä, koska se ei ole totta".

torstaina, toukokuuta 22, 2014

Keikkuen kesää kohti

 Ihqu
 Soramonttu





 Ihqu Raasakan patoaltaalla.





 Rohkea västäräkki ei häiriintynyt meistä.
Jokohan nyt uskaltaisi sanoa, että kesä on saapunut Iihin. Vielä viime viikon perjantaina ja lauantaina, kun kävimme Kotakankaalla ja Raasakan patoaltaalla lenkillä, sai luonnosta vihreää hakemalla hakea, vaikka sää oli jo aiempaa lämpimämpää.
Sunnuntaina iltapäivällä lämpeni sää jo niin, että kun tulin Oulun KV näyttelystä kotiin, saatoin (tarkenin) aloittaa mattojen pesun.
Maanantaina oli jo kunnon hellepäivä, iltapäivällä ulkomittari näytti +29. Pesin maanantaina lisää mattoja ja sain kerätä ne illalla kuivina sateelta suojaan.
Orastava ja välillä kovasti vaihteleva alkukesän sää on saanut viihtymään mahdollisimman paljon ulkona ja pihahommissa källäillen.
Ensimmäinen ukkoskuuro ohitti Iin tiistaita vasten yöllä unia häiritsemättä. Sadetta saatiin sen verran, että luonto puhkesi vihdoin vihertämään. Tiistaina olikin sitten niin kovatuulinen ja viileä sää, että mieluimmin pysyteltiin sisätiloissa.
Eilen kävin tekemässä Martan luona viikkosiivouksen ja tänään olisi tarkoitus siivota oma huusholli. Pekka ja parrat saavat lähteä siivouksen alta pois jaloista, lähtevät Kotakankaalle päin kattomaan tuulen kaatamia puita, joista saadaan itselle polttopuita tuleviksi talviksi.
Ihqun valeraskaus jatkuu vaihtelevasti, välillä haluaisi vain makoilla omissa maailmoissaan, välillä piristyy entiseksi Ihquksi. Sille tekee hyvää viettää päivä metsässä rämpien, kaukana sohvan nurkasta.
Huomenna parrat saavat tervetullutta vaihtelua, kun meille tulee ohikulkumatkalla olevia yövieraita. Mielenkiinnolla odotan miten vierailevien parrattomien nelijalkaisten kanssa yhteiselo sujuu. Olen varautunut pitämään Unskin ulkotarhassa, ainakin aluksi. Kissat joutuvat tottumaan parhaaksi katsomallaan tavalla vieraileviin koiriin. Pääsevät niin halutessaan kulkemaan sisälle entisen sisäsaunan ikkunasta, jonne laitan niille vesi- ja ruokakupit.
Parrat ovat pysyneet punkittomina, saatuaan punkkimyrkyn nahkaansa. Tursake näyttää olevan oikea punkkipyydys, siltä on poistettu jo useampi punkki. Tänään pitää hakea apteekista kissoille tarkoitetut punkkimyrkyt.
Lähestyvän kesän merkkeihin voi laskea myös kaksijalkaisten käsiin ja jalkoihin ilmestyneet kutiavat ja punaiset paukamat.
Tervetuloa kesä!

keskiviikkona, toukokuuta 14, 2014

Kukkia, puuroa ja virkkausta

 Viime viikolla sain vihdoin aloitettua kukkien mullanvaihdon. Sää ulkona oli auringonpaisteesta huolimatta viileä, joten raahasin Pekan kanssa kukat entiseen konnalandia nurkkaukseen, joka oli tarpeeksi lämmin ja tuulelta suojassa.
Kukkamultaa olin varannut 60l, mutta eihän se ihan riittänyt, vaikka todella kovalla kädellä karsin kukkia. Raskin luopua kovan miettimisen jälkeen jopa Kastanjaviinistä, joka oli aivan liian iso meidän huusholliin. Kastanjaviini pisti kovasti hanttiin, mutta karskia väkivaltaa käyttäen saimme sen Piksun kanssa irti purkista.Valitettavasti unohdin ottaa kuvan kukkapöydästä, ennen kuin aloitin mullanvaihdon, sillä suurin olohuoneen länsi-ikkuna oli aivan ”tukossa”, siitä ei päivänvaloa juuri sisään tullut.
Amppelissa oleva soihtuköynnös oli kukassa ennen mullanvaihtoa, mutta ei näyttänyt tykkäävän käsittelystä ja leikkauksesta. Nyt se tiputtaa lehtiä, saa nähdä virkoaako se kunnon kasvuun.  Soihtuköynnökset (WikipediA)
Kaunislehtisessä Kuparilehdessä oli runsaasti rönsyjä ja se oli aloittanut jo kukinnan. Mullanvaihdossa suurin osa rönsyistä kärsi sen verran, että jouduin katkaisemaan ne pois. Aiemmin kuparilehtipurkki oli pienen jakkaran päällä, mutta nyt se pääsi korkeaan kukkapylvääseen, Siinä  on tilaa kasvattaa rönsyjä. Toin kukat mullanvaihdon jälkeen suihkun kautta kukkapöydälle, kuparilehden lehdet kärsivät suihkutuksesta ja niitä joutuu vielä poistamaan.

Kiivia eli punasarja (WikipediA) sai jäädä sellaiseksi, kun onnistuin katkaisemaan siitä pari uutta alkua mullanvaihdon yhteydessä. Tänä aamuna huomasin, että kukkavarsi on tullut näkyviin.
Kaunis ja tuuhea viirivehka (WikipediA) puska sai myös reippaan käsittelyn ja uudelleen istutin vain pienen osan puskasta.

Eniten tilaa vei valtava Apostolinmiekka (WikipediA), joka oli 40l purkissa. Valitsin apostolinmiekasta vain muutaman pienen alun.
Yli 10v vanhasta erittäin suureksi kasvaneesta Palmuvehkasta (WikipediA), joka oli 40l purkissa, ei jäänyt kuin kolmen varren juurakko.
Martalta talvella pelastamani juoru sai myös mullanvaihdon ja vielä pitäisi hankkia sille kunnon amppeli.

Ei pidä unohtaa silloin tällöin kukkapöydällä viihtyvää karvaisempaa Tursake lajiketta.
Kuten Piksu sanoi jotain tähän suuntaan ”nythän toi kukkapöytä näyttää normaalilta” ja minä jatkoin "eikä viidakolta".
Onneksi meillä ei ole isoja valoisia ikkunoita enempää, muuten me asuisimme kasvihuoneessa. Kukkien määrää rajottaa talviset pimeät päivät, vain muutamille kukille laitan talvella kukkalampun.
Kultaköynnös (Substral) sieti mullanvaihdon suht hyvin, pitäisi miettiä sille jatkossa jokin tuki, sammalpaalu tai reipas leikkaaminen.
Mullanvaihdon jälkiä siivoillessa meni sitten päivä. Kävin Kallion puutarhalta ostamassa Korallikanukka taimen – onneksi siellä oli vain yksi reilun metrin korkuinen taimi, muuten olisi tullut hankittua niitä useampi. Pensaan alku pääsi syreenin viereen konnalandian paikalle.

Partojen kanssa olemme käyneet lenkillä aamua iltaa, vaikka Ihqu riutuu edelleen valeraskaana olemattomia pentuja hoitaen. Yhtenä sadetihkuisena päivänä suunnistimme läheiselle metsätielle, jossa liikutaan myös hevosten kanssa. Varauduimme muovipussin ja pienen lapion kanssa liikkeelle, sillä tarkoituksena oli kerätä palanutta hevosen paskaa pussiin. Hevosenpaskaa on tarkoitus laittaa ruusujen istutuspaikkaan ulos. Olisihan sitä hevosenpaskaa voinut käydä hakemassa läheiseltä tallilta ihan luvan saaneena, mutta tulipahan lenkitettyä parrat samalla.
Vaikka luonto on saanut nyt vettä ja aurinkoa, ei kevään edistymistä juuri huomaa. Lämpöä ei ole ollut vielä tarpeeksi ja tuulet ovat olleet kylmiä. Ihqu pyörii ruskealla pihanurtsilla joka helkkarin päivä ja ei aina viitsi edes puistella roskia turkistaan. Se on pahimmillaan muistuttanut roskaista variksenpelätintä. Ihan Ihqua varten pitää olla pieni harja ulko-oven lähellä, että sen saa puhdistettua enimmistä roskista ennen sisälle päästämistä.

Tähän lopuksi vielä kertomus, kun kaikki ei mennyt ihan kuin strömsössä.
Ensin kuinka sen pitäisi mennä, eli Vispipuuron valmistusohje Myllyn Paras mannasuurimopussissa.

3-4:lle
7                    dl                   vettä
3                    dl                   vahvaa sokeroitua puolukka- tai herukkamehua
                 dl                   sokeria)
                dl                   Myllyn Paras Mannasuurimoita
                                            ripaus suolaa

Kiehauta vesi ja mehu. Mausta halutessasi sokerilla ja suolalla ja tarkista hyvä maku. Vispaa mannasuurimot kiehuvaan nesteeseen ja anna kypsyä hiljalleen välillä sekoittaen 5-10 min.
Anna puuron jäähtyä. Vatkaa voimakkaasti kuohkeaksi vaahdoksi, mieluiten sähkövatkaimella. Puuron voi syödä myös ilman vatkaamista lämpimänä tai kylmänä marjapuurona maidon kanssa.

Kuinkas siinä sitten kävikään;

Mittaa vesi kattilaan ja lisää sopivasti puolukkasurvosta ja kiehauta. Lisää mannasuurimot hyvin vispaten ja pienennä levyn lämpötilaa. Jätä puuro kypsymään ja mene katsomaan aikasi kuluksi vaikka tv ohjelmien nauhoituksia. Muista käydä välillä sekoittamassa puuroa ja jatka ohjelman katsomista. Unohda koko puuro, ota mukava asento sohvalla töllötintä katsoen. Havahdu jossain vaiheessa, muista puuro ja palaa keittiöön. Huomaat, että puuro voi kiehua yli ”hiljaisesti”, kun koko hellan päällinen on punaisessa pöperössä. Sammuta levy ja nosta törkyinen kattila sivuun. Palaa katsomaan kesken jäänyttä ohjelmaa, sillä levyn pitää ensin jäähtyä ennen kuin voit siivota pöperön hellalta. Levyn jäähdyttyä siivoa hella ja kokoa sen jälkeen yleiskone. Hurauta kaikki kattilassa oleva loppu puuro yleiskoneen kulhoon. Huomaa, että puuroa on enemmän kuin kulho vetää. Älä välitä vaan käynnistä yleiskone kannesta kiinni pitäen (varmuuden vuoksi). Kun puuro on vispautunut, kaada puuro toiseen kulhoon. Pese yleiskoneen kaikki osat ja pöytä. Pura yleiskoneen alaosa, tarvitset siihen sopivakärkisen ruuvimeisselin, sillä puuroa on jostain syystä valunut myös koneen sisäosiin... jostain helkkarin tuuletusaukkojen raoista. Puhdista varovasti sisäosa puurosta, ei vettä moottoriin. Anna irrotettujen osien kuivua jonkin aikaa ja kokoa sitten kone, jos vielä pystyt.
Kun seuraavan kerran käynnistät yleiskoneen, muista olla hieman varovainen ja kaukana siitä.
Vispipuuro oli hyvää.