Talviset päivät ovat kuluneet kuin vettä valaen, lenkkeilyn, leipomisen, palapelin ja isoäidin peitteen parissa.
Sain vihdoin ja viimein ensimmäisen iso-äidin peitteen valmiiksi, siitä kuva myöhemmin. Opin sitä tehdessäni, että ostan seuraavaan kaikki langat valmiiksi. Aika tuli todella pitkäksi odotellessani lankoja. Välillä ennätin kutoa muutamat töppöset, uusille onkin tarvetta, kun Pekka sai oivalluksen ja pesi kaikki pyykkikorissa olleet sukat ja töppöset 60 asteessa. Onhan se kiva kun mies auttaa silloin tällöin huushollihommissa, mutta voin kertoa, että en taputellu Pekan pämmyä kun tyhjensin keitosta koneesta. Töppöset eivät mene kuin korkeintaan vastasyntyneen jalkoihin ja ovat kovat kopurat – niissä vastasyntynytkin pysyisi heti pystyssä. Ja kas kummaa, kaikki samassa keitoksessa pyörineet nilkkasukat olivat saaneet pörröisen nukan pintaa. En ottanu valokuvaa muistoksi.
Upea 3000 palan palapeli valmistui ja siitä myös kuva myöhemmin, kun saan hommattua sen alle tasaisen leijonalevyn.
Leipominen on nykyisin minulle lempparihommaa, kun joulumuori raahas minulle tuhdin yleiskoneen, jossa on kunnon metallikulho. Siinä voi näppärästi pyöräyttää reilun litran taikinan.
Olen TODELLA tykästynyt leipomaan Myllärin Ciapatta leipäaineksesta leipää. Joskus teen ihan sellaisenaan sitä, mutta siihen voi laittaa myös melkein mitä hoksaa taikinan sekaan. Olen lisännyt taikinaan kuivattua nokkosta ja basilikaa, ananasmurskaa, chiliä, valkosipulia ja oliivia. Leivän leipominen ei voi olla enää helpompaa ja kummasti on innostanut rohkeasti kokeilemaan.
Sitten pyöräyttelen sämpylöitä eri versioilla ja eri jauhoista. Pulla pyöräyttelen myös, useimmiten perustaikinasta, sitten olen tehnyt myös taikinaa, johon laitetaan rahkaa sekaan ja useimmiten korvaan voin ruokaöljyllä, voipullan silmänä pitää aina olla oikeaa voita.
Tulipa kokeiltua myös ruisleipä leipäainesta, no ne eivät ihan onnistuneet, kun mittasin jauhot väärin – lue liikaa jauhoja – ja kaulin taikinan liian ohueksi levyksi – minä kun en tykkää paksuista ruisleipäsiivuista. Lopputulemana oli niin kovia leivän käppyröitä, että suurin osa meni roskiin – ne mitkä pystyin syömään oli todella hyvän makuisia. Minulla on vielä yhteen satsiin ruisleipäainesta jemmassa. Kun unohdan epäonnistumisen, niin kokeilen uudelleen ja teen pussinkyljessä olevan ohjeen mukaan.
Noita Myllärin leipäaineksia pitää bongailla aina isommissa kaupoissa käydessä, Iistä niitä ei saa.
Lopuksi muutama lumenpöpperöinen kuva hieman pulskaksi päässeestä Unskista, näyttää olevan että oli kyseessä sitten ihminen tai koira niin vanhemmiten kilot kerääntyy herkästi ja niistä eroon pääseminen on monen kepin haun takana. Kuvat 23.2.2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti